Psyko

Koehullu tilittää

Ei näytä olevan toimittajalla mutteri löysällä. Takaisin töihin!
Ei näytä olevan toimittajalla mutteri löysällä. Takaisin töihin!

Pomo käskee psykiatrille. Suostun heti, vaikka pienen miettimisen jälkeen tuntuu pöljältä. Mitä mä sille sanon? Lääkäriin ei mennä turhaan. Tarkoitus on hyvä: selvittää mitä vastaanotolla tapahtuu.

Suomalaisten mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet rajusti. Tai ainakin niihin haetaan apua yhä enemmän. Viimeisen kymmenen vuoden aikana on mielenterveyskäyntien määrä kasvanut lähes 50 prosenttia. Nuoret tytöt käyvät psykiatrilla neljä kertaa enemmän kuin parikymmentä vuotta sitten. Psyykkisistä syistä työkyvyttömyyseläkkeelle päässeiden määrä on moninkertaistunut. Kelan tilastokirja paljastaa ytyä faktaa vuodelta 2006. Melkein 355 000 suomalaista syö masennuslääkkeitä. Lisäystä viidessä vuodessa on 80 000 popsijaa. Yli puoli miljoonaa suomalaista ei pärjännyt ilman psykoosi-, neuroosi- tai unilääkkeitä. Kun sata vuotta sitten Suomessa oli yhteensä 500 lääkäriä, on nyt pelkkiä psykiatreja yli tuhat. Psykiatrit ovat psyyken erikoislääkäreitä. Erikoistumiseen vaaditaan lääkärinopintojen lisäksi kuusi vuotta lisäopintoja, joihin kuuluu sairaalapalvelua, seminaareja, kokouksia, psykoterapiaa ja erikoislääkäritentti.

Helpoiten psykiatrin löytää Helsingistä ja muista yliopistokaupungeista. Vuonna 2006 Kela korvasi kuutisen käyntiä vuodessa ja keskihinta oli noin 70 euroa. Nyt hinta on kovempi. Esimerkiksi Helsingissä Forumin Mehiläisessä tunnin hoito maksaa 100–117 euroa. Lääkärit suosittelevat jopa vuosien terapiaa ja useampaa käyntiä viikossa.

Psykiatrit hoitavat potilaitaan sairaalassa, lääkäriasemalla tai yksityisvastaanotolla. Googletan yksityispuolen yhteystietoja. Terapeutit suosivat tiukasti määrättyjä soittoaikoja, kuten ti 7–7.30. Jos tarvitsee akuutisti apua, on siis syytä kävellä sairaalaan. Valitsen tyypin, jolle pääsee soittamaan heti. Psykiatri on puhelimessa asiallinen ja rauhallinen. Hän kysyy onko tarvetta pidempiaikaiseen terapiaan. Lyhyempää keskusteluapua olisi tarjolla parin viikon päästä. Varaan ajan. Terapeutti kertoo olevansa lääkäri ja sanoo voivansa arvioida tarvittavan hoidon ja lääkityksen tapaamisemme aikana. Lähetettä ei tarvita. Hinta sovitaan etukäteen puhelimessa: sata euroa kolmelta vartilta, käteisenä. Saan tarkat tulo-ohjeet vastaanotolle, joka on tavallisen kerrostalon kuudennessa kerroksessa. Lopuksi hän sanoo: “Tulet vain paikalle ja kerrot, mitä on tunnollasi”.

Kärvistelen pari viikkoa miettien sopivan kokoista vaivaa. Valitsen aidon ongelman: suutun helposti ja muut saattavat kärsiä siitä. Vastaanotolla psykiatri istuttaa minut pieneen nojatuoliin ja kysyy: “Mistä halusit puhua?”. Kerron miten pinnassa vihantunteeni ovat.

P: “Missä tilanteissa tuntemukset ilmenevät?”.

Minä: “Kaupan kassajonossa, jos jono ei vedä tai jos joku yrittää kiilata”. Psykiatri pyytää minua kertomaan itsestäni ja perheestäni nimiä, ikiä ja ammatteja myöten. Kun epäröin kertoa puolisoni asioita, P sanoo tiukasti, että meillä täytyy olla luottamus toisiimme.

