Onko darra? Ottaako vähän ohimosta? Jää kotiin. Työnantajasi tarjoaa. Mutta shh! Älä kerro työkavereillesi. Riikka ja Jussi kertovat, ylilääkäri kommentoi.
”Moi! Selkä on kipeä tänään. Joudun jäämään kotiin.”
Tällaisen tekstiviestin Riikka, 22, jätti pomolleen muutama viikko sitten.
Todellisuudessa hän oli kännissä lentokoneessa matkalla Lontoon kautta Skotlantiin. Sitä varten hän tiedotti selän olevan kipeä kolmen päivän ajan – tekstiviestillä. Kaikki meni läpi.
”Pokka ei olisi pitänyt, jos olisi pitänyt puhelimessa puhua. Sitä paitsi se olisi saattanut kuulla siitä, että olen ulkomailla!”
Kuulostaako tutulta? Riikan sairauslomat ovat ystäväpiirissä legendaarisia.
Työnantaja luulee muun muassa, että Riikka kärsii migreenistä. Oikeasti hänellä ei ole taudista hajuakaan.
”Viimeksi, kun menin hakemaan saikkua, sanoin töihin, että mulla on selkä kipeä. Työterveyshuollossa selvisikin, että mulla oli kuumetta ja korvatulehdus. Sain myös randomilla jonkin aknelääkkeen. En ikinä käynyt hakemassa.”
Riikka käyttää pyörätuolia. Siksi lääkärit kirjoittavat sairauslomaa tavallistakin rutiininomaisemmin.
”Riittää, kun sanoo, että on vähän selkä kipeä, niin sieltä tulee viikko.”
Herääminen darrassa Briteissä on omassa kategoriassaan helpottavaa. Ei ainakaan tarvitse pelätä, että törmäisi työkavereihin. Riikkaa se tosin ei huolestuta koskaan, vaikka saikut yleensä käytetään biletykseen.
”Käyn vain sellaisissa paikoissa, joissa työkaverini eivät käy. Olen uudessa duunissani yrittänyt välttää kaikkea sosialiseeraamista. Yksi työkaveri on Facebook-kaverina, mutta siltäkin pitää välillä peittää tilapäivityksiä.”
Mitä jos työkaverisi alkaisivat lisätä Riikkaa joukolla Facebook-ystäviksi?
”Taivas. Pitäisi varmaan perustaa joku ryhmä, jolta peittää kaikki tiedot.”
300 euroa / päivä
Rakkaalla saikulla on monta nimeä. Toiset sanovat sitä motivaatiopoissaoloksi. Kuulostaa oikeutetulta, melkein ansaitulta.
Niin kuin toisaalta virallinenkin käsite, sairausloma. Onko sairastaminen lomaa? Loma kalskahtaa vapaa-ajalta. Kuten saikut tämän jutun haastatelluille.
Kuuluuko sairauslomalla olla kivaa? Elinkeinoelämän keskusliiton mielestä ei. Jo käsitteestä luopumisella voisi olla myönteisiä vaikutuksia saikkujen määrään. Tästä syystä EK puhuukin sairauspoissaoloista. Vai miten olisi työkyvyttömyysvapaa?
Kuulostaa kolkolta. Ja mikä olennaisinta: miten väännät siitä yhtä helpon verbin kuin saikuttaa? Eräs työkaverini kysyi kerran työterveyslääkärikäyntini jälkeen: ”Ai etkö meinaa saikuttaa?” Olin vähällä hoitaa hänet saikkukuntoon. Asenteista, ja ehkä myös todellisuudesta, kertonee, että monet kuvittelevat parin päivän saikun olevan jotain, mikä vain ”käydään hakemassa”. Mutta miten jäätäisiin kevyesti yhdellä puhelinsoitolla työkyvyttömyysvapaalle? Aivan.
Elinkeinoelämän keskusliiton ylilääkäri Jan Schugk on ennen nykyistä työtään kirjoittanut saikkulappuja 17 vuotta. Hän on törmännyt valesaikkua hakeviin potilaisiin useita kertoja.
”Ensimmäisellä kerralla on vaikeaa sanoa, onko potilas ihan rehellinen, mutta kun samat, oireitaan liioittelevat ihmiset tulevat tutuiksi, peli on ollut selvä.”
Vedätetyksi tulemisen mahdollisuus on silti aina olemassa.
”Joskus pienessä kunnassa työskennellessä törmäsin illalla baarissa potilaaseen, jolle päivällä olin kirjoittanut sairauslomaa. Ja kerran selkäkipupotilaaseen pelaamassa lentopalloa. Myöhemmin selvisi, ettei esimies ollut suostunut vaihtamaan työvuoroa, ja potilas oli siksi tullut vastaanotolle.”
