Perheen kuolema

Pitäisikö meidän olla huolissamme? 26 000 suomalaista toivottaa tänä vuonna hyvästit aviokumppanilleen. Puolet tänä vuonna solmituista avioliitoista päätyy eroon. Yhä useampi valitsee "väliaikaisemman" avoliiton. Lähes miljoona suomalaista elää ilman kumppania; kaikista talouksista ilman kumppania elävien osuus on 40 prosenttia.

Ensisynnyttäjien ikä on noussut kuudella vuodella verrattuna 1960-lukuun. Naiset lykkäävät lapsen saamista yli 30-vuotiaaksi, mikä lisää hedelmättömyyden riskiä. Lapsiluku pienenee; vuonna 1965 naista kohden syntyi 2,5 lasta, nyt vain 1,7.

Perhe kuolee ja sen myötä kuolevat myös suomalaiset. Vuonna 3400 suomalaisiakaan ei enää tällä syntyvyysvauhdilla ole.

Nuorilla aikuisilla on aikaa vain itselleen, uralleen ja ehkä täydelliselle rakastajalle, he ovat hedonisteja ja individualisteja ja ylpeitä siitä.

"Perheen tulevaisuutta on mahdoton ennustaa. Pessimisti voi sanoa, että perhe kuolee", sanoo perhetutkija ja sosiologian professori Riitta Jallinoja Helsingin yliopistosta.

"Perheen kuoleman ennustaminen ole uusi juttu. 1960-70-luvun vaihteessa julkaistiin monta kirjaa, joissa ennustettiin perheen kuolemaa ja oikeastaan haluttiin nitistää se lopullisesti. Mutta ei se kuollut. Emme tiedä, mitä tulevat sukupolvet asioista ajattelevat ja mitä maailmassa tapahtuu."

Yleensä yhteiskunnallisessa ilmapiirissä jyrkkä liike johonkin suuntaan aiheuttaa liikkeen vastakkaiseen suuntaan; yhteisöllisyyttä seuraa yksilöllisyys, konservatismia libalismi ym.

Jallinoja on perheen puolustaja. Vuosi sitten hän aloitti esitelmällään perhekeskustelubuumiin, joka on sittemmin alkanut elää omaa elämäänsä. Aiheena ovat vanhempien ajankäyttö, työelämän kovat arvot ja perheen uhraaminen uralle.

Usein perhekeskustelussa syyttävä sormi on osoittanut naista. Nykyajan nuori hyvinkoulutettu nainen kuuluu ensimmäisiin sukupolviiin, joilla elämää on muuallakin kuin tiskialtaan reunalla. Tosin tilastot todistavat edelleen, että naiset käyttävät selkeästi miehiä enemmän aikaa kodinhoitoon silloinkin kun molemmat puolisot ovat töissä. Perhe on pääsääntöisesti naisen vastuulla.

Yksi syy naisten haluttomuuteen tehdä lapsia on työelämän muuttuneet vaatimukset: ura vaatii entistä enemmän aikaa että joustokykyä. Toiseksi uraputkeen voi olla vaikea hypätä enää 30-vuotiaana kolmen lapsen äitinä.

"Perheen ja uran pystyy yhdistämään", uskoo puolestaan kauppatieteiden professori Iiris Aaltio-Marjosola Lappeenrannan teknillisestä korkeakoulusta.

"Lähden siitä, että perheellisyys on ihmisen oikeus, jota työelämän pitää tukea eri tavoin: vanhempainlomilla, kouluruokailulla, sairaan lapsen hoitojärjestelmällä. Siihen kuuluu myös esimiesten ja työpaikkojen myönteiset asenteet."

Helppoa se ei varmasti ole.

Jos työ ei ole tappanut perheitä, niin mikä sitten? Hedonismi? Se, että kun vuosikymmenet miehet ovat elänneet omilla ehdoillaan, naisetkin vihdoin haluavat elää sitä omilla ehdoillaan.

Jallinoja vierastaa aikakauden otsikointia hedonistiseksi tai individualistiseksi.

"Aikakaudessamme on rinnakkain monia tietoisia ratkaisuja ja vaihtoehtoja. Hedonismikin tuottaa hyvin erityyppisiä elämänratkaisuja: toisille hedonismi tarkoittaa sitoutumista uskontoon tai politiikkaan tai mihin tahansa, josta saa nautinnon. Toiset keskittyvät tekemään jotakin, joka näyttää kauhean individualistiselta", Jallinoja pohtii. Mutta.

