Kun varastan, rinnassa on sellainen sisäinen hehku”, Paula, 27, vastaa kysymykseen miltä varastaminen tuntuu.
Viimeksi hän otti halpakaupasta muovisia lastoja ja taikinanuolijoita.
“Kun tulen kotiin tavaroiden kanssa, ne inhottavat ja hävettävät. Vakiokikkani luistella pahimmasta ahdistuksesta on valehdella itselleni, että palautan tavarat.”
Paulalla ei ole mitään käyttöä lastoille – ainakaan seitsemälle. Kleptomaanin erottaakin näpistelijästä se, ettei hänen tekoaan motivoi rahallinen hyöty tai jokin käyttötarve.
“Varastetulla esineellä näyttää olevan tekohetkellä lähinnä jokin symbolinen tai emotionaalisesti latautunut merkitys, johon saattaa liittyä vaikeasti tavoitettavia mielensisäisiä ristiriitoja”, sanoo Helsingin Yliopiston psykologian laitoksen dosentti Juhani Ihanus.
Kleptomaniaa luonnehditaan nykyisessä psykiatrisessa diagnostiikassa hillitsemishäiriöksi, johon kuuluu hallitsematon, toistuva ja pakonomainen yllyke varastaa.
Elintarvikekemiaa opiskelevalla Paulalla ei ole mitään selitystä käyttäytymiselleen. Varastelu on vain yksi surkea lisämauste ajoittaiseen alavireisyyteen, josta hän kärsii etenkin talvisin. Kleptomanian onkin todettu liittyvän masennus- ja ahdistuneisuushäiriöitä.
“En saa mitään aikaiseksi. Opiskelut jumittavat enkä halua oikein tavatakaan ketään. Itseinho kasvaa, eikä varastelu ainakaan paranna asiaa.”
Kleptomanian syytaustaa ei ole pystytty yksiselitteisesti selvittämään. Syitä on etsitty esim. aivojen serotoniinitasosta, lapsuuden- ja nuoruudenaikaisista mielen ristiriidoista ja sosiaalisen vaille jäämisen ongelmista.
“Taustalla mahdollisesti olevat sisäiset ristiriidat vyyhteytyvät esimerkiksi menetyksiin, vaille jäämiseen, oman haluamisen tunnustamisen ja tunnistamisen vai-keuteen, omanarvontunnon ja tunteiden säätelyn vajavuuksiin, vastavuoroisuuteen pyrkimisessä epäonnistumiseen ja riippuvuusongelmiin”, Ihanus luettelee.
Paula on ainoa lapsi. Vanhemmat ovat aina kohdistaneet Paulaan suuria odotuksia, vaikka niitä ei olla lausuttu ääneen. Paula sanoo valinneensa opiskelupaikankin vanhempien sanattomien vihjeiden perusteella, vaikka tosiasiassa hän olisi kiinnostunein kielien opiskelemisesta.
“Tunnen olevani umpikujassa. Koska en ole motivoitunut opiskelemaan pääainettani, opinnot ovat venyneet venymistään, opintolainat vain kasvavat. Tunnen usein olevani henkisesti hapettomassa tilassa ja toivon, että tapahtuisi mitä tahansa, jonka perusteella voisin lopettaa opiskelut. Vaikka auto-onnettomuus.”
Paula ei ole käynyt puhumassa vaikeuksistaan kenenkään kanssa.
“Kerran kävin terkkarilla, mutta en oikein kehdannut puhua asioistani suoraan. Valitin väsymystä, jolloin hoitaja antoi C-vitamiininäytteen ja käski ulkoilla.”
Kleptomaanit hakeutuvat harvoin oma-aloitteisesti hoitoon, eikä Suomessa ole kleptomanian hoitoon erityisesti kehiteltyjä hoitomuotoja. Kuitenkin ongelman havainneen läheisen hienovarainen kehotus hankkia hoitoa tai edes jutella asiasta voi olla suureksi avuksi.
“Lääkitys – kuten Prozac – yleensä vain demppaa aiemmin mainittujen sisäisten ristiriitojen käsittelyä, ilman että ihminen pystyy ottamaan käyttöönsä uusia ajattelu- ja toimintastrategioita. Lääkehoidon yhdistäminen johonkin psykoterapeuttiseen menetelmään on nykyään yleisintä”, Ihanus sanoo.
Paula varastelee mielestään nykyisin vähemmän kuin pahimpina aikoina. Vaikka hän tiedostaa toimivansa väärin, mielihalun iskiessä hän on voimaton.
