Petra, 27, on tätä kirjoitettaessa 31. raskausviikolla. Kaikki olisi hyvin, jos synnyttäminen – tarkkaan ottaen kivunlievitysmenetelmät – eivät pelottaisi niin paljon, että paniikki ulottuu uniinkin.
“Olen ammatiltani lähihoitaja ja aloittanut sairaanhoitajan opinnot, joten periaatteessa minun ei pitäisi pelätä tällaisia asioita ollenkaan. Minulla on myös korkea kipukynnys, ja hoitajana olen ronskeimmasta päästä, en hätkähdä sairaalatyössä mitään.”
Mutta ajatus omaan suoneen isketystä tippakanyylista saa Petran pulssin kiihtymään silkasta kauhusta. Syynä pelkoon on Petran mielestä pohjimmiltaan se, että hän on kontrollifriikki, joka ei mene edes kauppaan miettimättä, missä järjestyksessä aikoo käytävillä kulkea.
“Kontrollin menettämisen tunne on ehkä koko jutussa pelottavinta.”
Raskausajan ja synnytyksen psykologiaan erikoistunut psykologi Riikka Toivanen pitää tätä tyypillisenä selityksenä synnytyspelolle.
“Kontrollin menettäminen ja synnytystilanteen hallitsemattomuus aiheuttaa pelkoa, koska nykymaailmassa on totuttu pitämään ohjat omissa käsissä kaikissa tilanteissa.”
Synnyttäjä voi myös pelätä kipua tai sitä, että vauvalle tapahtuu jotain. Pelko voi myös olla tavallista piikki- tai sairaalakammoa.
Joskus synnytyspelon takaa paljastuu pelko vanhemmaksi tulosta.
“Epämääräiset pelot vanhemmuuteen liittyen saattavat joskus fokusoitua synnytyspeloksi, sillä synnytyksessä vanhemmuus konkretisoituu. On ’helpompi’ pelätä synnytystä kuin tulevaa vanhemmuutta.”
Synnytyspelkoon voi liittyä myös erilaisia omaan ruumiinkuvaan liittyviä traumoja.
“Jos oman kehon rajoja on rikottu esimerkiksi seksuaalisen hyväksikäytön muodossa, voivat synnyttäminen ja siihen liittyvät asiat tuntua vaikeilta ja vastenmielisiltä”, Toivanen sanoo.
Uudelleensynnyttäjän pelko saattaa johtua puhtaasti siitä, että edellinen synnytys on ollut tavalla tai toisella traumaattinen.
Tällöin Toivanen kehottaa ottamaan yhteyttä omaan synnytyssairaalaan ja käymään synnytys uudelleen läpi.
“Kannattaa pyytää oma synnytyskertomus nähtäväkseen ja käydä se kätilön kanssa läpi, jos tuntuu, ettei synnytys ole mennyt niin kuin olisi pitänyt.”
Kuten imettämisestä, myös synnytyksestä tehdään helposti suoritus, josta pitää selvitä mahdollisimman hyvin arvosanoin. Synnytystä voidaan suunnitella erittäin tarkkaan etukäteen, mutta h-hetkellä kaikki voi mennä aivan päinvastoin: lempeästä luomusynnytyksestä tuleekin kiireinen keisarinleikkaus, tai kivunlievitys epäonnistuu.
“Jos synnyttäjä lataa tilanteeseen paljon odotuksia, jotka eivät sitten toteudukaan, voi äidille jäädä vahvoja epäonnistumisen tunteita synnytyksestä, vaikka kaikki näyttäisi sujuneen ihan normaalin kaavan mukaan”, Toivanen sanoo.
Koska Petra pelkää juuri kivunlievitysmenetelmiä, hän on päättänyt synnyttää nk. luomuna, ilman kemiallista helpotusta. Päätös on aiheuttanut ihmettelyä lähipiirissä.
“Ei ole mitään ’oikeaa tapaa’ synnyttää, eikä synnytyksessä tarvitse päteä muiden odotusten mukaan”, Toivanen lohduttaa.
Mitä peloille sitten on tehtävissä?
“Puhuminen on ensimmäinen ja tärkein askel. Asia kannattaa ottaa esille neuvolassa, ja hakeutua – jos mahdollista – keskusteluryhmiin, joissa on muita samasta ongelmasta kärsiviä. Jokaisessa synnytyssairaalassa on työntekijöitä, jotka vastaavat synnytyspelkoisten kanssa keskustelusta ja synnyttämisen suunnittelusta.”
Psykologille hakeutuminen kannattaa, jos pelot ovat hyvin voimakkaita.
Toivanen ohjaa Naistenklinikalla Nyytti-ryhmiä, joissa synnytystä pelkäävät äidit keskustelevat synnytykseen ja vanhemmuuteen liittyvistä asioista ja harjoittelevat rentoutumista.
Ryhmien tarkoitus ei ole poistaa pelkoa kokonaan, vaan saada se hallintaan.
“Kyselyn mukaan 80 prosenttia harkitsi keisarinleikkausta ennen ryhmään tuloa. Ryhmäkäyntien jälkeen enää 14 prosenttia harkitsi samaa,” Toivanen kertoo.
Petran neuvolahoitaja on “unelias rouva”, jolle synnytyspelosta puhuminen olisi Petran mielestä yhtä tyhjän kanssa. Mies kuuntelee, mutta “pelkää vielä enemmän kuin minä”, Petra sanoo.
“Unissa lapseni on kaksivuotias, raskauden ja lapsen olemassaolon välissä on pelkkää tyhjää. Nyt en voi muuta kuin odottaa.”
Lukijoilta
“Oma äitini oli niitä harvoja, jotka Suomessa menehtyvät synnytykseen. Siitä asti, kun asioista jotain ymmärsin, päätin etten aio kuolla jonkun rääpäleen takia.”
Nainen, 22
“Repesin synnytyksessä pahasti isoa lasta ponnistaessani, tikit aukesivat viikossa ja tulehtuivat. Itkin yli kuukauden joka kerta käydessäni vessassa. Seksiä ei voinut ajatellakaan yli puoleen vuoteen. Sitten ensimmäisestä kerrasta uudelleen raskaaksi. Mies oli innoissaan, minä itkin yöt nähden järkyttäviä painajaisia synnytyksestä.Taistelin lääkäreiltä luvan sektioon, menetin lähes mielenterveyteni tohtoriskunnan ylimielisessä käsittelyssä. Ja sitten pitäisi olla hyvä äiti tulevalle lapselle…”
Nainen, 34
“Vasta kun olin varma, että minulla on varaa ostaa keisarinleikkaus yksityiseltä, uskalsin lopettaa ehkäisyn. Tähän saakka olen ajatellut, etten voi hankkia lapsia, koska en kestä synnytystä. Huonoin argumentti on, että synnytys on luonnollinen tapahtuma. Tauditkin ovat luonnollista.”
Nainen, 29
“Olen ainoa ystäväpiiristäni, jolla ei ole lapsia. Haluaisin, mutta synnytys kauhistuttaa… Yksikään kaverini ei ole synnyttänyt ’tavallisesti’ – yhtä kiidätettiin helikopterilla erikoissairaalaan, toinen synnytti auton takapenkillä yöllä keskellä metsää tukenaan mies ja kännykkäyhteys ambulanssiin, yhden lapsi sai happivajausta juututtuaan synnytyskanavaan, yksi ystäväni joutui makaamaan koko raskauden liikkumatta ja itse synnytys oli todella vaikea ja pitkä…”
Nainen, 26
“Näin kymmenen vuotta sitten ensimmäisen kerran synnytysvideon. Päätin, etten koskaan synnyttäisi. Sain videosta traumoja, näen edelleen painajaisia. Olen aina ollut herkkä ja inhoan kipua. Olen pienen pojan äiti. Sain keisarinleikkauksen pelkoni takia. Päätökseni ei kaduta. Leikkaus oli täysin kivuton, ohi puolessa tunnissa ja haava parani hyvin. Ihmiset arvostelivat valintaani.”
Nainen, 25
Saako sektion, jos pelkää tarpeeksi?
“Päinvastaisesta luulosta huolimatta sektion saa, jos käy ilmi, ettei pelko hoidosta huolimatta lievene. Ei ole kenenkään etu, jos äiti pelkää liikaa. Liiallinen pelkääminen voi johtaa jopa vaarallisiin tilanteisiin, jos äiti ei pysty lainkaan rentoutumaan.”
Riikka Toivanen, psykologi
TJEU = Tsekkaa jos et usko
- http://www.synnytys.net
Artikkeleita synnytyspelon voittamisesta, rentoutuksesta ja keisarinleikkauksesta. Linkkejä keskusteluryhmiin. - Synnytä rentoutuneena
CD-levy, jonka on sanottu tekevän synnytyksen turvallisemmaksi ja noin kaksi tuntia nopeammaksi. Levy on suomalaisten asiantuntijoiden suunnittelema. “Anna mielesi tuottaa jokin symboli avautumisesta, ehkä kukan nupun aukeaminen, avautuva ovi, portti tai auringon valo…” Levyä saa mm. Akateemisesta Kirjakaupasta. - Rosemaryn Painajainen
Kirja ja Polanskin ohjaama elokuva, jossa suloinen Rosemary huomaa ilman ultraäänikuvaakin, että kaikki ei ole kohdallaan.
