Se oli hauska ilta melkein vuosi sitten. Tyttökaverin polttarit, kesäilta, kevyt nousuhumala.
Karaokebaari, Kallio, lasillinen ja – sitten ei mitään.
Yöllä Kati herää siihen, että joku on hänen päällään.
“Miten tämä on mahdollista? Minä ehkä kuolen”, Kati ajattelee ja vaipuu takaisin tokkuraan.
Aamulla hän herää vieraasta asunnosta eikä tiedä lainkaan mitä on tapahtunut. Jälkeenpäin poliisi arvelee, että Katin lasiin on laitettu jotain sinne kuulumatonta, joka on vienyt tajun ja muistin.
Kati etsii kukkaroaan, mutta sieltä on viety kaikki kortit. Kinasteltuaan hetken asunnossa olevien tuntemattomien miesten kanssa Kati saa heiltä automaattikorttinsa takaisin lupaamalla antaa miehille 150 euroa. Mitä tahansa, että asunnosta pääsee ulos.
On hyvin aikainen aamu, eikä kadulla ole ketään. Kati antaa rahat ja pysäyttää sitten lennosta taksin. Poliisit kertovat, että samalla miehellä on menossa oikeudenkäynti raiskauksesta hovioikeudessa. Katilla oli paljon onnea onnettomuudessa. Ulkomailla asuvat vanhemmat olivat sattumalta Katin luona juuri kylässä, ja ystävät kuuntelivat.
Kati on myös luonteeltaan selviytyjä.
“Päätin heti, että en anna raiskauksen tuhota koko elämääni. En anna sitä valtaa raiskaajalleni.” Raiskaus laukaisi Katissa post-traumaattisen, keskivaikean masennuksen, joka pakotti hänet jäämään pois töistä. Onnekseen Kati pääsi kuitenkin nopeasti terapiaan.
“Soitin psykiatriseen päivystykseen ja sanoin, että minun täytyy saada puhua jonkun kanssa tai en jaksa enää sekuntiakaan.”
Raiskaustukikeskus Tukinaisen toiminnanjohtaja Pirkko Turunen pitää raiskauksesta selviämisen avaimena juuri terapiaa ja kokemuksen jakamista läheisten kanssa.
“Heti raiskauksen jälkeen kannattaa mennä lääkäriin, ja hakea tilanteeseen kriisiapua eri kriisinumeroista. Ennen lääkäriin menoa ei kannata käydä suihkussa, jotta lääkärintutkimuksessa esiin tulevaa ja jatkossa poliisitutkinnalle tärkeää todistusaineistoa ei katoaisi”, Turunen neuvoo.
Myös ilmoitus poliisille olisi jaksettava tehdä heti, mieluiten jonkun ystävän tukemana. Poliisille ilmoitetaan vuosittain kuutisen sataa raiskausta, joista poliisi on pystynyt selvittämään vajaat 70 prosenttia. Tekijän saama tuomio auttaa uhria paranemisprosessissa ja alentaa muiden uhrien ilmoituskynnystä.
Uhri voi pyytää naispoliisia ottamaan ilmoituksen vastaan. Myös Tukinaisen neuvontanumeroon kannattaa ottaa yhteyttä, jos olo on hiukankin epävarma oikeiden toimintatapojen suhteen.
Turunen sanoo, että naisen humalatila, ”liian lyhyt” hame tai mikään muukaan seikka ei tee raiskausta ymmärrettäväksi teoksi.
“Tällaisten ajatusten takana on viesti, että raiskaus olisi naisen oma vika. Mutta eihän kukaan pidä toisen hakkaamistakaan oikeutettuna vain siksi, että tämä on humalassa!” Turunen sanoo.
Katin raiskaaja joutuu pian teostaan vastuuseen. Katin pitää todistaa oikeudessa, mutta hänen ei tarvitse nähdä raiskaajaansa enää silmästä silmään.
“Onneksi. Se tuntuisi liian raskaalta, vaikka muuten on jo aika tasapainoinen olo”, Kati kirjoittaa noin kuukausi haastattelun jälkeen. Nyt hän koittaa elää mahdollisimman normaalia elämää.
”En anna raiskauksen pilata loppuelämääni, vaan koitan pitää tapahtuman omassa mapissaan tuolla pääkopassa. Haluan ja uskon, että vielä joskus tulee päivä, jona en ajattele koko asiaa kertaakaan.”
Tärkeitä osoitteita: www.tukinainen.fi, www.aftersilence.org
Lukijoilta
“Minulle on tapahtunut näin kahdesti. Ensimmäisellä kertaa tekijä oli silloinen poikaystäväni. Toisen tapahtuman jäljiltä odottelen juuri hiv-testin tulosta. Ensimmäinen kerta tuntui pahemmalta. Ajattelen koko tapahtumaa vain painajaisena.”
Nainen, 23
“Raiskauksesta saatavien tuomioiden pituus on naurettava. Jos yhteiskunta ei välitä niin kuka välittää? Tällaisten rikosten jälkeen tulisi nähdä vaivaa sen eteen, että raiskaaja saa tuomion, joka pistää ajattelemaan, mutta myös apua ja terapiaa. Raiskaus muutti elämääni ja minua ihmisenä. Elämäni ei olisi mennyt samalla tavalla ilman raiskausta.”
Nainen
“Vasta yli puolen vuoden psykoterapian jälkeen sain asian kerrottua. Kävin Tukinaisissa ja sieltä sain numeron Rikosuhripäivystykseen. Sain tukihenkilön ja pian olikin jo rikosilmoitus tehty. Asia pystyttiin todistamaan, vaikka aikaa oli kulunut tapahtuneesta. Voimat se vei ja vaikutti ihmissuhteisiin paljon, samoin työelämään. Jos en olisi kertonut, en olisi koskaan päässyt sen yli. Aina sen tulee muistamaan, mutta asioiden kanssa oppii elämään, jos ne käsittelee perinpohjaisesti.”
Nainen
“Minut on raiskattu kolmisen vuotta sitten, mutta sain tietää siitä vasta pari kuukautta sitten. Raiskaaja tunnusti tehneensä pahojaan, kun makasin bileissä taju kankaalla. En osaa surra tai olla vihainen. Ei tunnu miltään. Ainoa, mitä voin sanoa on, että älä luota tuttuihin äläkä vedä päätä täyteen kotibileissä.”
Nainen, 20
“Mahtavat synttärit ja ikimuistoinen ekakerta. Vasta puoli vuotta myöhemmin alkoivat hirveät painajaiset ja ahdistus. Päätin kuitenkin, etten antaisi tapahtuneen pilata loppuelämääni. Se sika ei ansaitse, että jäisin ruikuttamaan traumojani, kieltäytyisin onnellisesta elämästä tai alkaisin vihata miehiä. Silti huomaan tuntevani itseni arvottomaksi ja käyttäytyväni sen mukaisesti. Olisi itsepetosta olla niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.”
Nainen, 28
“Tapasin miehen Helsingin yössä. Lähdin hänen luokseen ja hän tarjosi asunnollaan oluen. Juotuani olin valmis lähtemään kotiin, mutta miespä oli laittanut oven takalukkoon. Tässä vaiheessa mies muuttui. Olin kuulemma koko illan tyrkyttänyt itseäni hänelle, ja nyt hän aikoi ottaa sen minkä takia oli juomiakin tarjoillut.”
Nainen, 31