“Ehkä haen varastamisella juuri jotain sellaista, mikä rikkoisi seiniä pitkin kiipeilyn. En tiedä mitä tapahtuisi, jos jäisin joskus kiinni.”
Ihanuksen mukaan kiinnijääminen ei ilmeisestikään tuota varsinaista tyydytystä.
“Sitä tuottavat juuri salaisuus, jännitys ja jännityksen laukeaminen, jotka sisältyvät tekoon. Useimmiten henkilö tuntee jonkinasteista syyllisyyttä tai katumusta, tekoon liittyneen jännityksen ja lyhyen tyydytyksen kaikottua. Varsinkin teon jälkeiseen masennukseen taipuvaiset henkilöt kokevat usein myös syyllisyyttä ja katumusta. Poikkeuksiakin kyllä on”, Ihanus sanoo.
Paula aikoo mennä kesätöihin johonkin, “missä ei tarvitse käyttää aivoja.”
“Vaikka Mäkkärin luukulle, ihan sama. Pääasia että pääsen eroon opiskelukuvioista, lukemisesta ja kaikesta, mikä liittyy koulunkäyntiin.”
Paulalla on toivoa. Vaikka kleptomania onkin leimallisesti naisten sairaus, oireet lientyvät iän myötä.
Lukijoilta
“Varastaminen on kuin hyvää seksiä. Kaupasta poistuminen varastettu tavara kassissa saa nautinnolliset väristykset kulkemaan pitkin kehoani.”
Nainen, 17
“Pari vuotta sitten varastin kaiken tarvitsemani. Meikit, vaatteet, korut, kaikki pieni ja tarpeellinen. Usein varastin vain varastamisen ilosta. Tavaraa lähti mukaan satojen eurojen edesta. En ikinä jäänyt kiinni, vaikka kerran oli lähellä. Lopetin, silla pelkäsin, että paikallisen ostoskeskuksen vartijat tarkkailevat minua. Nyt näen taas unia varastamisesta ja luulen palaavani vanhoille raiteille jossain vaiheessa. Kosmetiikka on kallista budjetillani, ja varastaminen melkein liian helppoa.”
Nainen, 28
“Varastin ensimmäisen kerran ala-asteikäisenä. Silloin se oli kivaa kaverien kanssa pelleilyä. Nyt en ikinä kehtaisi myöntää että vieläkin eksyy kaikenlaista pikkutavaraa taskuihin. En ole koskaan jäänyt kiinni. Olen kaupassa töissä, ja muutaman kerran vienyt pummijan takahuoneeseen. Ja itse olen samanlainen! Kovasti yritin viime viikolla olla kunnollinen, mutta silti tullessani kotiin minulla oli taskussani varastettu luomiväri.”
Nainen, 23
“Vaikka en tarvitse mitään, varastan kun ei ole parempaakaan tekemistä… Jotain moraalisääntöjä sitä varkaallakin on: ei saa varastaa pienistä kaupoista, köyhiltä, vanhuksilta eikä kavereilta. Kaikki muu on vapaata riistaa.”
Mies, 26
“Minua syytettiin ripsivärin varastamisesta liikkeessä A, jonka olin ottanut liikkeestä B. A:sta olin ottanut luomivärin. Seistessäni poliisin edessä luomiväri saappaassani, järki alkoi vihdoin toimia. Sakkojen ja rikosrekisterin uhka on voimakas. “Urani” aikana mukaan on lähtenyt kirjoja, CD:itä, julisteita, meikkejä, exit-kyltti, hiusvärejä, kännykänkuoret, karkkia, lehtiä, kyniä, tupakkaa, kangaspala mekosta. Kokonaisarvo 500-1000€. Luomiväristä en koskaan jäänyt kiinni, se oli saappaassani hypätessäni maijasta ulos. Aikansa kutakin, mutta vielä magneetti sormissani toimii välillä.”
Nainen, 20
“Se loppui siihen kun jäin kiinni ja sain rikosrekisteriin merkinnän. Ai jai jai.”
Nainen, 20
“Pakko ottaa taskuun kaikkea mahdollista kun olen kaupassa. Tätä on jatkunut jo 10 vuotta. Enkä oikeasti edes tarvitse niitä tavaroita..”
Mies, 23
“En kärsi varsinaisesti kleptomaniasta, mutta varastan julkisista tiloista (ja tietenkin useimmiten työpaikalta…) vessapaperirullia ja käsipyyhkeitä. Eipä tarvitse ikinä ostaa niitä itse!”
Nainen, 39