“Minulla on sadan prosentin vaitiolovelvollisuus. Täällä kaikki puhuvat täysin avoimesti asioistaan. Mitään ei saa salata, muuten hoito ei onnistu.” Olo on kuin viimeisellä tuomiolla. Minun on siis mukisematta paljastettava kaikki tuntemattomalle ihmiselle, koska hän on lääkäri. Miten luottamus syntyy parissa minuutissa?

Ovikello soi. P lähtee eteiseen keskustelemaan jonkun kanssa. Ehdin tsekata ympäristön. Huoneessa on iso kirjahylly täynnä psykokirjallisuutta. Yhden kirjan selkämyksessä lukee isolla Freud. Kaksi nojatuolia on asetettu vastakkain pienen pöydän ympärille. Nurkassa on laveri, jonne voi ilmeisesti kellahtaa, jos oman mielen kaivelu vie jalat alta. Ikkunan alla on kirjoituspöytä, tietokone ja paperikasoja. Ei mitään persoonallista.

P: “Millainen on suhteesi puolisoosi?” Vastailen ympäriryöreitä. P:“Käytätkö väkivaltaa parisuhteessasi?

Minä: “En. Suuttumus ilmenee verbaalisena ärhentelynä.” Saan pikaluennon vihan hillinnän eri tasoista. Nakkikioskitasolla ihminen lyö heti, pidäkkeitä ei ole. Toisen tason suuttuja hajottaa esineitä ja heittelee tavaroita. Olen päässyt aikuisten tasolle, jossa vain ajatellaan vihamielisiä asioita. Istunnon edetessä P muuttuu aiempaa vapautuneemmaksi ja empaattisemmaksi. Nauramme yhdessä. Minulle ei määrätä lisäterapiaa eikä lääkkeitä, mutta saan kotitehtävän:

“Mieti mitä ajattelet tilanteissa, joissa suuttumus herää”. Myytti mykästä terapeutista on murtunut.. Jouduin tiukkaan kuulusteluun, selkä seinää vasten miettimään omaa elämääni. Kertakäynti ei parantanut ärhäkkää temperamenttiani. Sainko siis terveen paperit?

Dr. Phil rientää apuun

USA:ssa arvioidaan neljänneksen väestöstä kärsivän psyykkisistä vaivoista. Terapiassa käydään siinä missä kampaajallakin. Hoito maksaa 100-500 taalaa tunnilta (noin 70-400 euroa). Joillakin varattomien klinikoilla saa reseptikäynnin reilulla kympillä. Televisiopsykiatri Phil Mc Graw’n kuuluisin asiakas on Britney Spears. Paris Hilton käy Charles Sophyn luona. Myös Doctor Red Patterson, Drew Pinsky, Joyce O. Donnell ja Mark Goulston hoitavat mielellään kuuluisuuksia. Dr. Drew on tunnettu radiolääkäri, joka vastailee ohjelmassaan ”Loveline” soittajien kysymyksiin. USA:ssa on tammikuussa alkanut uusi tv-sarja ”Celebrity Rehab with Dr. Drew”, jossa tähtipsykiatri hoitaa julkkisasiakkaitaan ensi kertaa reality-teeveessä, jotta tavalliset ihmiset saisivat käsityksen psykiatrin toimintatavoista.

Lukijoilta

“Minut ohjattiin koulussa psykiatrin luokse, koska olin kuulemma stressaantunut. Istuin ainakin puoli tuntia psykiatrin huoneessa kuuntelemassa, kuinka hän vastaili omiin kysymyksiinsä. “Miltä sinusta tuntuu? Kyllä minä tiedän että sinusta tuntuu, ettei sinua kuunella eikä ymmärretä.”

