Pankkitili on tyhjä. Visa vinkuu vaikka sen pitäisi olla kahtia. Nina ja Rami kertovat, miltä tuntuu kun menot ylittävät tulot. Ramilla on Bossin pukuja ja Ninalla laatukosmetiikkaa koko loppuelämäksi.
Yhdeksän korttivelkaa, kolme kauppavelkaa, iso kulutusluotto pankista, opintovelkaa ja takuuvuokrat maksamatta. Kulutusluottoja 13 000 euroa, opintovelkaa 10 000 euroa. Ei omaisuutta.
“Mirka” on luottoyhtiön painajainen ja varoittava esimerkki nuoresta luottokelvottomasta. Eihän 23 000 euron laina paljon nykyään ole, mutta kun kuukauden bruttotulot ovat 2000 euroa, vuokra 500 euroa ja velkaa on käytetty vaan siihen sun tähän, ei voi sanoa että kyllä se siitä. Siinä on luottohäiriötutkijalle työn sarkaa.
Nuoret aikuiset ovat nopeiten maksuhäiriöitä keräävä ryhmä. Lähes puolet uusista maksuhäirömerkinnöistä tulee alle kolmekymppisille. Joka kymmenes 18–29-vuotias on luottokelvoton. Altteimpia velkaantujia ovat 1000–1500 euroa kuussa ansaitsevat. Eteläsuomalaiset velkaantuvat hieman pohjoissuomalaisia herkemmin.
Nuorten aikuisten häirömerkinnät tulevat pääosin maksamattomista puhelinlaskuista ja postimyyntiliikkeiden pikaluotoista. Syy on selvä: harva alle 25-vuotias saa muuta luottoa kuin postimyynti- tai opintolainaa. Postimyyntilainassa luotonsaajaksi kelpaa lähes kuka tahansa, ja korko on senmukainen. Esimerkiksi Ellosin yksityisluotto antaa käteen 2500 euroa ilman vakuuksia tai takaajia. Lainan voi maksaa takaisin viidessä vuodessa. Todellinen vuosikorko ihmelainalle on 31 prosenttia vuodessa, kun asuntolainojen korot heiluvat tällä hetkellä neljässä prosentissa.
Nuoret aikuiset velkaantuvat pääosin matkapuhelimista, huonekaluista ja matkustamisesta. Mieluiten lainaa otetaan matkailuun. 13 prosenttia 20–24-vuotiaista ja 18 prosenttia 25–29-vuotiaista on valmis matkustamaan lainaksi. Kaikki tietävät ainakin yhden opiskelijan, joka on pistänyt koko opintolainansa lentolippuihin. Vain muutama prosentti nuorista on valmis lainaamaan juhlimista varten.
Lainalla saa ja hevosella pääsee. Rami ja Ninahan sen tietävät.
Rami ostaa – oli varaa tai ei
Eletään IT-buumin kiivainta aikaa. Lontoon ja Suomen väliä suhaavalla Ramilla on kaikki lelut, joita pörssiyhtiön myyntipäällikkö tarvitsee: vitossarjan Bemari, pullisteleva kaapillinen Bossin ja Armanin vaatteita, kallein mahdollinen maastopyörä, kannettava tietokone, kommunikaattori, kotiteatteri, kämppä Helsingin ydinkeskustassa, jääkaappi täynnä Stockmannin Herkusta ostettua tavaraa, huippulaadukkaita urheiluvälineitä, linjakkaat huonekalut, kallista kosmetiikkaa. Matkoja. Ja naisia. Niin paljon naisia, että niitä voi hätistellä pois niskastaan kuin kiusallisia hyönteisiä.
Luottoakin löytyy. Visa, Diners-kortti, Stockmannin kanta-asiakaskortti, osamaksusopimuksia elektroniikka- ja huonekaluliikkeistä, perinteistä opintolainaa ja autolainaa noin 18 000 euroa.
”Vaan. Vai onkse paljon?”, Rami miettii kaksi vuotta myöhemmin.
Nyt 32-vuotias Rami on muuttanut takaisin kotiseudulleen, pohjoiseen pikkukaupunkiin, joka tarjoaa mielenrauhaa etsineelle Rami kaikkea muuta paitsi oman alan töitä.
”Kai täällä olisi jotain perusmyyntiä, mutta jos sä oot ollu huippupaikassa, niin ei se nappaa.”
Rami elättää itsensä pätkätyöläisenä tekemällä opettajansijaisuuksia. Kuukausitulot ovat tuhannen euron luokkaa – yhtä suuret kuin kuukausittainen Visalasku.
”Käytän vuokrarahat Visan osamaksuihin”, Rami sanoo ja hohottaa päälle hiukan hysteerisen kuuloista naurua, josta ei voi varmaksi tietää onko se naurua itselle, velkojille vai kauhistelijoille.
”Vuokran voi aina jättää kuukaudeksi maksamattakin.”
Visa kirkumaan
Rami on kahdentoista vanha, kun hän saa lähikioskiin piikin. Irtokarkkeihin ja limpsaan kuluu 150 markkaa kuukaudessa, joka on Ramin perheessä iso raha. Isä motkottaa, että poika syö enemmän kuin tienaa, mutta kioskin tädin kanssa pystyy aina luovimaan.