Aina ei ole kysymys suorasta valehtelusta. Suurin ongelma epärehellisissä sairauspoissaoloissa (kyllä, valesaikuissa) on se, että oireita liioitellaan. Toiselle päänsärky on veruke olla pois töistä ja ottaa saikkua, toiselle vain työtahtia hidastava tekijä.
Palkallinen poissaolopäivä maksaa työnantajalle keskimäärin 300 euroa. EK:n jäsenyrityksissä menetetään saikkujen takia vuosittain 50 000 työvuoden työpanos. Nämäkään luvut eivät Schugkin mielestä ole sairauspoissaolojen suurin ongelma.
”Kun työtoveri sluibailee tai on löyhin perustein pois, se usein jotenkin tiedetään työpaikalla. Parhaiten poissaoloja vähentäisi se, että päätöksenteko muuttuisi joustavammaksi ja työpaikoilla lopetettaisiin on/off-ajattelu, että joko ollaan kipeitä tai sitten ei. On olemassa paljon erilaisia tapoja järjestellä töitä ja työskennellä osatyökykyisenä.”
Ja muutenkin: mitä enemmän työnantaja joustaa, sitä vähemmän työntekijä sairastaa. Jos työvuoroa on mahdotonta saada pois, ratkaisuksi voi tulla saikkupäivä.
Eniten ”sairastavat”, yllätys yllätys, alle 35-vuotiaat. Vähiten taas keski-ikäiset.
”Nuorten yleisimmin tekemät työt eivät ole niin sitouttavia. Esimerkiksi jos sä lähdet nyt kotiin, ei kukaan jää sinne kirjoittamaan juttua loppuun. Mutta esimerkiksi kaupan kassalle on helppo jättää menemättä, siihen ei tarvitse kuin tuuraajan.”
Iästä riippumaton ryhmä ovat yrittäjät. He ovat poissa häviävän pienen määrän, sillä sairastaminen ottaa omaan takkiin.
Työnkuvalla on niin ikään vaikutusta sairauslomaan. Teollisuustyössä ja palvelualoilla on useammin jäätävä kotiin pienessäkin flunssassa. Toimihenkilö taas usein pystyy tekemään pienessä kröhässä töitä – jos ei työpaikalta, niin ainakin kotoa käsin. Schugkin mukaan muualla kuin työterveyshuollossa työskentelevät lääkärit eivät valitettavasti tähän usein kiinnitä huomiota.
Suomalaiset naureskelivat ennen ruotsalaisten sairauspoissaoloille, mutta Fredrik Reinfeldtin porvarihallitus laittoi kapulat rattaisiin ja palautti sairauslomiin karenssipäivän. Työntekijä on ensimmäisen sairauslomapäivän pois omalla kustannuksella. Saikkujen määrä maassa väheni kuin vesi seulasta.
Ei ihme, sillä ei houkuttele jäädä darrapäivänä kotiin, jos saa turpaansa keskimäärin satasen. Suomessa palkka maksetaan, mutta toiset työnantajat vaativat heti työterveyslääkärin todistuksen. Työnantajalle tulee päälle vielä lääkärikulut. Lisääntyvätkö poissaolot, jos saa olla omalla ilmoituksella pois?
”Päinvastoin. Käytäntö, jossa oma ilmoitus riittää pariksi päiväksi, useimmiten vähentää niitä. Mutta siihen on liitettävä se, että henkilöstö ymmärtää poissaolonsa merkityksen. Ennen kaikkea työkavereille.”
Tuplakesäloma
Kolme päivää ei aina riitä. Jussi, 23, päätti olla pois työstään teleoperaattoriyrityksessä seitsemän viikkoa huonon kesäloma-ajankohdan takia.
”Lomalistat tulivat. Kesälomani oli syyskuussa. Vitutti törkeenä. Tulossa oleva kesäloma oli antanut energiaa siihen asti. Menin lääkärille ja sain uupumuksesta kaksi viikkoa sairauslomaa.”
Kun lomaa irtosi noin helposti, ja parhaaseen kesäloma-aikaan, Jussi päätti ottaa siitä kaiken irti. Kahden viikon jälkeen hän meni kontrollikäynnille, ja lääkäri kirjoitti uudet kaksi viikkoa ja löi kouraan reseptit Cymbaltaan ja Opamoxiin. Siis mielialalääkkeisiin ja rauhoittaviin.
”En todellakaan ottanut niitä. Olisin ollut jo aivan valmis menemään töihin ja odottelemaan syyskuun lomaa, mutta päätin yrittää lisää, kun se kerran oli niin helppoa.”
Oltuaan poissa kuukauden hän keksi, etteivät lääkkeet toimi. Lääkäri uskoi ja kirjoitti vielä kolme viikkoa, jonka jälkeen Jussi palasi töihin pariksi viikoksi ja jäi kesälomalle.
