Sitä kutsutaan seksihuumeeksi ja sitä myydään huumeiden alelaarissa. Sitä saa helpommin kuin muuta kamaa. Ja sen myymisestä saa vähäisempiä rangaistuksia kuin huumekaupasta. Mutta mikä inhottavinta fiilikset MDPV:n käyttämisestä ovat ennenkuulumattoman huonoja.
Pohdiskelen työpöytäni ääressä moraalia, ja erityisesti tiettyjen huumediilerin moraalia. Yritän hahmottaa sellaisen ihmisen ajatusmaailmaa, joka myy tietoisesti yhteiskunnan heikko-osaisimmille myrkkyä. Kelailu on tuskallista, sillä samaistumispistettä tuntuu olevan mahdotonta löytää. Havahdun, kun kännykästä kajahtaa Steve Earlen Galway Girlin alkusoinnut. Perkele – paras olla asiaa!
Näytöllä välkkyy ”City-lehti Heini”. Luurista kysytään: teetkö jutun MDPV:stä? Melkoinen telepaattinen yhteys. Nuorisotutkimusverkossa istuvana dosenttina olen seurannut jo yli vuosikymmenen suomalaista huumeskeneä, muun muassa MDPV:n ujuttautumista Suomeen. Puhelun katkaistuani sinkoan naapurihuoneeseen. Siellä päivystää juuri erinomaisen gradun huumeisiin liittyvistä kuolemista tehnyt Mikko Piispa. Mikko P:n nuori mieli tarvitaan mukaan. Combon työmetodi on heti kirkas. Koska tutkimusta ei ole, kuulostellaan, mitä eri tulokulmia edustavat asiantuntijat MDPV:stä tietävät.
Journalistisen kirjoitusotteen pelon varjossa teemme vielä yhden ison linjauksen: koska kyseiset asiantuntijat eivät muille yhtä kattavaa, ajantasaista ja huolellista briiffausta antaisi, vedämme heidän kollegiaalista solidaarisuuttaan kunnioittavalla otteella.
Hyvin lyhyt historia
Aiemmin tapahtunutta. Mikkojen sensoreihin on MDPV:stä tarttunut seuraavaa: Aine vilahteli netin keskustelupalstoilla jo vuonna 2005. Se pisti silmään syksyllä 2008, jolloin alkoi myös kuulua kummallisia käyttäjäkertomuksia. Vuonna 2009 päihdejärjestöt viestivät uudesta aineesta.
Ensimmäinen maininta MDPV:stä on vuodelta 1969, kun sille haettiin Englannissa lääkepatenttia. Lääkkeeksi se ei päätynyt ja palasi vasta 2000-luvulla. Viimeisen kymmenen vuoden aikana MDPV:tä on tavattu Euroopassa harvakseltaan huumausainekäytössä, mutta vuodesta 2007 havainnot ovat yleistyneet. Suomeen MDPV rantautui varsinaisesti reilu vuosi sitten: ensin stadiin ja siitä hiljalleen koko maahan. Kaupunkilegendan mukaan aineen löytänyt henkilö innostui, tilasi ison mällin netistä ja ryhtyi bisnekseen. Tämä rahantekomalli levisi sitten laajemmalle.
MDPV muistuttaa lähinnä amfetamiinia. Aine on stimulantti, joka vaikuttaa keskushermostoa kiihdyttävästi ja saa aikaan jonkin sortin euforiaa. Sen kemiallinen koostumus poikkeaa jo huumausaineiksi luokitelluista, jolloin se ei loksahda huumausainelainsäädännön piiriin. Aine oli aluksi täysin laillista, mutta luokiteltiin 20.1.2009 reseptiä vaativaksi lääkeaineeksi. Rangaistukset MDPV:n myynnistä ovat kuitenkin huomattavasti lievempiä kuin mitä ne olisivat aineen ollessa huumausainelistalla. Netin kautta tilaus vetämään, ja jos postipaketille käy käry tullissa, selviää pienillä rangaistuksilla − diilerin unelma.
