Paremmat vaalit
Vaalikevät on käynnissä ja jo ahdistaa. Vaalikeskustelu on pahimmillaan hermoja raastavaa kuunneltavaa. Monimutkaiset asiat typistyvät sloganeiksi, konkreettinen muuttuu abstraktiksi ja loanheitto valtaa keskustelun. Monet tulevat kevään mittaan ikävöimään sitä selkeyttä, mikä mielipiteissä oli puolin ja toisin, kun kaikki puhuivat tasa-arvoisesta avioliittolaista. Se oli helppo kysymys, johon sai vastata fiilispohjalta, vieläpä ilman vaalipuheen tuomaa savuverhoa.
Homma on osittain omissa käsissämme. Meidän pitäisi lähestyä ehdokkaita, ei vain raivota omissa some-kuplissamme. Vaatia heitä puhumaan ymmärrettävästi. Pitäisi muodostaa mielipiteitä ja niistä kysymyksiä ehdokkaille. Vaatia tulevilta kansanedustajilta lupauksia, jotka he joutuvat myöhemmin pettämään, mutta tuntevat huonoa omatuntoa niin tehdessään, koska muistavat vaatimuksemme. Antaa tukea, tietoa ja kannustusta palkinnoksi halusta vaikuttaa yhteisiin asioihin.
Puhetta riittää. Suuri osa siitä on turhaa purnausta, jonka tarkoitus on alentaa toista. Nettikommentointia lukiessa käy selväksi, miten paljon helpompaa on heiluttaa pilkkakirvestä kuin antaa kehuja. Omaa vastuuta voi pakoilla keskittymällä kritisoimaan asioita. Jos ei tiedä, mikä on oikein, kaikki on väärin.
Voisimme toimia tällä kertaa hieman toisin. Valitsisimme vaaleissa ehdokkaat sen perusteella ketä kannatamme, sen sijaan että valitsemme ne, joita vihaamme? Entä jos äänestäisimme ihan oikeasti eikä vaan protestiksi? Tekisimme sen verran duunia, että tiedämme, mitä haluamme.
Panu Jansson
Vaalit lähestyvät ja ilmassa on pahat enteet siihen, että niistä tulee jälleen protestivaalit. Keskusta marssii vaalivoittoon, koska kaikki ovat niin kyllästyneitä muihin, hallitusvastussa ryvettyneisiin suuriin puolueisiin.
Protesti näkyy myös yksittäisten ehdokkaiden kohdalla. Tästä esimerkkinä eilen avautuneen Ylen Vaalikoneen yhteydestä löytyvän Vaaligallerian välittömäksi hitiksi noussut Hansi Harjunharja. Alle vuorokaudessa Lapin vaalipiirin piraatin haastattelua on katsottu yli 16 000 kertaa.
Harjunharja ei näyttäisi olevan liian tosissaan haastattelussa. Hän kiertelee, jaarittelee, vitsailee, esittää vastakysymyksiä ja loihtii kadoksiin kannabis-gerbiilin ruumiin. Hän ilmoittaa jo haastattelun alussa olevansa esittävä taiteilija ja sanoo, että elämä on improvisaatiota. Viimeinen kysymys summaa koko haastattelun: onko vaikea ymmärtää toisten puhetta?
Onko Harjunharja sitten täysi humpuukimies vai onko hänellä jotain sanottavaakin? Vaalilupauksiksi hän ilmoittaa kolme asiaa, jotka eivät itse asiassa ole täysin naurettavia: 1. Perustulo tulee halvemmaksi kuin byrokratiaviidakko. 2. Syrjäseutulisät elvyttävät palvelut ja työllisyyden. Tämä säästää rahaa kunnissa ja tuo työtä ja verotuloja valtiolle. 3. Tehdään alueellisia kokeiluja kaikesta mahdollisesta.
Ehkä vaalivideon temppuilu on vain keino, jolla lappilainen piraatti pääsee tänä päivänä koko kansan tietoisuuteen. Se, miten hyvää se tekee politiikan kokonaisuudelle on vaikea arvioida. Ihmiset janoavat hölynpölyä tylsän ja usein turhia lupauksia herättävän vaalikeskustelun oheen. Siksi Ylenkin ehdokasgalleriassa nousee katsotuimpien videoiden joukkoon eurovaalien (tahattomia) hauskuuttajia, kuten Kyuu Eturautti, Seppo Papunen, Eila Aarnos ja Jiri Keronen.
