Ringistä katsoin ensimmäiset viisitoista minuuttia, kunnes suljin television. Se oli liikaa. 31-vuotiaalle äidille.
En kestä kauhuleffoja. Manaajan jälkeen kurkin Korkeavuorenkadulla – tosin kyllä illalla – taakseni. Rosemaryn painajaisen jälkeen nukuin valot ja televisio päällä. Monien mielestä naurettava Skeleton key sai minut loikkimaan juuri imetetty vauva sylissä yläkertaan. Se eukko oli oikeasti pahan näköinen ja saattoi piileskellä nurkissamme. Kestopelkoihini kuuluu myös se, etten katso mielelläni yöllä peiliin.
Luulin kauan olevani ainutlaatuinen: aikuinen nainen, joka pelkää kauhuleffoja. Joten asiastahan piti tehdä juttu. Tarkoitus oli analysoida minun ainutlaatuisia pelkojani ja ryydittää niitä muutamalla lukijan kommentilla. Eli siis kysely nettiin: kuka pelkää kauhuleffaa. Ja yllätys, yllätys, saimme vastauksen lähes sadalta jänishousulta, ja muutamalta vähän rohkeammalta, joista jotkut pelkäävät käydä jopa suihkussa. Tai no, annetaan lukijoiden kertoa. Pöö!
Kuka pelkää kauhuleffaa?
Soveltavan psykologian dosentti Niklas Ravaja.
“Kauhuleffoja pelkäävät herkemmin henkilöt, jotka uppoutuvat elokuvaan ja ovat yleensä alttiita pelkäämään asioita eli ovat hieman neuroottisia. Heillä on usein vilkas mielikuvitus.”
Lukijoilta
“Pahin ikinä on Kauna! Ring tulee hyvänä kakkosena. Manaaja saa aina ihon kananlihalle. Mikään ei ole ihanampaa pimeänä, sateisena ja tuulisena syysiltana kuin pistää kauhua koneeseen ja mennä sen jälkeen pihalle pimeään tupakalle. On muuten nopeasti poltettu…!”
Nainen, 32
“Eläydyn liian hyvin mihin tahansa fiktiivisiin tarinoihin. En lue kauhukirjoja, en katso kauhuleffoja. Sen sijaan väkivalta ei riivi, vain epäluonnollisia ilmiöitä kuvaavat tarinat, joissa tutuista asioista sikiää jotain kammottavaa. Pahan sikiämistä odottaa sitten omassa sängyssään. Ne katsokoot, jotka saavat jotain huvia irti kauhusta.”
Nainen, 29
“Lähdettiin yllättäen siippani kanssa elokuviin, ja kun ei tullut elokuvan päättämisestä mitään, niin annoin päätäntävallan miehelleni. Hän päätyi elokuvaan 28 päivää myöhemmin. Hypähtelin ja säikähtelin täydessä salissa, roikuin kultsin käsipuolessa koko elokuvan ajan ja hirveimmissä kohdissa suljin silmät. Takaani kuului välillä naurua, taisi takana istuva jätkäporukka naureskella mun säikähtelylle. Yöunetkin elokuva vei, keskellä yötä heräsin kamaliin painajaisiin, kauan sai sängyssä pyöriä ennen kuin uni tuli, vessaankaan en uskaltanut yksin lähteä. Ensi kerralla on minun vuoroni valita leffa, sitten katsellaan kultsin kanssa kunnon hömppää.”
Nainen, 22
“Kauhuleffa on paras tapa saada ajatukset irti arjesta, silläkin uhalla, että joutuisi tarkistamaan komeron ja sängyn alusen kaksi kertaa normaalia useammin.”
Mies, 29
“Tv: tä ei voinut Ringin katsomisen jälkeen katsoa yksin pimeässä, koska lumisade saattoi katkon aikana tulla telkkariin.”
Nainen, 19
“Yksi pahimmista on ollut Kauna. Leffan loppupuoliskoa katsoessa oma lapsi aloitti itkunsa pimeässä makkarissa… Mies joutui menemään lohduttelemaan kun äiti ei kerta kaikkiaan uskaltanut! …Hyvä minä…”
Nainen, 26
“Kaveri suostutteli leffaan katsomaan The Ringin. Ennen kun alkutekstit olivat tulleet pidin silmiä kiinni, ja ne pysyivät kiinni lähes koko kolmetuntisen leffan. En ole koskaan ymmärtänyt halua tuntea pelkoa leffan tms kautta, ihankuin se olisi turvallinen pelon muoto tässä muuten tylsässä maailmassa. Muut saa katsoa kauhua, mutta minä en siitä kiksejä saa.”