Viimeisen vuoden aikana MDPV:n paikka on kokenut dramaattisen muutoksen. Ensin päihdejärjestöt alkoivat raportoida aineen hurjista haitoista. Pian samaa viestiä alkoi tulla terveydenhuollon suunnalta. Media löysi aineen alkukesästä 2009, kun Iltalehti raportoi 5.6.2009 ”seksihuumeen tulleen Suomeen”. Sensaatiohakuisia juttuja MDPV:stä putkahteli iltapäivälehtien sivuille. Vuoden 2010 alusta sävy muuttui. Seksihuumeen sijaan alkoi lehtijutuissa korostua aineen vakavat haittavaikutukset. MDPV on osoittautumassa stimulanttien lasinpesunesteeksi – tosin nyt lähtee näön sijaan järki tai henki.
Sosiaali- ja terveysministeriön huumekoordinaatioryhmä otti MDPV:n tarkempaan seurantaan jo viime syksynä, ja keväällä sen ja muiden uusien aineiden tiimoilta pidettiin erityisiä istuntoja. Huumausainelistalle MDPV on tarkoitus viedä mahdollisimman pian, jo ennen ensi syksynä eduskuntaan vietävää huumausainelakiuudistusta.
Nuuskaamalla tai suoneen
MDPV on valkoista ja jauhemaista. Sitä käytetään joko suun kautta, nenän kautta nuuskaamalla tai suonensisäisesti. Päihdelinkin keskustelupalstalla käyttäjät jakavat tuntojaan MDPV:stä. Ainetta kokeilleilla tai sitä enemmänkin käyttäneillä on erilaisia käyttöhistorioita: osalla käyttö on ollut säännöllistä mutta kontrollissa, toisilla taas pakonomaista.
Harvat kertovat pitävänsä aineesta ja mopo karkaa poikkeuksellisen helposti käsistä. Merkittävä osa keskustelijoista kertoo huonoista kokemuksista ja kehottaa pysymään kaukana aineesta. Osa stooreista on rankkaa luettavaa ja varoituksen sanat kohdistuvat vahvaan riippuvuuspotentiaaliin, pahoihin laskuihin ja korkeaan psykoosiriskiin.
Iso osa MDPV:tä kokeilleista on tottuneita amfetamiinin käyttäjiä, jotka ovat ostaneet MDPV:tä sen halvan hinnan ja helpon saatavuuden vuoksi. Osa kertoo myös kuvitelleensa ostavansa ”piriä”, mutta aine onkin ollut MDPV:tä. Jotkut diilerit myyvät MDPV:tä pirinä tai jatkavat piriä MDPV:llä paremman voiton vuoksi. Tässä piilee iso riski, sillä amfetamiinin tavanomaiset annosmäärät ovat moninkertaisesti MDPV:n annosmääriä suurempia. Käyttäjät myös kummastelevat median viljelemää termiä ”seksihuume”. Kokemusten mukaan nopeiden nousujen jälkeen haluista ei ole tietoakaan.
Käyttäjäprofiili on hieman pirin profiilin kaltainen. Ainetta käytetään yhtälailla viihdekäytössä kuin pistetään ongelmakäyttäjien piirissä suoneen. Aineen leviämisen myötä on painopiste siirtynyt ongelmakäyttäjien ryhmään. Yhdistävä kokemus lähes kaikilla käyttäjillä on erittäin kuumottavat olot ja hurjat sivuvaikutukset.
Huumeista löytyy aina huonoja ja hyviä kokemuksia. MDPV:stä ei juuri positiivisia juttuja kerrota. Huumetiedon ”nettiraamatusta” Erowid.org:sta löytyi kuitenkin muutama. Ne ovat pienillä määrillä (3–10 mg) suoritettua eksperimenttailua, jolloin ainetta on syöty tai nuuskattu. Eksperimenttaajat ovat pitkän linjan tutkimuskemikaaliasiantuntijoita.
Erowidissakin korostuvat negatiiviset kokemukset. Ne voidaan tiivistää seuraavasti: Choose to abuse MDPV and it will abuse you.
Puskaradion kautta kantautuu muutama käyttäjäkommentti. Jotkut kokevat mukavia, amfetamiinin tai essojen kaltaisia nousuja, mutta laskut ovat niin pahoja ja pelottavia, että kiusaus tasoitella niitä on harvinaisen suuri. Tästä seuraa päivien valvominen, joka tuppaa MDPV:n aiheuttamien vainoharhojen kanssa viemään järjen.
Hoitotyöläiset ihmeissään
Stop Huumeille ry on asiakkailta sekä vapaaehtoisilta kerännyt tietoja ja kommentteja MDPV:stä ja julkaissut varoitustiedotteen aineesta.