Saikku saikun jälkeen kirjoitettiin rutiininomaisesti, vaikka kyse oli vakavasta asiasta, joka olisi tarvinnut vähintään erikoislääkärin konsultaatiota. Sitä ei ollut.
Jussia ei kiinnostanut, sillä työnantaja kyykytti omalta osaltaan. Taukojen oli oltava minuutilleen oikean mittaisia. Ja niin edelleen.
”Ekan vuoden työskentelin tunnollisesti, mutta sitten, kun huomasin, ettei ollut etenemismahdollisuuksia, alkoi saikuttaminen. Kun huomasi, miten helposti ja pienten asioiden vuoksi saa sairaslomaa, kynnys ottaa sitä oli huomattavasti matalampi.”
On vielä kysyttävä Jussilta, oliko seitsemän viikon valesaikun jälkeen yhtään huono omatunto?
”Ei. Eri juttu, jos tekisi työtä, joka kiinnostaa. Aion lähteä opiskelemaan optikoksi. Toisaalta olen aika räävitön tyyppi muutenkin. Jos esimerkiksi löytäisin lompakon kadulta, en varmasti palauttaisi sitä.”
Riikan ja Jussin nimet on muutettu.
Kröhöm!
- 53 % suomalaisista hyväksyy sairaaksi ilmoittautumisen perhestressin, työpaikan ongelmien, kiistojen, väsymyksen tai harrastusten vuoksi, vaikkei olisi oikeasti sairas.
- 15–20 % sairauslomista ei johdu työkykyä alentavasta sairaudesta, vaan valehtelusta, oireiden liioittelusta tai sairausloman väärästä tulkinnasta.
- 14 % työssäkäyvistä suomalaisista on joskus ollut luvatta pois töistä.
- 56 % pitää ilmiötä melko tai hyvin harvinaisena.
Lähteet: Suomen Gallup huhtikuu 2007, Elinkeinoelämän keskusliitto
Lukijoilta
”Minulle ei vain yksinkertaisesti riitä loma kaksi kertaa vuodessa. Pakko ottaa omaa lomaa. Muuten en jaksa. Terveyskeskuksessa kirjoitetaan heti kolme päivää, kun sanoo, että on oksennellut. Useimmiten ajoitan nämä ennen viikonloppua, niin saan viisi päivää vapaata putkeen! Olen myös käyttänyt hyväkseni sairasta ja meikitöntä ulkonäköäni menemällä töihin, jolloin kaikki työkaverit ovat päivitelleet, kuinka kipeältä näytän. Totta kai olen sitten lähtenyt kotiin.”
Nainen, 23
”En ole koskaan ymmärtänyt valesaikkuilua ja paheksun esimerkiksi darran takia sairaslomaa hakevia, mutta viime kesänä tapahtui poikkeus. Kesätyöni oli hirveintä ikinä. Työporukka, työtehtävät, pomo, sietämätöntä tuskaa. Lopulta en kestänyt! Yritin sinnitellä loppuun asti, mutta viimeisellä viikolla päädyin hakemaan saikkua. Hakkasin käteeni mustelman ja valittelin jännetupentulehdusta lääkärille, joka raukka uskoi kaiken ja myönsi viikon lomaa. Vieläkin hieman hävettää, mutta jatkossa en anna moraalini lipsua!”
Nainen, 22
”Yksityisiltä lääkäriasemilta on aivan uskomattoman helppoa saada parinkin viikon motivaatiosaikkuja. Työterveydenhuollosta ei kannata lähteä edes yrittämään. Olen ollut useamman kerran kaksi viikkoa pois paskasta duunistani yksityislääkäreiden todistuksilla. Syyt ovat olleet kirjavat: kerran en jaksanut edes valehdella, vaan marssin sisään ja sanoin, että en jaksa mennä töihin tänään. Sain viikon burn out -sairasloman, jatkoakin olisi tullut jos olisin kehdannut mennä hakemaan. Työpaikalla kukaan ei epäile mitään. Sekin on jo jonkinasteinen ihme. Sain juuri viime viikolla ylennyksen.”
Nainen, 27
”Minua vaivasi pari vuotta sitten ikävä ientulehdus, josta ei sinänsä ollut haittaa työnteolle, mutta eipä vaan sattunut sillä erää nappaamaan. Nokkelana poikana tuikkasin neulalla ihan pienen reiän ikeneen ja keräsin posket täyteen veristä kuolaa. Kun sitten tujautin veriset laatat lattialle ihan sattumalta pomon jalkojen juureen, oli peli täysin selvä. Eipä halunnut edes lääkärintodistusta. Viikon sain vapaata ja sissin maineen, kun oli siinä kunnossa vääntäytynyt töihin.”
Mies, 29