Nainen, 21

“Kuuden vuoden aikana kävin useankin psykiatrin vastaanotolla, mutta varsinkin yksi tapaus jäi elävästi mieleen. Kyseinen psykiatri-täti oli aivan omissa maailmoissaan, ei tiennyt nimeäni viidenkään tapaamiskerran jälkeen, eikä ikinä muistanut mikä minua oikein vaivasi. Muista tapaamistani psykiatreista oli suurta apua, minkä osoittaa jo se, että kuuden vuoden intensiiviterapian jälkeen olen vahvempi ja onnellisempi ihminen kuin useimmat (lue kaikki) niin sanotut tervejärkiset ystäväni.”

Nainen, 24

“Kävin lukiossa kuraattorilla masennuksen takia. Kolmannella kerralla täti osattautui äitini työkaverin vaimoksi. Siihen loppui käynnit, muttei masennus.”

Nainen, 19

“Pitkät hiljaisuudet istunnoissa ovat pahimpia. Tuntuu kuin minun vastuullani olisi saada psykiatri viihtymään istunnossa.”

Mies, 25

“Sairastin keskivaikeaa masennusta. Jossain vaiheessa siirryin oman kuntani erikoissairaanhoitajalle terapiaan. Hän ei paljoa yrittänyt ymmärtää tai hakea ongelmiini ratkaisua, ihmetteli vain että miksi emme tee lapsia. Niinpä jokainen terapiakerta alkoi koostua hänen kyselyistään: “Miksi ette tee lasta? Miten olette tulleet siihen päätökseen? Kyllähän sitä kannattaisi vielä harkita, sitä lapsen tekoa...” Kolmannen kerran jälkeen lopetin käynnit. Paikallisella valtauskonnolla eli vanhoillislestadiolaisuudella oli kenties osansa kyseiseen asiattomuuteen?”

Nainen, 29

“Olen pitkän anoreksiahistoriani vuoksi törmännyt useaan psykiatriin ja niitä todella on joka lähtöön! Osa on asiallisia, osasta on ollut hyötyäkin. He ovat kuunnelleet ja auttaneet sairasta mieltä jäsentämään päänsisäiset solmut hieman selvemmiksi. Pahimpia on ehkä tapaukset jotka sisään astuessasi tokaisevat “no, mikä sun ongelma on?” ja kerrottuasi ilmaisevat mielipiteensä “En mä tossa kyllä mitään ongelmaa näe. Kaikkien elämä on välillä vähän vaikeaa, on mullakin avoioliitossa..” ja saattavat jaaritella puolituntia omasta elämästään ja lähettää potilaan tyhjin käsin kotiin, entistä epävarmempana elämästään.”

Nainen, 29

“Kun etsin itselleni sopivaa psykoterapeuttia seitsentoistakesäisenä, ensimmäinen kandidaatti oli neuroottisesti etunimeäni hokeva lässyttäjä, joka piti Harry Potteria kaunokirjallisena klassikkona.”

Nainen, 20

“Riuduin vuosi takaperin monimutkaisten ihmissuhteiden viidakossa. Eräs tuttavani, lääkäri, neuvoi minua varaamaan ajan psykiatrilta, joka olisi myös erikoistunut psykoterapiaan. Näin tein. En ollut aikaisemmin käynyt psykiatrilla, joten vastaanotolle tullessani en tiennyt mitä odottaa. Psykiatri oli keski-ikäinen nainen, täysin meikitön, pukeutunut hiirenharmaaseen kotiasuun. Mietin heti, että tuo nunna saa varmasti sydänkohtauksen, jos yritän puhua hänelle parisuhde- tai seksiongelmistani. Istuimme alas, ja psykiatri kuiskasi “no kerrohan”. Selitin koko tarinani ja psykiatri istui hiljaa, hymyili ja nyökkäili hitaasti. Pidin välillä taukoja ja odotin jonkinlaista vastakommenttia, mutta mitään ei kuulunut. Kerroin vähän lisää, pysähdyin ja katsoin psykiatria kysyvästi. Ei sanaakaan. Kun olin höpöttänyt tunnin, psykiatri nousi ylös, siirtyi päätteen eteen ja kirjoitti minulle laskun. 85 euroa. “Jos haluat vielä puhua, varaa uusi aika vaikkapa parin kuukauden päästä”, hän sanoi ja hymyili. En varannut uutta aikaa, vaan päätin selvitellä itse omat ongelmani.”

