Vartijat ovat entistä suuremmassa roolissa nykyisen kaupunkitilamme turvallisuudessa. Poliiseja on entistä vähemmän, vartijoita entistä enemmän.
Harvat tykkäävät vartijoista. He symboloivat muuttunutta turvallisuudentunnetta kaupungeissa. Epäilys ylilyönneistä saa paikalla olevat tarttumaan kameraan ja tallentamaan mahdolliset tarpeettomat voimakeinot todisteeksi.
Uusin tallenne näyttää kuinka ilman metrolippua matkustanut tyyppi pidetään maassa parin lipuntarkastajan ja vartijan voimin. Jokainen voi itse tehdä johtopäätökset siitä, ovatko käytetyt voimakeinot tarpeellisia. Aina on myös syytä kysyä, mitkä tapahtumat johtivat videolla nähtyyn tilanteeseen?
Videota on jaettu vajaassa parissa päivässä yli tuhat kertaa. Jakojen kommenteissa vuorotellen puolustellaan ja syytetään vartijoita. Toinen sanoo “vitun kusipää vartijat”, kun toinen iloitsee, että liputta matkustanut “sai mitä ansaitsi”. Vähemmän yllättäen videota käytetään myös rasistisena lyömäaseena.
Vartijat tekevät työtään hankalassa raossa ja kiitosta ei todellakaan satele. Kuinka monta kertaa verkossa on kiertänyt video, jolla esiintyvää vartijaa ylistetään, esimerkiksi siitä, että hän on estänyt pahoinpitelyn tai ryöstön? Jos vartijoiden positiivista merkitystä haluaa pohtia, voi heidän läsnäolonsa vaikutuksesta kysyä vaikkapa syrjäisten lähiö-Siwojen kassaneideiltä.
Tämä ei todellakaan tarkoita, etteikö vartijoiden kasvava merkitys yhteiskuntamme turvaajina herättäisi kriittisiä kysymyksiä. Kentällä työtään tekevää yksittäistä vartijaa on kuitenkin turha syyttää rakenteellisista ongelmista, varsinkaan, jos hän ei tee mitään väärää. Poliisien määrärahojen supistuminen, yksityisten vartiointifirmojen miljardiluokan bisnes ja esimerkiksi vartijoilta vaaditun koulutuksen määrä ja laatu ovat kysymyksiä, jotka vaativat kriittistä pohdintaa. Näihin sfääreihin keskustelu yltää todella harvoissa tapauksissa, joissa videota jaetaan.
Suhtautumista vartijoihin kuvaa hyvin se, että tällaisen, vartijoita vähänkin puolustelevan jutun kirjoittamiseen on korkea kynnys. Kansantarun mukaan kaikki vartijat ovat katkeroituneita tyyppejä, jotka eivät päässeet poliisikouluun ja nyt purkavat patoumiaan viattomiin.
Videolla esiintyvä vartijoiden “uhri” ei näytä viattomalta. Siksi tällaisten videoiden ympärille syntyvä kiima tuo mieleen tarinan suden huutamisesta. Siinä vaiheessa, kun vartijoiden todellisiin ylilyönteihin tulisi puuttua, ei ketään enää kiinnosta, kun aiemmat meuhkaamiset ovat osoittautuneet syytöksiltään heppoisiksi. Kun susi uhkaa oikeasti, kukaan ei kuuntele viestintuojaa.
Vartijoilta sattuu oikeitakin ylilyöntejä, mutta ne harvemmin päätyvät kännykkäkameroiden tykinruoaksi. MTV kertoi toukokuussa, kuinka Helsingin käräjäoikeus tuomitsi 23-vuotiaan vartijan pahoinpitelystä 60 päivän ehdolliseen vankeuteen. Vartijat olivat hätistäneet siideriä juoneen miehen asemalaiturilta hissiin. Hississä vartija oli uhrin mukaan lyönyt häntä kymmenen kertaa “opetukseksi”. Tuomion saanut vartija kiisti tapahtumat ja kertoi toimineensa tilanteen rauhoittamiseksi, mutta hänen kollegansa ja valvontakamera todistivat toisin.
Mikael Brunilan, Kukka Rannan ja Eetu Virenin kirja Muutaman töhryn tähden kuvaa riipaisevasti vartijoiden toimintaa. Helsingin epätoivoista graffitin nollatoleranssilinjaa avaava kirja sisältää useita haastatteluja tilanteista, joissa vartijat ovat sortuneet tarpeettomaan väkivaltaan. Kirjan esiintuomat tilanteet ovat tapahtuneet suurelta osin suljettujen ovien takana. Silloin uhrilla ei ole some-raivoa tukenaan. Ainoastaan sana turvallisuudestamme vastaavan henkilön sanaa vastaan.