"Hedonismi voi tuottaa ratkaisun, ettei hankita lapsia."

Riitta Jallinoja kertoo, että vain pari prosenttia pariskunnista päättää, ettei hanki lapsia. Heistäkin kolmasosa lapsia saa.

Lapsettomuuden valinneita moititaan usein itsekkyydestä.

"Ei heidän itsekkyytensä eroa niistä, joilla on lapsia. Monilla vanhemmilla on lapsilleen vain hyvin vähän aikaa ja he omistautuvat työlle tai jollekin muulle kivalle."

"Täysin holtittoman on parempi olla hankkimatta lapsia. Harva ihminen vain tuntee olevansa täysin holtiton, vaikka olisikin."

Maapallon kannalta lapsettomuus on ainakin pieni, mutta tervetullut helpotus.

Niina Nautiskelija ja Marko Matkailija

Niina ja Marko ovat olleet reilun vuoden naimisissa, ja häiden kanssa samaan syssyyn he ostivat rivitalonpätkän. Pari tapasi samassa työpaikassa kymmenen vuotta sitten. Molemmat ovat hyvinkoulutettuja ja töissä, ja kasvaneet perheessä, jossa on ollut sisaruksia

Niina ja Marko, miksi ette halua lapsia?

Niina: "Olemme liian itsekkäitä luopumaan yhteisestä ajasta."

Koska päätitte, että ette hanki lapsia?

Niina: "Se asia on ollut selvä alusta lähtien, eikä siitä ole tarvinnut pahemmin keskustella: kun ei tunnu siltä, niin ei tunnu. Asiasta on keskusteltu, mutta enemmän muiden kuin meidän aloitteesta."

Miksi menitte naimisiin?

"Naimisiin meno oli pähkäilyn tulos. Suhteessamme oli useita vuosia ylä- ja alamäkiä. Kun mitta tuli täyteen, päätimme yrittää vielä kerran, ja sillä tiellä olemme vieläkin. Ja erittäin onnellisina. Avioliitto lujittaa meitä, se on pyhä asia ja se tuo turvallisuutta."

Miltä lapsiutelut tuntuvat?

"Ei aihe ole tabu, mutta ei kuulu muille, miksi me ei haluta lapsia. Utelu on jatkuvaa, ja hermoja raastavaa."

Onko vauvakuume joskus iskenyt?

Niina: "On. Pikkulapsille tehdään aivan ihania vaatteita, ja kun näkee kaupungilla hyvin puetun ja söpön lapsen, ajattelen, että onpas siinä kiva. On kivempaa katsella muiden lapsia, jotka sitten joskus lähtevät kotiin meiltä kyläilemästä, kuin olla sidoksissa eliniän omaan. Vauvafiilarit menevät ohi yhtä nopeasti kuin ilmaantuvatkin."

Entä, jos Niina olisi raskaana?

Niina: "Eihän ehkäisykään ole sataprosenttisen varma. Luultavasti päätyisimme aborttiin. Lapsen pitää olla haluttu."

Miten ystävänne suhtautuvat?

"Lähes kaikilla ystävillämme on lapsia tai ainakin tulossa. Kaverit kunnioittavat meidän päätöstämme olla lisääntymättä."

Mitä mietitte tuttavapiirinne lapsiperheistä?

"Jos jotain yhteistä suunnitellaan, niin usein aikataulut menevät ristiin, koska lapsen hoitopaikan järjestäminen on hankalaa. Seuraamme lähinnä lapsien kehitystä ja kepposia. Ja hyvin usein olemme tyytyväisiä siitä, ettei miellä ole omia."

Miten elämänne eroaa lapsellisista?

"Hyvin paljon! Heillä päivittäinen elämä pyörii lasten ympärillä ja meillä kaiken sen kivan, mitä voimme tehdä yhdessä. Voimme tuhlata kaiken vapaa-ajan toisiimme ja itseemme. Meidän ei tarvitse miettiä, koska lapsi haetaan tarhasta ja käydäänkö kaupassa ennen vai jälkeen."

Oletteko harvinaisuus?

"Emme kai, mutta nyt ei tule mieleen yhtään tuttuja, jotka eivät aio hankkia lapsia."

Kuinka tärkeää on ura?

Marko: "Työ on tapa säilyä hengissä. Tosin kunnianhimoisia olemme molemmat, ja kun työstä tulee kiitosta, se pistää pyrkimään eteenpäin.

Niina: "Mielellään tekisin jotain muuta työtä kuin nykyistäni, mutta viihdyn työssäni miellyttävän työympäristön ja työkavereiden takia."

Mistä joutuisitte luopumaan, jos teillä olisi lapsia?

Niina: "Ajasta, ostelusta, matkustelusta."

Marko: "Huoleton tila olisi historiaa."

Mitä lapset ehkä toisivat elämäänne?

Niina: "24 h täyteen buukatun päivän. Varmaan iloakin olisi, mutta vastuu tuntuu liian suurelta."

Millaisia vanhempia olisitte, jos teillä olisi lapsia?

Marko: " Tavoite olisi olla reilu ja rakastava."

Niina: "Kun kaupungilla näkee alle 10-vuotiaita lapsia hirveässä kunnossa tupakka suupielessä, miettii, että missäköhän tuonkin lapsen vanhemmat ovat. Vapaa kasvatus ei saa kannatusta."

Perheen historia pikakelauksella

1. Paratiisin parisuhde. Aatamin ja Eevan parisuhde oli kompleksista valtataistelua, intohimon ja kainostelun kaaosta.
2. Luolamiehen klaani. Miehet metsällä mammuttien perässä ja naiset kotiluolaa ja lapsia kaitsemassa.
3. Roomalaisten famiglia. Rooman valtakunnan aatelismiehillä satapäinen perhe, famiglia eli suvun ja suojattien yhteisö, jossa tiedettiin, kuka on herra talossa.
4. Bysantin teiniperheet. Vanhemmat päättivät aikaisin lasten naittamisesta; naimisiin mentiin 12-14-vuotiaana. Suvun taloissa saattoi asua monta sukuhaaraa ja -polvea.
5. Moniavioiset eurooppalaismiehet. Myöhäiskeskiajan varakas mies saattoi olla moniavioinen. Hänellä oli useita taloja: vaimolle, rakastajattarelle ja äpärille.
6. Itä-Suomen suurperheet. Kaskiviljelyn kulta-aikoina 1800-luvulla itäisen Suomen pariskunnat lyöttäytyivät yhteen suurperheiksi, sillä kaskiviljely vaati työvoimaa.
7. Viktoriaaninen ihanneperhe. 1800-luvun lopussa julkaista kirjasia siitä, miten perheessä tulee toimia ja minkälainen on hyvä perhe. Jalliojan mukaan ihanne vaikuttaa yhä.
8. Monen sukupolven yhteisö katosi Suomesta 1950-luvulla. Naimisiin mentiin nuorena ja muutettiin vanhaisännän ja -emännän talon toiseen päätyyn.
9. Ydinperhe keksittiin 1950-luvulla. Saman katon alla asuivat vain äiti, isä ja yhteiset lapset. Lasten määrä pieneni. Euroopassa ydinperhe syntyi jo 1800-luvulla.
10. 1960-70-lukujen modernissa perheessä vaimokin käy ansiotöissä. Mies ja nainen ovat yhdessä, koska rakastavat toisiaan
11. Yksihuoltajat. Perheellisyys ei ole peruuttamaton, ja avioerot alkoivat lisääntyä 1960-luvulla. Myös yhä useampi sinkkunainen haluaa lapsen yksin.
12. Uusperhe. Sana lanseerataan 1980-luvulla. Sun, mun ja meidän lapset, sun exän elatusavut ja mun exän velat, yhteinen asuntolaina.
13. Avoparit ja lapsettomat pariskunnat. Kahden henkilön asuntokuntien määrä on kasvanut reippaasti; vuonna 1990 kaikista asuntokunnista 60 prosenttia.
14. Sinkut. Suomesta on hyvää vauhtia tulossa sinkkuvanhusten maa; tällä hetkellä joka neljäs 60-vuotias elää yksin.
15. Homoparit ja sateenkaariperheet. Samaa sukupuolta olevien parisuhde saadaan pian rekisteröityä, ja ehkä adoptio-oikeuskin seuraa perässä.

Marita Perfektionisti ja Markku Itsekäs

Vantaalaiset Marita, 29, ja Markku Koskinen, 33, sopivat heti tapaamispäivänään seitsemän ja puoli vuotta sitten, että he eivät halua lapsia. Markku on tietotekniikkakouluttaja ja Maritan englannin kääntäjän opinnot ovat vielä kesken.

Marita ja Markku, oletteko itsekkäitä?

Markku: "Kyllä. Teen asioita hyvin paljon itsekkäistä syistä. Tosin otan huomioon Maritan, mutta jos voidaan puhua itsekkyydestä, kun on kyse kahdesta, niin olen itsekäs. Teen asioita, jos niistä on mulle hyötyä tai tunnen oloni mukavammaksi tai ne helpottaa elämääni."

Marita: "Lapsenkin hankkiminen voi olla itsekästä. Ei ole mukavaa, jos mua sen takia, että en halua lapsia, sanotaan itsekkääksi. Moni hankkii lapsen itsekkäistä syistä, eikä heillekään sanota mitään."

Miksi ette halua lapsia?

Marita: "Olen perfektionisti ja mulla olisi hirveät paineet olla täydellinen äiti. äidilläni oli paljon aikaa lapsilleen, ja tuntuu, etten jaksaisi sitä."

Markku: "Syitä on vaikea fiksusti pukea sanoiksi - samoja syitä ihmiset saattaa luetella, kun ne kertovat, mikseivät ne hanki koiraa. Syyt ovat itsekkäitä: mukavuudenhalu, elämäntapamme on aika impulsiivinen, saatamme lähteä nopeasti matkoille. Lapsi ei sovi elämäntapaan. Ei mulla ole mitään lapsia vastaan, ne ovat ihan ok."

Marita: "Meillä on kummilapsia, ja kyllä me lapsista pidämme."

Koska päätitte, että ette hanki lapsia?

Marita: "Olen tiennyt sen tosi nuoresta. Kun tapasimme, otin asian puheeksi heti ensimmäisenä päivänä. On reilua tehdä asia selväksi suhteen alkuvaiheessa."

Markku: "Olen seurustellut vuoden tytön kanssa, jolla oli lapsi. Huomasin silloin, että tämä ei ole mun juttuni. En nuorempana ajatellut, että en saisi lapsia, se on tullut ajan kanssa."

Tivataanko teiltä, miksei teillä ole lapsia?

Markku: "No sehän nyt on selvää. Pikkuhiljaa on saanut omalle tuttavapiirille selväksi, että ei tule. Ystävät tuntevat meidät ja sen, miten me käyttäydymme, ja ymmärtävät meitä huomattavasti paremmin."

Marita: "Kun sanon, että emme aio hankkia lapsia koskaan, se menee perille, mutta jos empii, että ei ehkä vielä, niin kyselyt jatkuvat."

Oletteko uniikkeja?

Markku: "Ei, mulla on todella paljon kavereita, jotka ei aio koskaan hankkia lapsia. Ja kaikkien tausta on hyvin erilainen, eli musta ei voi sanoa, millainen on ihminen, joka ei halua lapsia."

Lapsiperhetuttujakin on?

Markku: "Ei kavereiden lastensaanti kaveruuttamme ole muuttanut. Mutta vauvajutut on vähän kuin inttijuttuja: armeija-ajan yksi asia täyttää koko maailman, samoin vauva-ajan. Mutta meidän kaverit on eri ikäisiä ja niiden lapset on eri ikäisiä, niin jossain vaiheessa nekin haluaa jo puhua jostain muusta kuin lapsista."

Mitä, jos Marita olisi raskaana?

Marita: "Se olisi harvinaisen sitkeä kersa. Jos se meille haluaa tulla, niin tulkoot."

Markku: "Mun elämänkatsomukseen mukaan abortti on väärin, ainakin kun tällaista normaalia perhe-elämää viettää."

Kumpaakaan ei ole steriloitu?

Marita: "Mä olisin yhdessä vaiheessa voinut halutakin, mutta ei se kuulemma käy hänelle."

Markku: "Mitään ei saa sulkea kokonaan pois."

Oletteko te perhe?

Markku: "Tietenkin me ollaan perhe, ja mun mielestä perheen ytimen aina muodostavat aikuinen mies ja aikuinen nainen. Sitten kun siihen tulee lisäosia, linkki miehen ja naisen väliltä katkeaa, ja aletaan elää lapsen kautta."

