“Terapeutti käski alkaa nähdä unia. Se sanoi, että jos haluaisin tehdä töitä parantuakseni, niin näkisin unia, jotta me voisimme käsitellä niitä”, kertoo Taneli, 22 v.
Kahden prosentin suomalaisista on arvioitu olevan psykoterapian tarpeessa. Myös Tanelin ajateltiin saavan apua terapiasta, mutta nyt hän on toista mieltä.
“Mulla oli ainakin seitsemän erilaista terapiayritystä ja kaksi kertaa olin sairaalassa. Silti yksikään terapeutti ei koskaan diagnosoinut mua. Vasta kymmenen vuoden tehottoman terapian jälkeen sain diagnoosin ja lääkkeet, jotka auttoivat.”
Tanelin ensimmäinen retki terapian maailmaan tapahtui 10-vuotiaana perheneuvolassa.
“Kävin perheneuvolassa kaksi vuotta. Siellä piirrettiin paljon ja mua yritettiin saada puhumaan piirustuksista. Ensimmäisillä käynneillä en puhunut mitään. Olin vihainen siitä, että mut oli pistetty sinne ja se terapeuttinainen oli mielestäni tauno. Se vaikutti siltä, että se vain esitti ymmärtäväistä.”
Tanelin mielestä kahdesta perheneuvolassa vietetystä vuodesta ei ollut mitään hyötyä. Ongelmat jatkuivat.
“Yläasteikäisenä menimme perheen kanssa perheterapiaan, jossa päätettiin, että alkaisin käydä yhdellä Suomen arvostetuimmista psykiatreista. Kävin siellä kaksi kertaa viikossa kolmen vuoden ajan”, kertoo Taneli. Se tarkoittaa lähes 300 kertaa.
[AD]
“Olin ylpeä, että vihdoin puhuin asioistani. Silloin terapeutti töräytti, että vain höpöttelen enkä tee töitä. Että pitäisi puhua oikeasti. Menin lukkoon. Tein kaikkeni ja terapeutin mielestä en tehnyt mitään. Se tuntui syyllistävältä.”
Tässä vaiheessa terapeutti ehdotti unien läpikäymistä ja käski Tanelin nähdä unia.
“Sen mielestä unien näkeminen oli päätösasia.”
Ne kerrat kun Taneli näki unia ja niitä käsiteltiin terapiassa, Taneli koki hyödyllisinä.
“Silloin terapeutti analysoi ja antoi ajateltavaa.”
Kauan ei iloa kestänyt.
“Aikamme unia läpikäytyämme terapeutti töräytti, etten tee töitä ja että ne mun unet ja piirrokset eivät ole riittäviä vaan lämmittelyharjoituksia. Petyin, koska olin luullut terapian sujuvan paremmin”, Taneli kertoo.
Tässä vaiheessa Tanelin vanhemmat alkoivat tehdä eroa ja perheterapiaan suunnistettiin taas koko joukon voimin.
“Terapeutti kyseli vanhempieni seksiongelmista meidän lasten kuullen. Se oli pipiä. Ei me haluttu kuulla vanhempiemme seksielämästä, eivätkä vanhemmat halunneet puhua siitä meidän kuullen. Ilmaisimme kantamme terapeutille, mutta hänen mielestään se osoitti, kuinka sulkeutunut ja sairas perhe olimme.”
Vuosien terapiakierteestä ei jäänyt hyvä maku.
“Perinteinen terapia on roskaa. Olin vähän aikaa toimintaterapiassa ja se oli terapiamuodoista mulle paras.”
Taneli ei väitä, ettei terapiasta olisi kenellekään hyötyä. Päinvastoin.
“Olen nähnyt ihmisiä, joille terapiasta on ollut hyötyä. Mutta on turhaa pyörittää lääkitystä tarvitsevaa ihmistä 15 vuotta terapioissa. Ei aivokemia analysoimalla muutu.”
Freud-huuhaata?
Älkää säätäkö päätänne -kirjan mukaan psykoterapia ja psykologisen tiedon soveltaminen mielenterveysongelmien hoidossa laahaa vuosikymmeniä tutkitun tiedon perässä. Psykoanalyysin isä Sigmund Freud loi teoriansa epätieteellisin menetelmin; teorioita on mahdotonta testata. Jos potilas hyväksyy analyytikon tulkinnan, tulkinta on oikea. Jos potilas vastustaa analyytikon tulkintaa, on kyse vastarinnasta. Mikä siis voisi todistaa tulkinnan vääräksi? Ei mikään.
Marko Hamilo: Älkää säätäkö päätänne – häiriö on todellisuudessa