Nainen, 22

“Terapeuttini yleensä vain nyökyttelee ja hymähtelee, vaikka olisin juuri sanonut, että kuristin eilen kissani ja tein siitä lapaset. Psykiatrini ei noteeraa huomautuksiani siitä, että jotkut lääkkeet eivät sovi minulle, vaan huonolla suomella selittää minulle kuin pikkulapselle, etten tiedä mikä itselleni on parhaaksi.”

Nainen, 24

12 kommenttia

tsiktsik

28.2.2008 16:30

Kolmenlaista terapeuttia oon kokeillu. eka oli ookoo muttei auttanu, toka virnisteli ja kyseli vaativia kysymyksiä ja jos en osannu vastata rupesi tiukkaamaan vielä enemmän. kolmas oli mukava ja olisin käynyt pidempäänkin. mutta kela totesi että en ole tarpeeksi hullu, joten en saa tukea.
itsemurhan yritys olisi ollut pätevä peruste, sen ajatteleminen kuitenkaan ei...

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
5 + 3 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Huoh_

29.2.2008 08:59

Mistä teitä vajakkeja sikiää..

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
4 + 2 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Kaarle Nuori

29.2.2008 09:25

Suomessa psykiatri on etupäässä lääkäri, ja suhtautuu terapoitavaan potilaana, joka hoidetaan. Pohjalla on virtaviivaisen deterministinen lääkärinkoulutus, ja lääkikseen pääsee kaikenmaailman asennevammaisia. Menkää siis psykologille, ellette välttämättä halua niitä pillereitä heti alkuun.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
2 + 1 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Hyvä fiilis

29.2.2008 10:37

Itse uskon, että nykyään turvaudutaan liian usein psykiatrin/psykologin apuun. Enää ei ajatella, että ei elämä aina ole ruusuilla tanssimista. Joskus sataa ja toiste taas paistaa aurinko. Nykyään elämän pitäisi olla aina helppoa ja kun se ei ole, niin sitten masennutaan. Ei enää tehdä työtä hyvän elämän eteen eikä oteta huomioon, että elämässä eteen tulevista vastoinkäymisistä voisi oppia jotain sen sijaan, että jäädään vatvomaan sitä ikävänä kokemuksena. Kolhut ihmissuhteissa kuuluvat asiaan, samoin satunnainen stressi ja talvisen pimeyden aiheuttama apeus. Jos tuntuu, että maailma kaatuu päälle, niin kannattaa ensin tarkastella itseään ja elämäänsä. Jos sitä kuitenkin vain itse katsoisi elämää turhan negatiivisesti tai kasaisi itselleen liikaa stressiä? Olisiko tämä ehkä kuitenkin ohimenevää? Voisinko itse auttaa asiaa jotenkin, kuten pistämällä pisteen paskalle parisuhteelle, etsimällä uusia ystäviä, kohentamalla tylsää elämää uusilla harrastuksilla, kaiken kaikkiaan siis hankkiutumalla eroon elämän negatiivisista puolista eikä vaan tyydyttävä siihen mitä on annettu. Toki jos masennus/ahdistus vaan jatkuu ja jatkuu, eikä syytä löydy, niin silloin psykologista voi olla apua. Samoin, jos alkaa olla itsetuhoisia ajatuksia tai muita psyykkisiä ongelmia, joihin ei tunnu selitystä löytyvän. Itseään kannattaa kuitenkin tarkastella ensin eikä vain ottaa helppoa ratkaisua.