Kuinka tärkeä on ura?

Markku: "Se ei ainakaan missään tapauksessa ole syy lapsettomuuspäätökseen, mutta työ on oikeasti tärkeää. Periaatteessa käytän vapaa-aikaanikin työhön, koska työ on sitä, mistä tykkään. Luen usein jotain atk:hon liittyvää."

Marita: "Mulla on ihan sama, en osaa aina erottaa työtä ja vapaa-aikaa. Yleensäkin luen paljon opintoihin liittyvää."

Onko työnantajanne kysynyt perhesuunnitelmianne?

Marita: "Teen tälläkin hetkellä töitä kotoa, mulla on vapaat työajat. Työnantajat on itse asiassa kysyneet useastikin suunnitelmista siinä vaiheessa kun meni naimisiin. Onhan se aika ärsyttävää."

Vaikuttaisiko lasten saanti uraanne?

Marita: "Pystyisin tekemään samaa työtä, vaikka olisi lapsia."

Onko teillä varaa kaikkeen haluamaanne?

Markku: "Ei kai kellään ole, mutta joulukuussa muutamme 50 neliön asumisoikeusasunnosta isompaan kämppään."

Marita: "Mutta me voidaan hemmotella toisiamme."

Mitä lapset toisivat elämäänne?

Marita: "Olisihan lapsen kehitystä hirveän kiehtovaa seurata."

Markku: "En keksi mitään, mistä jäisin nyt paitsi."

Oletteko varmoja, ettei päätöksenne joskus menopaussin jälkeen kaduta?

Markku: "Mä olen ehdottoman tyytyväinen siihen, että me olemme."

Ydinperheen kuoleminen on kehitystä!

"Kun isyyskokeet yleistyvät tai niistä tulee standarditoimenpiteitä, ydinperhemalli kuolee."

"Ydinperheen tuhoutuminen ei ole merkki sosiaalisesta rappiosta, vaan väistämätön askel yhteiskunnallisesssa evoluutiossa. Ydinperhe ei ole sosiaalinen instituutio, vaan biologinen", toteaa brittiläinen eläintietelijä Robin Baker kirjassaan Tulevaisuuden seksielämä.

Ydinperhe syntyi Bakerin mukaan, koska nainen hyötyi miehen avusta lasten kasvatuksessa ja elatuksessa ja koska mies on epätietoinen naisen hedelmällisistä päivistä. Toisin sanoen yksiavioisuudella mies varmistaa, ettei naisen lapsen isä ole kuka tahansa.

Selitystä puoltavat esimerkit eläinmaailmasta. Simpanssinaaraista näkee selvästi, koska ne ovat hedelmällisiä, eli koska niillä on kiima. Dominoivat urokset vartioivat naaraita kiiman aikaan, muulloin he antavat naaraiden paritella muidenkin urosten kanssa. Sen sijaan nisäkkäillä, kuten ihmisillä, joilla on nk. piilokiima urokset joutuvat vartioimaan naarasta.

Ydinperhemalli alkoi horjua, kun nainen itsenäistyi. Ja Baker väittää, että kun isyyskokeet yleistyvät tai niistä tulee standarditoimenpiteitä, ydinperhemalli kuolee. Miehen ei tarvitse enää huolehtia mahdollisesta isyydestä; tiede ratkaisee sen. Naista ei tarvitse vartioida, kun ei vahingossa joudu kasvattamaan toisen miehen lapsia. Kyse on itsesäilytysvaistosta, johon ydinperhe oli aikanaan paras malli. 2000-luvun perhemalli on yksinhuoltajaperhe, Blair ennustaa.

Science fictionia? Ei toki. Nimittäin tutkimusten mukaan joka kymmenes lapsi ei ole "isänsä" lapsi. Naiset olivat sitä useammin uskottomia, mitä vähemmän miehet olivat heidän kanssaan. Nyrkkisääntönä: mies, joka viettää kymmenen prosenttia ajastaan vaimon kanssa > joka kymmenes vaimo on uskoton.

Kuinka paljon aikaa sinä vietät vaimosi kanssa?

Robin Baker: Tulevaisuuden seksielämä 179 mk (Tammi).

- Heini Larros