Mies, 21
“Kauhu ei pelota, jos ottaa äänet pois.”
Mies, 30
“Siinä etten katso kauhuleffoja ei ole kyse siitä, ettenkö kykenisi katsomaan niitä, vaan siitä, että illalla mennessäni nukkumaan se todellinen kauhu vasta alkaakin. Uni ei todellakaan tule, kun pelkäät, että Jigsaw itse tulee visiitille makuuhuoneeseesi heti kun sammutat valon. Ja silloinkin, kun jonkin ihmeen kautta uni tuleekin, niin kappas, pääsetkin katselemaan uusintaa. Kun pitää päättää elokuvanautinnon ja hyvien yöunien välillä, valitsen yöunen.”
Nainen, 24
“Katsoin lapsena vain noin viisi ensimmäistä minuuttia Stephen Kingin kirjasta tehtyä elokuvaa, jossa tappajapelle tuli viemäristä ja tappoi lapsen. Pelkään edelleen viemäreitä, myös suihkussa. Näen myös painajaisia Chucky-elokuvan tappajanukesta, vaikken tietääkseni ole edes nähnyt kyseistä elokuvaa. Sen vuoksi myös inhoan nukkeja. Nykyään en suostu katsomaan kauhuelokuvia, koska mielikuvitukseni lähtee liian nopeasti kehittelemään tarinoita iltahämärässä pidemmälle. Jo Manaajan tunnusmusiikki kauhistuttaa.”
Nainen, 23
“Katsoin aluksi huvittuneena parisen vuotta sitten tulleen It-elokuvan. Ei naurattanut paljoa enää, kun en uskaltanut suihkussa sulkea silmiäni. Ei tässä sinänsä mitään, mutta asuin kuitenkin solussa ja olin yli 20-vuotias. Pelleissä vain on sitä jotain…”
Nainen, 23
“Olen aina ollut hyvin herkkä kaikenlaisen kauhun suhteen. Uskon sen johtuvan siitä, että minulla on hyvä mielikuvitus ja pystyn oudolla tapaa samaistumaan kauhuleffojen uhreihin. Pahinta on, että kavereiden kanssa tulee aina riitaa elokuvaa valittaessa. Ei kauhua kiitos minulle!”
Nainen, 19
“En voi katsoa kauhuleffoja ikinä ilman painajaisia. Vaikka katsoisin vaan jotain jännityselokuvaa, jossa on väkivaltaa, se tulee uniini. Esimerkkinä viimeksi kun katsoin Apocalypton, näin unta, että olin itse jahdattavana, ja leikkasin jonkun pallit irti veitsellä.”
Nainen, 25
“Olen jo 23-vuotias, mutta pelkään kauhuleffoja, myös teinikauhuleffoja aivan kamalasti. Silti jostain syystä päädyn usein vuokraamaan niitä ja katson leffan äänettömällä, kaikki valot päällä. Kaunaa menin katsomaan leffateatteriin, mutta en nähnyt siitä mitään; olin koko elokuvan ajan silmät kiinni. Ensimmäisen Screamin jälkeen en nukkunut kahteen yöhön ja se pelottaa yhä. Kaikki leffat, joissa vaanii murhaaja, saavat minut voimaan pahoin pelosta. Pahaenteisestä musiikista kuulee, kun jonkun henkilön kuolema lähestyy ja sitä on piinavaa katsoa ja kuunnella. Synkkiä piirustuksia piirtelevät hiljaiset lapset ovat alkaneet pelottaa pahemman kerran, kun heitä on tarpeeksi monessa kauhuleffassa nähnyt.
Nainen, 23
“Katsottiin Teksasin moottorisahamurhaaja kaverin luona aurinkoisena sunnuntaipäivänä kesällä. En uskaltanut sen jälkeen mennä yksin rappuun, en vessaan.”