Uskon myös, että lääkkeitä määrätään nykyään liian helposti. Itse valittelin unettomuutta, kun lääkäri siitä terveystarkastuksen yhteydessä kysyi. Hän määräsi minulle lääkettä, jonka huomasin kotona olevan käytössä myös mielialalääkkeenä. Siis mitä helvettiä?! En minä tarvitse mielialalääkkeitä. Yhtäkään en ottanut, vaan selvitin elämäni stressitekijät ja sieltähän se unikin taas löytyi. Mielialalääkkeet ovat muuten käsittämättömän halpoja. Ostamani paketti maksoi viisi euroa ja niitä pillereitä taisi olla kolmisen kymmentä. Siis mitä?! Ei ihme, että niillä etsitään helppoa ratkaisua. En itse ottaisi, ellei todella musertavalta tuntuisi. Monesta asiasta selviää itseään tarkastelemalla ja itseään hoitamalla. Ei sitä itselläkään ole aina helppoa ollut, mutta kaikesta on selvitty kuivin jaloin ja voisin sanoa olevani onnellisempi kuin koskaan.

Huom! Tekstini koostuu omista uskomuksistani ja mielipiteistäni. Ei siis tarvitse loukkaantua tai suuttua mistään sanomastani. Kyse on mielipiteestä. Totuus voi olla toinenkin.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
3 + 1 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

saa arvostella

29.2.2008 11:44

Tietenkin kyseessä on vain mielipiteesi ja se on todella lapsellinen sellainen.

"mun mielestä pitää vaan osata elää" on juuri niin äidinpikkukullannuppumainen idiotismi, että todellakin kannattaisi pitää päänsä kiinni kun ei mistään mitään ymmärrä.

huomaa että et ole koskaa kokenut mielenterveysongelmia tai mielenterveysongelmien kanssa painiskelevia. "elämänkokemuksesi" pohjautuu sinkkuelämää -sarjaan ja ikää on 20-23 vuotta ja opinnot vanhempien kustannuksella isin omistusasunnossa on vielä pahasti kesken. kuinka lähelle osui?

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
2 + 4 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

saa arvostella

29.2.2008 11:52

"Itse uskon, että nykyään turvaudutaan liian usein psykiatrin/psykologin apuun. Enää ei ajatella, että ei elämä aina ole ruusuilla tanssimista."

Siis huhhuh, pakko vielä jatkaa hiukan. Tiedätkö miten vaikeata on edes päästä psykiatrin/psykologin juttusille kun on ensin EDES se vuorenkorkuinen kynnys avun hakemiseen saatu ylitettyä? Keskimäärin siihen menee kuukausia!! Jos nyt ensin saat edes ajan tk-lekurille joka ehkä kirjoittaa lähetteen tai sitten ei. Monille ensimmäinen kontakti mielenterveyspalvelun ammattilaiseen tapahtuu vasta itsariyrityksen jälkeen! MT-ongelmat ovat vieläkin mitä suurimmassa määrin tabuja eikä suomessa todellakaan käydä terapeuteilla huvin vuoksi kuten suuressa maailmassa.

siis voi jumalauta näitä kulosaaren kasvatteja.

oletko ylpeä itsestäsi kun saitkin vain pikku-Mersun toivomasi bemarin sijasta mutta et silti mennyt psykologin vastaanotolle? Koska sinä siis ymmärrät että "elämä" ei ole aina ruusuilla tanssimista.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
4 + 4 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

jugular

1.3.2008 16:52

Nimimerkki "saa arvostella" puhuu asiaa. Asioista tietämättömät voisivat esim. painua vittuun.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
6 + 2 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

-mirkku-

1.3.2008 17:47

Joo, enpä usko, että kukaan lähtee psykologille tai psykiatrille ihan tosta noin vaan. Pelkästään se, että täytyy jollekin (vastaanottovirkailija, terkkari) kertoa että on väsynyt ja tarvitsee apua on monille aika iso kynnys. Vaikka joillekin arvet/masennus yms. ovat osa katu-uskottavuutta, niin joillekin ne saattavat olla totisinta totta. Eräs idiootti yritti iskeä mua baarissa ja esitteli siinä oikein ylpeenä arpiaan ja mahtaili niillä. Muutamaa viikkoa myöhemmin näin hänet esittelemässä arpiaan jollekin toiselle tytölle. Mautonta. En usko, että oikeasti masentuneet ovat erityisen ylpeitä masennuksestaan tai että mahtailevat sillä.