”Meidän toiminnassa MDPV:n lisääntyminen alkoi näkyä vuoden alussa. Ensin tapauksia tuli lyhyen ajan sisään useampi ja sen jälkeen tahti on ollut tasainen”, kommentoivat järjestön Johan Loikas ja Mytty Messmer.
MDPV:tä käyttäneet ovat lähes poikkeuksetta entisiä amfetamiinin käyttäjiä. Loikas ja Messmer kertovat, että:
”Siinä missä amfetamiinin käyttäjillä kuherruskuukausi aineen kanssa voi kestää pitkään, MDPV:n kanssa se vie vain päiviä.” Jo siinä vaiheessa monilla iskevät harhat, pelot ja aggressiot, ja vajaassa viikossa monet ovat lataamon tarpeessa. Monet käyttäjät saapuvat Stoppiin oltuaan ensin Aurorassa hoidossa. MDPV:lle ei ole helppoa lääkitystä psykoosia rauhoittamaan: esimerkiksi alkoholipsykoosin hoidossa käytettävät bentsodiatsepiinit vaikuttavat olevan melko hyödyttömiä.
Myös HUS:n ensihoitoyksikön huumeasiantuntijalla lääkäri James Boydilla on huonoja MDPV-uutisia. Ensihoitoyksikkö on kohdannut MDPV-tapauksia tänä vuonna aiempaa enemmän. Tapauksia on tullut ensihoitoon vuoden 2009 alusta 17, joista tänä vuonna jo kahdeksan. Osa potilaista tarvitsee hoitoa kouristeluun, osa aggressioon ja harhoihin. Yleisimpiä oireita ovat levottomuus ja erilaiset pakkoliikkeet. Lisäksi esiintyy poikkeavaa sydämentykytystä ja huimausta.
Boydin mukaan MDPV:stä vaikuttaa olevan vain negatiivisia kokemuksia. Ainetta on hänen käyttäjiltä kuulemien stoorien mukaan paljon liikkeellä ja se vetää paljon huonompaan kuntoon kuin amfetamiini. Vaikutus seksuaalisuuteen on legendaa, sillä yksikään potilas ei sellaisesta ole kertonut. Kuten suomalaisessa huumeiden ongelmakäytössä yleensäkin, MDPV:tä käytetään sekaisin muiden aineiden kanssa.
50 euroa gramma
Mitä MDPV:n käyttäjät sitten elimistöönsä laittavat? Tähän saa vastata Keskusrikospoliisin rikostekninen laboratorion tutkija Laura Aalberg.
”Kemialliselta rakenteeltaan MDPV kuuluu ryhmään kationijohdannaiset, joilla on keskushermostoa stimuloivia, amfetamiinin kaltaisia vaikutuksia. Kationijohdannaisista MDPV muistuttaa eniten pyrovaleronia, joka on huumausaineeksi luokiteltu lääkeaine. Molemmat vaikuttavat välittäjäaineiden kuten dopamiinin, noradrenaliinin ja serotoniinin toimintaan aivoissa.”
Aalberg kertoo, että poliisin tietoon MDPV tuli marraskuussa 2008 ja Suomi on ensimmäinen EU-maa, joka raportoi aineesta. Viimeisen vuoden aikana takavarikkojen määrä on kasvanut voimakkaasti ja haaviin jäänyt jo noin yksitoista kiloa. KRP:ssa arvioidaan aineen katukauppahinnaksi 30−50 euroa grammalta ja netistä tilattuna 3−5 euroa grammalta. Tyypillinen käyttöannos on 5−10 milligrammaa puhdasainetta, vuorokausimäärät käytössä ovat noin 30−100 milligrammaa. Se on huumekaupassa halpa hinta.
Hjelt-instituutin oikeuslääketieteen osaston johtaja, professori Erkki Vuori, edustaa alansa maailman huippua ja on työskennellyt pitkään huumeisiin liittyvien kuolemien parissa. Hänen mukaansa MDPV:stä tiedetään vielä melko vähän lääketieteen piirissä, joten sen mittaaminen vainajista ja löydösten merkitysten arviointi on ollut vaikeaa. Tutkimusten luotettavuus on kuitenkin alkanut parantua, ja MDPV:n rooli kuolemissa selvinnee sitä kautta jatkossa paremmin.
