Lahjakkuus ja äly ovat avain menestykseen. Huippulahjakkuus ja erityisen korkea älykkyysosamäärä puolestaan tuovat jopa enemmän ongelmia kuin hyötyä, sanovat lahjakkuustutkijat ympäri maailmaa.
Lahjakkuustutkimuksen uranuurtaja, yhdysvaltalainen psykologi Lewis Terman testasi 1900-luvun alkupuoliskolla 4–18-vuotiaita lapsia ja seurasi heidän pärjäämistään elämässä. Huippuälykkäiksi rankatut aiheuttivat pettymyksen. Yksikään ei saavuttanut mitään merkittävää.
Erityislahjakkaat ovat usein alisuoriutujia. Maailman kuuluisin esimerkki lienee Albert Einstein, joka oli opettajiensa mielestä vähälahjainen ja laiska. Todellisuudessa hän kuitenkin kuului siihen 1-2 prosenttiin väestöstä, joka on erityislahjakkaita. Lahjakkuuden alueita ovat esimerkiksi äly, luovuus ja sensomotorinen kyvykkyys eli liikkuminen.
Suomen Mensan mukaan hyvä äly korreloi opinnoissa, työssä ja muussa elämässä menestymisen kanssa. Huippuälykkäät saattavat sen sijaan syrjäytyä. Työssä, opiskelussa ja kaveripiirissä ei ole hyötyä hyvin korkeasta älykkyydestä. Päinvastoin, superpää ei viihdy monotonisen puurtamisen parissa eikä älykkäille tyypillinen voimakas kyseenalaistaminen tuo suosiota. Ruotsissa on tutkittu erityislahjakkaiden huomioimista kouluissa. Älykkäitä ei tueta. Jo ÄO 120 aiheuttaa ongelmia nuorelle.
Lahjakkailla menee paremmin kuin erityislahjakkailla. Professori Roland Perssonin korkeakouluopiskelijoita arvioivassa tutkimuksessa tunnistettiin lahjakkaiksi yhdeksän prosenttia nuorista aikuisista.
[AD]
Menestyjän ominaisuuksia ovat kiinnostus, ahkeruus, valppaus, vastauksen osaaminen, ideoiden ymmärtäminen, sosiaalisuus ja tyytyväisyys: ominaisuuksia, jotka muut arvioivat positiivisiksi. Erityislahjakas puolestaan esittää hankalia kysymyksiä, hulluja ideoita ja vahvoja mielipiteitä. Häntä eivät kiinnosta valmiit vastaukset tai säännöt vaan monimutkaisten ajatusrakennelmien kehittäminen.
Sveitsiläistutkimuksen mukaan 60 prosenttia lahjakkaista menestyy, mutta älyllisesti kaikkein lahjakkaimmat joutuvat muita useammin ongelmiin ja kärsivät jopa pahoista oppimisvaikeuksista. Peruskoulu sujuu kohtalaisesti, mutta ongelmat alkavat lukiossa.
Kykyjen ja näytön välillä on kuilu. Huomiotta jääneet piilottavat taitonsa tai häiriköivät. Oppimisessa välttämätön motivaatio voi olla olematon tai jopa negatiivinen. Itsepäinen ja itsetietoinen ei-konformisti on haastava oppilas tai alainen, jonka erilaisuus voi panna ympäristön koville.
Suomessa on rakennettu hienoja urapolkuja musikaalisesti lahjakkaille ja liikunnallisesti taitaville. Monilla muilla lahjakkuuden alueilla tulevat nerot saavat selvitä itsekseen.
Peruskoulun erityisopetuksen määrärahoja voisi käyttää myös lahjakkaiden hyväksi. Nyt koulu keskittyy normaalijakauman vasemmalla puolella oleviin.
Usein herkkä superlahjakas tarvitsee huomiota ja tukea yhtä paljon kuin heikko. Hän kärsii tylsyydestä, passiivisuudesta ja ulkopuolisuuden tunteesta, koska ei saa kapasiteettiaan vastaavia virikkeitä ja rohkaisua.
Miltä tuntuu olla erityislahjakas?
Rainer aiheutti hämminkiä jo alle kouluikäisenä. Hän oli kiinnostunut visuaalisista asioista ja teki kehollisia performansseja – alasti. Omat vanhemmat olivat hyväksyviä. Ongelmat alkoivat koulussa.
”Tajusin, että mulla on erilainen tapa tehdä asioita kuin muilla. Samat asiat eivät kiinnostaneet. Tein koulussa omia esityksiä, joita ei ymmärretty. Opettaja soitti äidille, että tätä ei kestä enää, voisiko tämän laittaa taidekouluun? Sinne pääseminen oli hirveä helpotus. Kohtasin taiteilijoita ja sain mahdollisuuksia.”
Rainerin mukaan monet lahjakkaat sortuvat alkumetreillä. Periksiantamattomat ja ahkerat menestyvät.
”Jos sua pidetään lahjakkaana lapsena, susta ei ikinä tule mitään. Jatkuva itsensä haastaminen on välttämätöntä. En tiedä, millä alalla ei pääsisi eteenpäin ilman lahjakkuutta. Kaikki on jokaiselle mahdollista, kyse on vain tahdosta”, Rainer sanoo.
”Olen kiinnostunut kaikista asioista, joissa saan leikkiä jumalaa. Luon maailman täysin tyhjästä, niistä elementeistä, joista olen kiinnostunut. Elämän monimuotoisuus on vaikea asia. Minä taas elän siitä.”
Yläasteella Raineria pahoinpideltiin erilaisuuden takia.
”Ylemmän luokan pojat pesivät mulla lattiat kaikkien nähden. En muista, että kukaan opettaja olisi koskaan puolustanut. Kiusaaminen levisi myös opettajakuntaan. Vetäydyin omiin oloihini. Lapset ovat hirveitä. Ne kiduttavat toisiaan ja eläimiä. Aikuiset oppivat peittämään sen, ja pahuus tulee kieroutuneemmin esille. En ole katkera vastoinkäymisistä, ne ovat kouluttaneet mua. En ole antanut periksi. Olen paennut ja suojannut herkkyyteni. Mä olen niin kiitollinen, että se kaikki tapahtui.”
Rainerin nimi on muutettu.
Lähteet: Camilla Wallström: Se mig som jag är. Omsärbegåvade barn i skolan. Argument 2010. Airi Hirvosen väitös, Oulun yliopisto 2003.
