Hulluna työhön

Varo kesätöitä – porttiteoria pätee työriippuvuudessakin.

Mikä on vialla, kun työt tulevat makuuhuoneeseenkin asti?
Mikä on vialla, kun työt tulevat makuuhuoneeseenkin asti?
Kaikki me tunnemme ainakin yhden sellaisen. Kun lomakeskustelu alkaa, hän hiljenee ja on vakava kuin häntä oltaisiin väkivalloin irrottamassa rakkaastaan. Ja niin häntä ollaankin: työnarkomaanille työ on todellinen rakastettu, jonka eteen tehdyistä uhrauksista mikään ei ole liian suuri. Oman perheen laiminlyöminen, sosiaalisen elämän näivettyminen (jos työkavereiden kanssa kaljoittelua ei lasketa mukaan) ja kroonisten ylitöiden tulkitseminen "sitoutuneisuudeksi" ovat tyypillisiä työhulluuden merkkejä. Takana on porttiteoriamainen kehitys.

"Usein työriippuvuus alkaa ihmisellä, joka on vastuuntunteva ja työhönsä hyvin motivoitunut ja joka haluaa saada aikaan mahdollisimman hyvää tulosta ja on innostunut työstään. Juuri työn kiinnostavuus, ikään kuin imu, voi myös olla syy siihen, että työ vie liiaksi mukanaan", sanoo Mielenterveysseuran viestintäjohtaja Kristiina Salonen.

Koukuttavat työt ovat haastavia ja ennen kaikkea tekijälleen hyvin mieleisiä. Työriippuvuus saa kehittyä useimmiten rauhassa, sillä suomalaiset arvostavat työntekoa yli kaiken.

"Suorituskeskeisyydestä ja jatkuvasta tekemisestä voi tulla sisäinen ihanne, jonka vallassa toimii. Työ tuntuu elämässä menestymisen ehdolta ja itseltä vaaditaan täydellisiä suorituksia", Salonen määrittelee työriippuvuuden olemusta.

Toinen syy työhön uppoutumiselle saattavat olla yksityiselämän ongelmat. Niiden hoitaminen koskenkorvaterapialla herättäisi pahennusta, mutta kukapa haukkuisi kunnon työntekijää.

"Työhön uppoutumalla voi ainakin hetkeksi unohtaa yksityiselämän vaikeudet ja tuntea olevansa oman itsensä herra. Ihminen on kuitenkin kokonainen olento. Kuljetamme niin ilomme kuin surumme mukaan työhön ja sieltä kotiin", Salonen sanoo.

Mutta missä menee riippuvuuden raja? Milloin ahkera työnteko alkaa mennä överiksi?

"On vaikea huomata varhain, milloin työhön uppoutuminen ja ‘sitoutuneisuus’ alkaa mennä liian pitkälle. Työriippuvuus eroaa stressistä ja työuupumuksesta. Se on laajempi ilmiö ja kytkeytyy selvästi työhön. Siihen ei liity samanlaista kyynisyyttä ja itsetunnon heikkenemistä kuin työuupumukseen. Päinvastoin työ tuottaa liiaksikin sisällön elämään ja tekijä tuntee hallitsevansa sen."

Työriippuvuutta voi kestää vuosiakin ennen kuin tekijä alkaa palaa loppuun.

"Alkaa tuntua siltä, ettei saa riittävästi aikaan, vaikka tekee koko ajan ja paljon, ylipitkiä päiviä ja viikonloppujakin; työ kulkeutuu myös kotiin, eikä edes lomia tule pidetyksi. Työstään liian riippuvainen ei uskalla tai halua pitää sairauslomaa, eikä toisaalta huomaa omaa väsymystään. Silti hän voi tuntea itsensä levottomaksi ja rauhattomaksi, eikä pysty rentoutumaan, vaikka siihen tarjoutuisi mahdollisuus."

Mielenterveysseura on määritellyt "kyllin hyvän työntekijän".

"Ominaisuuksiin kuuluu muun muassa se, että tunnustaa oman rajallisuutensa ja hyväksyy sen muissakin. Yksi tärkeistä ominaisuuksista on myös se, että osaa arvostaa vapaa-aikaansa."

Työriippuvaisuus voi liukua uupumuksen puolelle. Silloin tarvitaan jo ulkopuolista apua.

"Jos työriippuvuus on jo viemässä tai vienyt uupumusta kohti, työterveyshoitaja ja -lääkäri osaavat auttaa tilanteessa. Ellei työterveyshuolto toimi, terveyskeskus on sitä varten."

Salonen kehottaa keskustelemaan työtilanteesta läheisten kanssa – jos heitä vielä on.

Lukijoilta

"En voi ymmärtää ihmisiä, joiden ainoa elämäntehtävä näyttää olevan töissä puurtaminen. Okei, kivahan se on kerätä ylitöillä kopeekkaa takataskuun tulevaisuutta varten, mutta eipä sillä hirveästi ole käyttöä hermoparantolassa."
Mies, 27

"Olen perfektionisti. Ja se näkyy myös työelämässäni. Kun pomo antaa mahdottoman aikataulun, en pane hanttiin, vaan teen hommia vaikka läpi yön. Pahimmillaan olen paiskinut 80 tunnin työviikkoa."
Nainen, 30

"Duuni on vain väline, jolla saadaan rahaa elämiseen. Siitä ei sen suurempia paineita kannata ottaa."
Mies, 22

"Ärsyttää tämä suorituskeskeinen yhteiskunta! Mitä väliä sillä on, oletko tunnollinen työnarkomaani vai se työpaikan laiskottelija? Jokainen tallaa tyylillään."
Nainen, 27

"En pysty jättämään mitään keskeneräisiä töitä seuraavalle päivälle. Jos näin pääsee käymään, herään yleensä viisi kertaa yössä miettimään niitä tai näen töistä ainakin painajaisia."
Nainen, 25

"Töistä ei pääse eroon lomallakaan. Meni tyttöystävän kanssa etelänloma mukavasti, kun kävin neljä kertaa päivässä nettikahvilassa tarkastamassa työmailini."
Mies, 33

"Pahinta on nämä määräaikaiset työsuhteet. Tuntuu, että joutuu paiskimaan jatkuvasti ylitöitä ylikierroksilla, koska toivoo, että työ sitä kautta vakinaistettaisiin."
Nainen, 29

"olin koulussa, työharjoittelussa ja töissä samaan aikaan. Tein hommia seitsemän päivää viikossa vähintään 16 tuntia päivässa. Jaksoin tätä kolme kuukautta. Joululomalla en päässyt enää ylös sängystä. Lääkäri määräsi minulle burn outiin hoidoksi kolmen viikon vuodelevon."
Nainen, 25

"ympäripyöreitä työpäiviä jo puoli vuotta painaneena odotan jännityksellä kesäloman alkua. Viime vuonna sinnittelin lomille selkä romuna. Ensimmäinen lomapäivä menikin mukavasti lääkärissä."
Mies, 29

5 kommenttia

aamumurkku

22.6.2006 14:15

14 tuntia paivassa normaali tyopaiva. tervetuloa englannin tyomarkkinoille :)

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
5 + 1 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

nii miekii!

25.6.2006 15:05

Jos joudut raukka puurtaan 14 tunnin paivaa koko ajan, olet joko huono delegoimaan, hidas hommissasi tai tyourasi alussa. Tai sitten juuri taman artikkelin kuvaama tyonarkkis. Olipa hommasi miten korkealentoinen ja -arvoinen tahansa, 12 tuntia paivassa pitaisi vallan mainiosti riittaa sen tekemiseen. Jopa Englannissa. Ja minakin tiedan mista puhun :)

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
9 + 1 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Työstänsä nauttiva (mies, 27)

26.6.2006 19:36

No on se ihme, ettei enää saa edes mukamas töitäkään tehdä rauhassa. Itse teen pitkää päivää ihan vaan sen takia, että jos vaihtoehto on kotona tv:n katseleminen, niin no thanks. Toki kun on menoa ja harrastusta lähden töistä ajoissa niiden pariin. Mutta jos esim. urheilee 2-3 arki-iltaa viikossa ja on vastaavasi 2-3 iltaa pitkään töissä tai tekee viikonloppuna ns. luppoaikana vähän työhommia esim. sen idioottiboxin tuijottamisen sijaan, niin onko se paha asia?

En laiminlyö perhettäni, koska tyttöystäväni on samanlainen ihminen. Näemmä yleenä viikonloppuisin ja se riittää mainiosti. Silloin voi vastaavasti panostaa siihen aikaan kotona istumisen sijasta. Nautin työstäni, sen tuomasta vapaudesta (kyllä - vapaudesta), matkustamisesta ja toki palkastakin. Kyllähän se on vaan oikein, että ne ketkä antaa enemmän, oppii enenemmän, innostuu enenmmän jne. ansaitsevat myös ne korkeammat paikat ja suuremman valinnanvapauden kuin ne, ketkä juuri ja juuri jaksavat istua 8h päivässä töissä ja siitäkin puolet ajasta yritetään vältellä töitä milloin milläkin verukkeella.

Pitäisikö enemmänkin saarnata laiskuudesta. Se vasta ihmisiä rappeuttaakin ja ajaa lääkärin pakeille loppupeleissä.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
1 + 5 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Ace1974

27.6.2006 12:42

En ymmärrä miten 14h työpäivä tekee ihmisestä jotenkin "enemmän tietävän" ihmisen?
Luulisi olevan päinvastoin, tietää varmasti paljon työstään, mutta muusta elämästä ja maailmasta ei mitään. Toki, jos et tiedä muusta kuin töistäsi mitään, niin ymmärrän hyvin miksi sitä töitä tekeekin koko ajan.

"Et voi mitenkään tietää tuntemuksia asiasta, jota et ole kokenut. Voit vain kuvitella miltä se tuntuu tai maistuu. Kuvitelmathan usein ovat vääriä." -Ace-

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
5 + 5 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

narkkitalkkari

6.7.2006 16:01

Se on jännä, että ennen muinoin ihmisiä jotka viihtyvät alituiseen vain yhden asian parissa kutsuttiin nörteiksi. Minä en paheksu, lähinnä ainoastaan säälin.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
2 + 5 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Kommentoi juttua

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
1 + 4 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi