Olisihan se pitänyt jo Mamban tuotannosta arvata, että kaljupäinen söpöliinilaulaja Tero Vaara vihaa suomalaisia.
”Suomalainen on nykyään sellainen Kaisaniemen puistossa, Suomenlinnassa tai Alppipuistossa ”nuorukaisilta” turpaansa ottava, joukkovoiman edessä rahansa tai kännykkänsä häntä koipien välissä luovuttava, leimakirveen iskuilla ja rasismisyytöksillä mykäksi säikytetty identiteetistään riisuttu elävä”, Vaara latelee Suomen Sisun sivuille kirjoittamansa töräyksen aluksi.
Tero Vaaralle ja muille vastaaville suurillle ajattelijoille on täysin käsittämätöntä se, että tämän päivän suomalaisista suuri joukko ei ole heidän kaltaisiaan, uppiniskaisia, mutta selkärangattomia luusereita, jotka syyttävät omasta huonosta olostaan kaikkea muuta kuin itseään ja kuvittelevat oman näkökulmansa maailmaan olevan se ainoa oikea.
Terolla on selvästi paha olla ja siihen pahaan oloon etsitään syitä mahdollisimman kaukaa. Mäntyharjun idyllisistä maisemista on helppo vyöryttää vihaa kohti ”ruuhkasuomea”, ”sisään kutsuttua kansanosaa” ja muita abstraktioita kohden.
Silloin, kun ei ole mitään konkreettista sanottavaa, on vaikea tarjota konkreettisia esimerkkejä ja on helppo tyytyä latelemaan ”eräät pöhköt” -tyylisiä määritelmiä ja sananlaskuja.
”Eräillä pöhköillä on erinomaisia ajatuksia, miten kansalaisilta ja yrityksiltä kiskottua rahaa pitäisi jakaa, mutta minkäänmoista ideaa tai osaamista mihinkään vaurautta lisäävään tai tuottavaan näillä ei ole tarjota. Pöytään kutsuvat, mutta kattaukseen eivät osallistu", Vaara kirjoittaa ja yleisö huokaa hämmästyneenä kaikille niille keinoille, joita Vaara itse esittää yhteisten varojen käyttämiseen.
Konkretiaa tai uusia näkökulmia tekstissä on niin vähän, että se on helppo tulkita Suomen Sisun jäsenille osoitetuksi, yhteishenkeä luovaksi mantraksi.
Kaikista kummallisinta on se, että Vaara vaatii tekstissään suomalaisia pitämään yhtä ja tukemaan toinen toisiaan. Ensin hän keskittyy kirjaamaan sitä, miten Suomi on mennyt pilalle, mutta kääntyykin puhumaan siitä, ettei Suomea saisi saattaa häpeään.
Sinun Suomesi ei ole minun Suomeni. Kesä meni jo, Tero.