Kuitenkin jo tähän mennessä MDPV on ollut osallisena ainakin 16 kuolemantapauksessa. Se ei tarkoita, että kaikki nämä tapaukset olisivat välittömiä MDPV-myrkytyksiä, vaan että ”aakkosia” on löytynyt 16 vainajan ruumiinavauksen yhteydessä. Nämä tapaukset voivat olla paitsi yliannoskuolemia, myös esimerkiksi itsemurhia tai onnettomuuksia.
Tapauksista useimpien tutkinta on vielä kesken. Tähän mennessä kahdessa tapauksessa MDPV on määritelty tärkeimmäksi ainelöydökseksi. Tyypillisesti se on osa cocktailia, missä on mukana esimerkiksi buprenorfiinia, metadonia, amfetamiinia ja/tai erilaisia lääkeaineita – sekakäyttö nostaa tässäkin päätään.
Huumeisiin liittyvät kuolemat ovat lähes aina seurausta useamman aineen samanaikaisesta käytöstä, ja vaikuttaa siltä, ettei MDPV tee tässä poikkeusta. Alustavien tietojen mukaan kuolema on korjannut suurimmaksi osaksi vakavasti ongelmaisia pitkäaikaiskäyttäjiä.
MDPV-ongelma
MDPV on siis ongelma. Mutta miksi?
1. Siitä tiedetään vähän. Se on päihdekäytössä uusi tuttavuus, eikä sitä ole ehditty tutkia lääketieteen parissa. Sen vaikutuksia on vaikea ennakoida ja se aiheuttaa ikäviä yllätyksiä kokeilijoille. Pitkään jatkuneen käytön riskejä on vielä mahdoton arvioida.
2. Suuri riippuvuus- ja väärinkäyttöpotentiaali. Kun ainetta käytetään (ja mahdollisesti pistetään suoneen) suurempia määriä, riskit kasvavat huomattavasti. Erityisen ongelmallista on se, jos ainetta on paljon saatavilla ja uuden annoksen ottaminen on helppoa. Rankoissa laskuissa kiusaus sellaiseen on suuri. Tällöin voi ajautua pitkään ja vaaralliseen käyttöputkeen.
3. Se vaikuttaa olevan ensimmäinen tutkimuskemikaali, jolla on potentiaalia korvata ongelmakäytössä vakiintunut huumausaine, eli amfetamiini. Jos MDPV:tä on piriä helpommin ja halvemmin saatavilla, tämä mahdollisuus kasvaa. Huumekauppa on yleensä moraalisesti simppeliä: kauppias myy ainetta, jonka väärinkäytöstä saattaa seurata vakavia haittoja. Tämän tietävät sekä myyjä että ostaja. MDPV:n kohdalla on tultu tilanteeseen, jossa useimmat myyjät epäilemättä jo tietävät normaalia suuremmasta haittariskistä, mutta rahanteon kiusaus vie voiton moraalista.
Kauhuskenaariona voidaan maalata tilanne, jossa osa amfetamiiniriippuvaisista siirtyy käyttämään MDPV:tä suonensisäisesti ja suuria määriä. Varmaa on kuitenkin se, että tässä skenaariossa lopputulos on käyttäjien ja yhteiskunnan kannalta todella paha. Jos siis jotakin on pakko käyttää, niin ei ainakaan MDPV:tä.
Syytä hysteriaan ei kuitenkaan ole. Ongelmiin on herätty Suomessa nopeasti ja tieto aineesta on levinnyt ripeästi. MDPV ei ole koko suomalaisen päihde- tai huumeskenen uusi epidemia, vaan lähinnä amfetamiinin ongelmakäyttäjien riivaus. Heidän ongelmansa on kuitenkin otettava vakavasti ja asiallista neuvontaa ja hoitoa tarjottava.
4. MDPV:n synnyttämässä keskustelussa on pääosin pysytty asiassa, mikä on suomalaisessa huumekeskustelussa harvinaista. On kuitenkin muistettava, että yksittäiset sanat eivät ole viattomia: puhe MDPV:stä seksi-, muoti- tai design-huumeena luo kuvan jostain perinteisiä huumeita tyylikkäämmästä ja kiehtovammasta, mikä voi olla petollista varsinkin nuorille ja kokemattomille käyttäjille. Siispä toivomme, että jatkossa näitä termejä ei enää käytettäisi, sillä kyseessä on pikemminkin halpamarkettihuumeen ulosmyyntikilpailu.
Jutun kirjoittaja dosentti Mikko Salasuo raportoi BlogCityssä päihteistä.
