“Uusi elämä” kestää yleensä noin viikon
Uudenvuodenlupaus on kuin ensitreffit itsensä kanssa: alkuun on intoa, tunnelma on lupaava, ja ensimmäiset päivät kuluvat hymyillen ja suunnitelmia tehden.
Mutta sitten eteen tulee arki ja yhtäkkiä “uusi elämä” näyttää hämmentävän paljon samalta kuin vanha. Olet taas Netflixissä, suklaarasia kädessä, ja se mindfulness-sovellus, johon kirjauduit, lähettää passiivis-aggressiivisia ilmoituksia: “Et ole meditoinut 8 päivään, onko kaikki hyvin?”
LUE MYÖS: Uudenvuodenaatto kumppanin kanssa: 7 ideaa ilman ilotulituksia ja biletystä
Tammikuu on pitkä ja tahto lyhyt
Totuus on, että suurin osa meistä on maalissa jo ennen kuin helmikuu alkaa. Ei siksi, että olisimme laiskoja, vaan siksi että olemme ihmisiä. Uusi tapa vaatii energiaa, keskittymistä ja aikaa ja näistä kolmesta meillä on yleensä pulaa heti, kun paluu töihin alkaa.
Lisäksi aivot ovat yksinkertaiset: ne valitsevat mieluummin sen, mikä tuntuu helpolta ja tutulta. Salaatti on hyvä idea, mutta pizzan tilaaminen on helpompaa.
Täydellisyys on pahin vihollinen
Moni kaatuu omaan kunnianhimoonsa. “Aion treenata viisi kertaa viikossa.” “Tipaton alkaa nyt.” “Tänä vuonna minusta tulee aamuihminen.”
Ja sitten yhtenä päivänä väsyttää, sataa räntää ja elämä tapahtuu. Yksi väliin jäänyt kerta muuttuu päässä “no tää meni nyt pilalle” -draamaksi, ja sen jälkeen kaikki palaa vanhaan.
Kuuluisa “kaikki tai ei mitään” -ansa. Käytännössä se tarkoittaa, että jos et tee kaikkea täydellisesti, et tee mitään. Mutta jos tavoitteena on olla inhimillinen, pienikin yritys lasketaan. Tai ainakin pitäisi laskea, vaikka se yritys olisi vain se, ettet syönyt koko suklaalevyä.
Sisäinen valmentajasi on kusipää
Se ääni, joka sanoo “miksi edes yrität, et sä kuitenkaan pysty tähän”? Se ei ole totuus. Se on sisäinen valmentaja, joka luuli olevansa Spartan sotapäällikkö mutta onkin lähinnä ärsyttävä kuntosali-Pete päässäsi.
Itsemyötätunto ei ole hörhöpuhetta. Se on kirjaimellisesti ainoa keino, jolla kukaan pysyy suunnitelmassaan yli kolme viikkoa. Jos haukut itseäsi joka kerta kun lipsut, et palaa raiteille vaan kaivat itsellesi tunnelin.
LUE MYÖS: Proteiinipannarit, detoxit ja täydelliset aamut – näistä hyvinvointitrendeistä on aika luopua
Ja sitten tulee helmikuu
Helmikuu on lupausten luonnollinen rajapyykki. Jos olet vielä silloin jotenkin tekemisissä sen lupauksesi kanssa, edes vähän, olet jo voittaja. Se ei tarkoita, että eläisit täydellisesti. Se tarkoittaa, ettet antanut periksi.
Tammikuu on suunnittelua, helmikuu on realismia. Ja ehkä todellinen lupaus ei ole “muuttaa elämää”, vaan jaksaa yrittää.
Lähde: Psychology Today
