Perussuomalaisten varapuheenjohtaja Juho Eerolalta karkasi Facebook-sammakko. Helsingin Sanomat kertoo kuinka Eerola oli näpytellyt statukseensa seuraavaa:
”ja näille patriooteille(?) vinkiksi: Älkää seuraavan kerran näyttäkö ”patriooteilta”, kun pyritte tuollaiseen tilaisuuteen sisään. Älkää myöskään menkö ryhmässä, vaan muina miehinä muiden joukossa.”
Jäämme odottamaan Timo Soinin jyrähdystä tai jyrähtämättömyyttä.
[AD]
Eerola kiiruhti nopeasti oikomaan kirjoitusta, jonka voi helposti tulkita ääriliikkeiden soluttaumisneuvoksi.
”Kyse oli siitä, että kun lähdetään tuollaisiin tilaisuuksiin, niin jätetään ne puukot, puntarit ja kaljakassit kotiin. Mennään sinne muiden ihmisten joukossa siististi, eikä missään omassa rykelmässä möykäten ja järjestyksenvalvojaa puukottaen. Pyydetään vaikka järjestäjiltä puheenvuoroa.”
Syy monitulkintaisuuteen on Eerolan mukaan se, että kirjoitus on laadittu ”vähän huolimattomasti”.
Li Anderssonin, Mikael Brunilan ja Dan Koivulaakson kirjoittaman Äärioikeisto Suomessa -kirjan esittelytilaisuuteen saapunut joukko ”patriootteja” ajautui keskiviikkona välikohtaukseen tilaisuuden järjestäjien kanssa. Selvää on, että porukka ei ollut tullut paikalle pyytämään puheenvuoroa järjestäjiltä, vaan käyttämään väkivaltaa näitä kohtaan.
Räikeä ylilyönti on omiaan todistamaan, miksi kyseinen kirja on kirjoitettu. Hyökkäys antoi kirjoittajille motivaatiota ja lisämateriaalia jatko-osia varten.
Voisiko joku kertoa mikä on Euroopan äärioikeiston ja -vasemmiston ero nykyään? En oikeasti tiedä. Kertokaa please. #ideologia #ääri #keino
— Alexander Stubb (@alexstubb) January 31, 2013
Monet ovat rientäneet antamaan oman painavan sanansa tapahtumien jälkimainingeissa. Näin muun muassa ministeri Alexander Stubb, joka ehti ihmettelemään Twitterissä, mitä eroa on äärioikeistolla ja -vasemmistolla. Paljonhan niillä on yhteistä. Ainakin se, että molemmat suhtautuvat äärimmäisen kriittisesti Kokoomuksen politiikkaan. Alex, aina ei kannata avata suutaan.
Jyväskyläläinen Vihreiden kaupunginvaltuutettu Touko Aalto puolestaan yrittää omassa Uuden Suomen blogauksessaan päästä rasistisen väkivallan juurille. Aalto kaivaa varsin vakuuttavaa selitystään 1990-luvun lamasta ja siitä, kuinka osa turhautuneista nuorista haki parempaa paikkaa sosiaalisessa hierarkiassa väkivallan avulla.
Aalto hahmottelee, kuinka natsipiireihin ajautuneet alkoivat pikkuhiljaa omaksua vääristyneen ajatusmaailman. Vaihtoehtoina olivat turpaansaaminen ja sosiaalisen aseman menettäminen yhteisön sisällä. Aalto kertoo omakohtaisista kokemuksista Joensuun kaduilta 1990-luvun lopulta. Samankaltainen väkivalta ja natsit vastaan ulkomaalaiset, lökäpöksyt, hipit ja muut erilaiset -asetelma oli vahvasti läsnä myös Jyväskylässä samoihin aikoihin.
Sittemmin, kuten Äärioikeisto Suomessa -kirja dokumentoi, katujen natsit ovat osittain organisoituneet ja sitä kautta politisoituneet. Äärioikeiston iskujen kohteeksi ovat joutuneet niin ulkomaalaiset, vasemmistoaktiivit kuin homoyhteisökin.
Koko hässäkässä ei ole kyse oikeisto-vasemmisto-vastakkainasettelusta, vaan siitä, että aseistettu hyökkäys kirjastoon on äärimmäisen tuomittava teko, joka torpedoi tarpeellista keskustelua. Se on manifesti siitä, että kun sanoja ei löydy tai niitä ei osata käyttää, joudutaan turvautumaan väkivaltaan.
City haastatteli Dan Koivulaaksoa, yhtä Äärioikeisto Suomessa -kirjan kirjoittajista marraskuussa.