Mutta kannattaa myös muistaa, että masentuneilla on erilaisia taustoja. Itse en masentunut silloin, kun elin väkivaltaisessa ja rahattomassa perheessä. Nyt, 10 vuotta myöhemmin, olen masentunut, vaikka yleensä ottaen asiat ovat paremmin. Tokihan tähän nykyiseen masennukseeni saattaa vaikuttaa osittain tuo väkivaltainen lapsuus. Mutta ei voi siltikään yleistää, että jokainen vähänkään kovia kokenut masentuisi tai että terveet ihmiset eivät ole koskaan kokeneet kovia. Tiedän sodan keskellä eläneitä ei-masentuneita ja toisaalta myös näitä pappa-betalar-nuoria, jotka ovat masentuneet. Syitä tosiaan on monia ja hölmöintä on lähteä pinnallisten seikkojen perusteella arvioimaan, kuka on masentunut ja kuka ei.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
5 + 4 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Arvo Tarkkonen

2.3.2008 18:08

Te-ra-pi-a, terapiaa !!!
kuinkahan monta sisaista sankaria on kohta tukkimassa kunnallista terveyshuoltoa kun vain yksi heebo tulee valituksi sos.dem puheenjohtajaksi suomenmaahan. Siina sita paasee masennus iskemaan oikein lekalla joitain onnettomia, joilla odotukset ovat liihottaneet pilvien korkeudella. Varsinainen tarays odottaa kun sielta tullaan tukka putkella alas. Siina sita ollaan maassa ja masentuneita aivan perkeleen pitka tovi....eika edes juhlamokka maita. Mika neuvoksi.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
4 + 5 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Wowbagger

5.3.2008 19:16

Ellei fyrkkaa löydy yksityisille, niin julkisiin turvautuminen on ainoa vaihtoehto. Nelisen vuotta sitten henk. kohtaisessa elämässä kaikki mahdollinen hajosi käsiin ja yritin hakea apua omalääkärin kautta Herttoniemessä. Prosessi on vain turhan monimutkainen ihmiselle, joka vaivoin jaksaa kammeta itsensä ulos asunnosta. Lääkäri oli OK, mutta seuraavana askelena ennen psykologia tai psykiatria oli erikoissairaanhoitaja, jonka kuulustelua ja käyttäytymistä natsisaksassa olisi kadehdittu. Vetäydyin takaisin asuntoon, josta parin viikon kuluttua jäljelle jääneet ystävät veivät oikealle auttajalle. Muistoksi jäi lasku samaisen "ammattiauttajan" käyttämättä jääneestä toisesta arviokerrasta ennen mahdollista jatkohoitoa.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
7 + 2 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

psykopat

6.3.2008 15:52

Ihmisillä on erilaiset kyvyt ja resurssit käsitellä negatiivisia fiiliksiä ja henkilöstä, jolla on käytössä monipuolisesti kypsiä defenssejä, voi helposti tuntua, että miksi masentuneet ja ahdistuneet ihmiset eivät tee itselleen mitään. Yhtä lailla monet muut henkiset ja fyysiset kyvyt ovat epätasaisesti jakautuneet. On turha odottaa, että herra äo 90 kirjoittaisi pitkästä matikasta laudaturin pelkällä tahdonvoimalla tai että vertikaalisesti rajoittuneesta metabolialtaan hitaasta ihmisestä tulisi aitajuoksija. Mielenterveyspalvelut tukevat niitä, jotka ovat saaneet ongelmien käsittelyyn vähäisemmät resurssit.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
3 + 5 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

saa arvostella

10.3.2008 18:25

psykopatille: Juuri näin.

Tilanne on sama kun aids potilaalle sanottaisiin että kannattaa parantua. Niin, surkea analogia mutta kun mielenterveysongelmat ovat useimmiten sairauksia niin ei niistä parannuta toivomalla.

Ja ihmiset ovat erilaisia, toisilla on taipumusta masennukseen.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
5 + 5 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Kommentoi juttua

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
1 + 5 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi