Kun teen retken Söderkullan kauppakeskukseen, joka sijaitsee puolen tunnin ajomatkan päässä Helsingistä, huomaan heidät heti. He pyöriskelevät siellä täällä, aiheuttavat pahennusta, istuvat penkeillä ja virnistelevät, nuo pikku trollit. Kun astun portaat ylös kirjastoon, kukaan ei tunnu väistyvän.
Seinässä lukee Asiaton oleskelu kielletty.
[AD]
Söderkullassa viimeisen vuoden ajan kytenyttä konfliktia nuorten ja aikuisten välillä on näytelty pääasiallisesti paikallisessa kauppakeskuksessa. Ostoksilla olijat ovat olleet tuohtuneita, koska nuoret kansoittavat raput. Bong-tyyppisiä vesipiippuja on löytynyt sieltä täältä.
Söderkullassa, kuten muuallakin maassamme, kiista on saanut myös poliittiset ulottuvuudet. Nimitys ihmisroska sai alkunsa, kun eräs tamperelainen Kokoomuksen kannattaja ehdotti erillisen ”juopposaaren” perustamista viime vuonna. Sipoon pattitilanne tilanne seurailee yleistä kehitystä. Vasemmistonuorten edustajan Li Anderssonin mukaan Söderkullan tilanne rinnastuu pääkaupungin vastaaviin jännitteisiin Kampissa ja Rautatientorilla. Raahessa puolestaan leikkipaikkoihin on laitettu Asiaton oleskelu kielletty kello 21.00-08.00 -kylttejä, joilla halutaan estää hengailua.
”Hurjaa menoa. Vittu saatana, ja roskat lattialle”, kiteyttää eräs ostarilla seisova sipoolainen aikuinen tuohtuneena.
Sipoon kulttuurijohtaja Anne Laitinen on juuri evästänyt minua puhelimessa aiheesta. Kunnassa on pian hätäkokous, jossa on tarkoitus miettiä, miksi nuoret oleskelevat asiattomasti kauppakeskuksessa? Kun kerron Laitiselle omasta nuoruudestani, jolloin Vantaan kaupunki rakensi valtaisan Tikkurilan pääkirjaston, jossa kulutimme aikaa erillisisissä musiikinkuunteluhuoneissa hifilaitteiden ympäröiminä, Laitinen toteaa aikojen muuttuneen. Nykyään on turha odottaa mitään vastaavaa. Uusia kirjastoja ei enää juurikaan rakenneta, ja ratkaisuja tilanpuutteseen pitää hakea muilla keinoilla.
Laitinen muistuttaa, että kirjaston läsnäololla on potentiaalisesti sivistävä vaikutus. Ne ovat ilmaisia, ja niissä saa oleskella asiattomasti.
”Myönnän, ettei näissä kirjastoissa ole tilaa nuorille. Se on tietenkin resurssikysymys”, Laitinen kertoo.
Hänen mukaansa kuntien palvelut rakennetaan yhä useammin kaupallisten toimijoiden yhteyteen ”synergiaetujen vuoksi”.
Kyseessä on myös oiva keino säästää rahaa. Mutta joskus rinnakkaiselo kaupan ja julkisen palvelun välillä voi käydä ohdakkeiseksi, kuten Söderkullassa.
Nuoriso oleskelee näkyvästi marketin sisäänkäynnin luona tekemättä mitään, mistään erityisestä syystä ei voida puhua. Syljeksivät ja tupakoivat. Tytöllä on vahva meikki, hän nojaa kaiteeseen.
Oleskelu on viimeisen vuoden aikana paisunut isoksi ongelmaksi aikuisille Söderkullassa. Paikallislehdessä vaaditaan toimintaa ja asian tiimoilta on organisoitu hätäkokous.
Vuoden alussa toimelias marketpäällikkö Jan Olenius otti herneen nenään. Nuorison nähtiin oleskelemassa hänen suurehkon S-markettinsa ympärillä, erityisesti yläkerrassa olevaan kirjastoon johtavien portaiden luona.
Olenius asensi kauppakeskuksen aulaan kirjaston sisäänkäynnin yhteyteen Asiaton oleskelu kielletty -kyltit. Kyltit ovat nyt erityisen poliittisia. Sipoossa ei vasemmistolla ole juurikaan edustusta. Vasemmistonuoret on ottanut kantaa julkisessa tilassa oleilun puolesta. Kampanjan nimi on provosoivasti Asiaton oleskelu sallittu. Huolena ei ole nuorison, vaan aikuisten huolestuttavan huono käytös julkisen tilan käytön säätelyssä.
Kun aikuinen kohtaa nuorisoa julkisessa tilassa, hän pitää oikeutettuna tiuskia kärttyisästi, olla lievästi kammoissaan, ja ihmetellä miksi nuoret vastaavat niin töykeästi kun heitä puhuttelee. Päivän aihe on päivitellä yleisönosastopalstalla, mikä nykynuoria oikein vaivaa, kun ”aikuisia ei enää kunnioiteta”. Monet vasta perheen perustaneet uusaikuisetkin toistavat tätä nykyajan nuoriso on kuralla -virttä toteamalla nostalgisesti, että ”kun he olivat nuoria he ryyppäsivät kiltisti pussikaljansa metsikössä.”
”Nyt nuoret tulevat naamalle”, kertoo eräs perheenäiti Sipoosta.
Li Anderssonin mukaan Asiaton oleskelu sallittu -kampanja on saanut alkunsa havainnosta, että kaupallisten toimijoiden kontrolli julkista tilaa koskevissa asioissa on lisääntynyt. Tämä on kytköksissä kehitykseen, jossa ihmisten aktiivinen julkinen toiminta keskittyy yhä enenevässä määrin kauppakeskuksiin ja muihin puolijulkisiin tiloihin. Tässä mielessä nuoriso, joka hengailee ostarilla, tekee vain perässä sen mitä aikuisetkin, sillä erolla, että nuorilla ei ole aikuisten ostovoimaa, he eivät ole hyvin maksavia asiakkaita.
”Nuoret, joilla ei ole ostovoimaa ja jotka ei shoppaile, määritellään ongelmaryhmäksi”, summaa Andersson.
Yleisimmin lääkkeenä asiattomaan oleskeluun mainitaan valvontakameroiden ja vartijoiden lisääminen ja turhan mukavien istumapaikkojen poistaminen.
Laitinen epäilee, ettei nuorten käyttäytymistä julkisessa tilassa voi helposti hallita.
”En tiedä voiko yhteiskunta ikinä tarjota paikkoja, jotka nuoret ottaisivat omakseen”, hän pohtii.
Sipoossa työskentelevälle kulttuurijohtajalle Asiaton oleskelu kielletty -kyltti tuli tänä vuonna yllätyksenä. Kun kirjasto avattiin vuonna 2009 marketin yläkertaan, se oli Laitisen mielestä valtava parannus entiseen. Tilat olivat suuremmat ja paremmin saavutettavissa. Näytti kaiken kaikkiaan hyvältä idealta rakentaa julkisia palveluja kaupallisten toimintojen yhteyteen. Oli jo pitkään haaveiltu, että keskustaan saataisiin kirjastorakennus. Kun epäkaupallinen julkinen palvelu tuotiin kaupan tiloihin oli mahdollisuus päästä ”veronmaksajien kannalta halvempaan ratkaisuun”, kun erillisen uudisrakennuksen rakentamiselta vältyttiin.
”Kyllä nämä ovat yhteiset tilat, joten kylttien asentamisesta olisi pitänyt tehdä päätös yhteisesti. Meiltä ei siitä kysytty”, hän toteaa. Kirjasto on Laitisen mukaan paikka, jossa pitää voida tavata tuttuja ja oleilla.
”Tunnen oloni epämukavaksi”, Laitinen sanoo ja viittaa Asiaton oleskelu kielletty -kylttiin.
Laitista harmittaa myös se, että oikeinkirjoitus ei ole mennyt ihan nappiin.
”Käännös on virheellinen kielletty-sanan ruotsinnoksessa. Pitäisi olla obehörig vistelsen förbjuden, ei förbjudet”, hän toteaa.
[AD]
Matkalla takaisin kotiin sipoolainen äiti kertoo, kuinka eräälläkin teinillä oli ”500 euron toppatakki”. Saan kuulla, etteivät nämä lapset ole syrjäytyneitä. He ovat hyvistä perheistä, varakkaiden kakaroita, jotka ovat vain turhauneet pleikan pelaamiseen merenrantahuviloillaan. Ja haluavat pistää mestat remonttiin. Varakkaiden perheiden pikkutytöt huoraavat, kertoo eräs nainen varmana tietonaan. Muutama vuosi sitten keskustaan tuli ylä-aste ja sen myötä nuorten näkyvyys Söderkullassa lisääntyi. Nykyään paikallinen kauppakeskus on hub, napamesta. Siellä on hyvä hengailla ja katsoa ruokakasseja raahaavia aikuisia.
Äiti kertoo, kuinka isä haukkui häntä puhelimessa huoraksi, kun äiti ei suostunut korvaamaan soittajan ala-asteella olevan pojan liikuntatunnilla rikkoutunutta satojen eurojen arvoista matkapuhelinta. Äidin mukaan isän käytös osoittaa, missä ongelman ydin on: vanhemmilla arvot ovat vääristyneet.
