Useimmille kasveille fotosynteesi on elinehto: ilman sitä ei voi syödä eikä elää. Toki jotkut, kuten kärpäsloukku, ovat kehittäneet lihansyöjäkasveille ominaisia tapoja hankkia ravintoa, mutta on olemassa outo joukko loiskasveja nimeltä Balanophora, joka on löytänyt porsaanreiän koko järjestelmässä. Se nimittäin menestyy täysin ilman fotosynteesiä elämällä loisena muiden kustannuksella.
Uusi seitsemää Balanophora-lajia koskeva geneettinen analyysi paljastaa, että nämä kasvit ovat poistaneet lähes kaikki soluprosessit, joita normaalisti tarvitaan fotosynteesiin. Analyysiä käsittelevä artikkeli on julkaistu New Phytologist -lehdessä.
Kasvien plastidigenomit ovat solujen DNA:ta, joka vastaa valon muuttamisesta energiaksi eli fotosynteesistä. Balanophoran plastidigenomit ovat kutistuneet kymmenesosaan normaalista koosta.
Tämä loiskasvi on keksinyt, miten elää ilman fotosynteesiä
Nyt seuraa tiukkaa tiedettä mahdollisimman tiukasti pureskeltuna:
Plastomi sisältää plastidin koko DNA:n. Plastidi on kasvin soluelin, joka on välttämätön fotosynteesille. Useimmilla kasveilla plastomin koko on noin 120 000–170 000 emäsparia. Balanophoralla plastomin koko on vain 14 000–16 000 emäsparia, eikä se pysty fotosynteesiin lainkaan.
Toisin sanoen se on kuin kasvien umpilisäke: täysin hyödytön, jäänne ajalta, jolloin sillä oli tarkoitus, ja nyt se vain roikkuu mukana, koska ei osaa tehdä muutakaan.
Puhdasta loiseloa
Koska se ei tuota omaa ravintoaan, Balanophora elää puhtaasti loisena. Se kiinnittyy puiden juuriin ja imee niistä ravinteita antamatta mitään vastineeksi. Se on loinen sanan täsmällisimmässä merkityksessä.
Ironista kyllä, se näyttää sieneltä, mutta sienet tunnetaan nimenomaan vastavuoroisista, molempia hyödyttävistä suhteista isäntäkasveihinsa.
Lisääntyminen hallussa
Balanophora kuitenkin kukkii ja tuottaa siemeniä, eli tekee kahta hyvin kasville tyypillistä asiaa, vaikka se on muuten kaikkea muuta kuin tavallinen kasvi.
Tutkijat havaitsivat, että sen jäljellä olevat plastidigeenit ovat yhä aineenvaihdunnallisesti aktiivisia, mutta eivät osallistu fotosynteesiin.
Kasvin ainoa tehtävä: elintoimintojen ylläpito?
Tämä viittaa siihen, että kasvi on riisunut genominsa minimiin, joka riittää loiselämään. Mitään ylimääräistä ei ole jäljellä, vain juuri ja juuri tarpeeksi toiminnan ylläpitämiseen. Tutkijoiden mukaan se on karsinut jopa sukupuolisuuttaan.
Kun kasvit levisivät Taiwanin ja Japanin saarille, osa niistä kehittyi lisääntymään yksinomaan suvuttomasti. Se on välttämätöntä selviytymisen kannalta karuissa ympäristöissä, joissa muita saman lajin yksilöitä on vähän.
Kaikki tämä käy järkeen, kun ajattelee kasvia, joka jossain vaiheessa kehityshistoriaansa päätti, että fotosynteesi on täysin vapaaehtoista.
Lähde: Vice