Vanhemmat ovat nuoria ja päättäneet opiskelunsa vasta Ramin ollessa ekaluokkalainen. Rahaa talouteen ei tule paljoa, perhe on tottunut elämään niukoilla varoilla. Ramin näkökulmasta perhe ei voi tehdä tai ostaa yhtään mitään.
Niukkuuteen kyllästynyt Rami opiskelee itsensä tradenomiksi, ja hankkii viimeisenä opiskeluvuotenaan ensimmäisen luottokorttinsa, Stockan tililuoton, jolla voi ostaa ”ihan mitä vaan”: ruokaa, vaatteita, elektroniikkaa, jopa bensaa.
Muutaman kuukauden ajan Rami maksaa koko laskun kerralla, mutta melko pian hän alkaa maksaa pelkkiä minimimaksuja, joiden vuoksi luottosummat pääsevät kasvamaan nelinumeroisiksi. Hän hankkii myös Visa- ja Diners-kortit, joiden kanssa hän ”painottelee” maksuja sen mukaan missä piikki on kulloinkin pisin.
”Jos käyttäisin vain käteistä rahaa, en kuluttaisi läheskään niin paljon kuin nyt”, kokonaan velaksi elävä Rami sanoo, ”kortilla maksaessa tuntuu samalta kuin saisi tavaran ilmaiseksi.”
Kun Rami valmistui, hän sai pestin kännykkäfirman myyntiorganisaatiosta, jossa hän eteni pian myyntipäälliköksi. Työpäivät ovat pitkiä, samoin lounaat. Pian työpaikka vaihtuu seksikkääseen IT-firmaan, myyntipäälliköksi sinnekin.
”Tapasin kavereita ja bisnestuttuja useimmiten ravintoloissa. Pelkkään latteen meni helposti 400 euroa kuussa, ja päälle ravintolaillat 3–4 kertaa viikossa”, Rami kertaa.
Menestyksen piti myös näkyä.
”Mulla on niin paljon Bossin pukuja, ettei mun tarvitse ostaa vaatteita koko loppuelämänäni”, Rami sanoo, ”ei mahdu vaatekaapin ovi kiinni.”
”Mulla on nyt kaikkea, mitä tarvitsen, joten siinä mielessä mun ei enää tarvitsisi ostaa mitään”, Rami sanoo puoliksi itselleen.
Mutta silti:
”Jos mä jotain haluan, niin kyllä mä sen hankin, oli rahaa tai ei.”
Tulot: 1000 e Menot: 2000 e
Ja onhan sitä tullut hankittuakin. Viimeksi 600 euron arvoiset luistimet, jotka ovat 1000 euron kuukausitulot huomioon ottaen melko hintava ostos.
”Kyllä mä joskus yön pimeinä tunteina olen niitä tuijottanut ja miettinyt, että mitä järkeä noissakin oli.”
Vuokrat maksamatta, kuukausipalkkaa suuremmat luottokorttilaskut ja pätkätyö – kuulostaa pahasti vatsahaavalta.
Mutta Ramia ei huolestuta, tai niin hän ainakin väittää.
”Tää on mulle jo elämäntapa. Kun on elänyt tarpeeksi kauan veitsi kurkulla, niin tähän tottuu”, kuin ihmeen kaupalla luottohäiriömerkinßnät torjumaan pystynyt Rami sanoo.
Maallemuuton jälkeen hän lakkautti Stockan ja Sokoksen tilit (”lyhennän niitä nyt pois”) ja leikkasi Diners-kortin kahtia (”oli se aika paha paikka”). Lainat, osamaksut ja Visa jäivät. Ajatuskin Visa-kortista luopumisesta on Ramille mahdoton, vaikka se ulkopuolisesta näyttäisi ainoalta tavalta katkaista luottokierre.
”Tulee muuten likviditeettiongelmia, kun ei huvita mennä töihin.”
Rami ei pysty löytämään syitä kulutuskäyttäytymiseensä, toistelee vain ostavansa mitä haluaa, keinolla tai toisella. Hiukan ärtyneenä hän sanoo kyllä tietävänsä ”miten nää hommat pitäisi hoitaa.”
Mutta ylellisistä elämäntavoista on vaikea luopua, ja kaikkiaan ”kuluttaminen on mukavaa.”
”Täähän on ihan kreisiä, onks sun mielestä?”
Ja taas Ramia naurattaa.
Ninalla on 8000 euron krääsävelka
Rrrrromps. Nina, 33, on juuri saapunut ruokatunnilta takaisin työpöytänsä ääreen. Kolmen vartin aikana hän on ehtinyt paitsi syödä, myös ostaa meikkejä ja vaatteita.
”Kato, eiks oo ihanan sävyiset. Mä ostin tytöille kans tällaset pussukat, eiks oo söpöt, ja…”
Pikainen päässälasku kertoo, että deskillä lepää ainakin 120 euron edestä laatukosmetiikkaa, joista osa – kuten vartalolle tarkoitettu shimmer-voide tai tekokynsipakkaus – jää taatusti lojumaan tarpeettomana kaapin perälle. Lisäksi kassissa on kaksi T-paitaa ja kengät, ”ei voinut olla ostamatta kun ne oli kolkyt prossaa alennuksella”.