Nainen, 25
“Äh, mikään kauhuleffa ei ole kamala kun sitä katsoo oikealla asenteella! Kaikkea näkemäänsä ei aina pidä ottaa todesta.”
Nainen, 28
“Kauhu on ehdottomasti paras elokuvagenre. Harvat elokuvat tosin enään onnistuvat varsinaisesti pelottamaan, mutta kun säikkykohtaus onnistuu, niin se on kuin 100 orgasmia kerralla! Olen tärissyt inhosta kun muutamat treffikumppanit ovat yrittäneet raahata katsomaan romanttista komediaa.”
Nainen, 30
“Saan pelkotiloja, jos katson kauhuleffoja, varsinkin aaveet pelottavat. Pelkään peilejä, ja laitan aina tuoleille jotain tavaraa, etteivät aaveet pääse niille istumaan.”
Nainen, 22
“9-vuotiaana piti väkisin katsoa loistavat Alien ja Aliens -leffat. Yöunethan siinä meni moneksi viikoksi ja kolmososa piti vuokrata tottakai, samalla seurauksella. Nykyään en enää pelkää kauhuelokuvia. En edes muista milloin olisin viimeksi pelännyt jotain elokuvaa katsoessani. Tavallaan sääli.”
Mies, 27
“Joudun tarkkaan miettimään, millaista kauhuleffaa katsoa. Yliluonnolliset vielä menee, kun niihin juttuihin en usko, mutta sarjamurhaajajutut on pakko jättää väliin. Kakarana tuli niitä tuijotettua ja vieläkin tulevat mieleen kun keskellä yötä herää ja joutuu vessaan hinautumaan. Uutisista, kirjoista ja lehdistä on tullut luettua psykopaattien tempauksista luettua, eikä ole toivoakaan että jäisin yksin esimerkiksi kesämökillemme. Melko noloa, sanoisin, kun ikääkin on jo 37.”
Nainen, 37
“Pahimmat traumat jätti The Ring-elokuva. Puolisen vuotta nukuin huonosti, ja pelkäsin telkkarista tulevaa lapsihirviötä.”
Nainen, 21
“Kauhu on parasta leffaviihdettä ikinä… mitä hirveempi sen parempi… Siitä tietää että leffa toimii kun on selkä kananlihalla ja kädet hikisenä!”
Nainen, 20
”Hollywoodpätkät saavat yleensä minut vaan haukoittelemaan, toisin kuin useat japanilaiset kauhuleffat.”
Nainen, 28
En voi enkä halua katsoa kauhuleffoja. Näen niistä painajaisia vaikka leffaa katsoessa ei pelottaisikaan. Pelätä saa tässä maailmassa ilman leffojakin.”
Nainen, 21
”Teininä oli pakko katsoa kauhuleffoja, koska kaikki muutkin katsoi. Noita leffailtoja seuranneina öinä kömmin kuitenkin äitini viereen nukkumaan. Kehtasin tehdä tämän viimeisen kerran 16-vuotiaana. Sen jälkeen uskalsin jo sanoa ei kauhuleffoille. Luulin etten ikinä tunnustaisi tätä.”
Mies, 26
”Horroria ei missään nimessä pitäisi pistää pannaan. Nykyisin on vain ongelmana, ettei osata tehdä kunnon kauhuleffoja.. Mikään ei tunnu miltään! Liikaa effektejä ym. tekevät niistä ihan liian yliampuvia, eivätkä ne siis todellakaan vie yöunia tai mielenrauhaa.. Sellaisen kun vielä löytäisikin, joka järkyttäis mielenrauhaa edes aavistuksen.”
Nainen, 24
”Salaisuus pinnan alla..kamala silloin aikoinaan! Valot päällä koko yön ja suihkuun mentäessä en uskaltanut pitkään aikaan katsoa peiliin päin.”
Nainen, 22
”Kävimme ystäväni kanssa leffassa katsomassa Manaajan 13-vuotiaana ja muulla yleisöllä meni hermot, kun emme voineet pidättää räkätystämme. Kauhusta komediaan on matkaa pelottavan vähän.”
Nainen, 22
”Painajainen Elm Streetillä tuo Freddyn uniini, vaikka olen jo lähes kolmekymmentä.”
Mies, 27