Työkaverit katselevat toisiaan alta kulmien: se teki sen taas.
Muutaman viime kuukauden aikana, tarkkaan ottaen sen jälkeen kun Nina kertoi lopettaneensa alkoholin käytön kokonaan, konttorissa on nähty samanlaisia esittelyjä tämän tästä.
Nina ostaa joka päivä ainakin jotain pientä kivaa, ja viikonloppuisin hän pakkaa tyttärensä autoon ja ajaa Ikeaan tai suuriin kauppakeskuksiin tekemään isompia hankintoja. Myös postimyyntiluettelot rispaantuvat Ninan käsissä.
Nina ei häpeile kertoa shoppailuhimostaan, jota joku kutsuisi riippuvuudeksi. Viinan kanssa läträäminen vaihtui avioeron jälkeen himokuntoiluun, ja nyt osteluun.
Nina saa myyntineuvottelijan työstään noin 2500 euron palkkaa, sekä kolmesta tyttärestään elatusmaksut. Tulot ovat siis kohtuulliset, mutta kolmen esimurrosiässä olevan tytön elättäminen ei ole halpaa, ja oma kulutus ryöpsähtelee käsistä tämän tästä.
Ninalla on Visa-kortti ja Stockmannin tililuotto (”sillä ostan ruuat ennen tilipäivää”), joiden kanssa hän omasta mielestään vielä pärjäisi.
Kaksi kioskilainaa olivat liikaa, samoin postimyyntifirmojen tililuotot.
”Ellos-lainat olivat virhe”, Nina myöntää.
Huikeakorkoisista lainoista 1700 euron mälli hupeni viikon mittaiseen etelänmatkaan (”Ja Visa-lasku päälle”), ja toinen samanlainen uusiin huonekaluihin (Kolme tuntia Ikeassa, paljon jäi ostamattakin.).
Lopulta Nina oli tilanteessa, jossa hänellä oli yli 8000 euron velat. Postiluukusta tipahteli karhukirjeitä tasaiseen tahtiin.
”Lamaannuin karhuista ja uhkailuista niin, että työnsin laskun näköiset kirjeet postit pinon alimmaiseksi ja katsoin niitä vain ehkä kerran kahdessa viikossa”, Nina kertoo.
Kun hän kuunteli töissä juttua luottotietonsa menettäneestä asiakkaasta, hän päätti toimia.
”Tarkistin Luottokunnasta omat luottotietoni, jotka olivat ihme kyllä vielä jäljellä. Menin pankkiin ja valehtelin tarvitsevani autolainaa 8000 eurolla. Sain lainan ja kuittasin sillä kulutusluotot pois”, Nina kertoo.
”Onhan se tyhmää jos annan itseni ajatella asiaa, mulla olisi oikeastikin autolle käyttöä. Nyt mulla ei ole siihen ainakaan neljään vuoteen varaa.”
Nina lyhentää pankkilainaa kerran kuussa, ja koittaa saada kulutustaan hallintaan.
Ainakin kohde on vaihtunut. Meikkien ja vaatteiden sijaan Nina satsaa henkiseen kasvuun. Onneksi meediokurssit, reikihoidot ja selvänäkijällä käymiset hoidetaan käteisellä.
Maailman muovimuotia
Centurion American Express (musta)
Kortin voi saada vain “kutsun” perusteella. Huhutaan, että mm. Mika Salolla olisi “Musta Amex”. Ei luottorajaa.
PlatinUM American EXpress
Korttia ei voi hakea. Saa vain kutsun perusteella.
GOLD American Express
Vaatimuksena vakituinen työpaikka. Vuositulot 32 000 euroa. Sisältää matkavakuutuksen. Vuosimaksu 170 euroa
American Express
Vaatimuksena vakituinen työpaikka. Vuositulot yli 20 000 euroa. Vuosimaksu 50 euroa
World Signia Master Card
Master Cardin luksuskorttia ei myönnetä Suomessa.
Platinum Master Card
Luottoraja neuvoteltavissa, usein 20 000 euroa. Sisältää matkavakuutuksen. Maksu esimerkiksi varainhoitosopimuksen mukaan.
Gold Master Card
Luottoraja on 5 000–8500 euroa. Vuositulot yli 30 000 euroa. Sisältää matkavakuutuksen. Kuukausimaksu 3–6 euroa.
Master Card
Luottoraja on 1000–5000 euroa. Vuositulot 20 000 euroa. Kuukausmaksu: 2,15–4,3 euroa.
Diners Club Classic
Toimii matkavakuutuksena, kun matka on maksettu Dinersilla. Vuosimaksu 40 euroa.
Visa Gold
Maksuaikakortti, haluttaessa luottoa. Vaatimukset: Vakituinen työpaikka, 25 vuoden ikä.
Visa
Maksuaikakortti, haluttaessa luotto-ominaisuus. Vaatimuksena vakituinen työpaikka ja 20 vuoden ikä.
