Ei koskaan...pah...

Niinniin, minäkin se joskus aikanaan vannoin etten tällaisiin sortuisi, mutta tässäpä sitä taas ollaan...Niin se vaanh on, ettei pitäisi koskaan sanoa ei koskaan. :)

Mielenkiintoista on myös se, miksi tänne tällaista blogia väsäilen, mulla nyt ei tunnetusti pahemmin elämää ole. No, mutta saapahan hyvän tekosyyn alkaa moista kehitellä.

Tarvitsee myös kai jotain tekemistä tuleville päivilleen. Pari päivää sitten kun ilmoitettiin, että lomautushan se koko meidän firman henkilökuntaa kohtasi...Vielä kolme työvuoroa jäljellä, ja sen jälkeen ainakin kuukausi pakollista vapaata...Uskallanpa epäillä että senkään jälkeen ei hirmuisesti töitä tyrkytetä, sen verran pahassa jamassa koko pulju...No, saapa nähdä mitä tässä nyt sitten keksii. Iiiik, kai se täytyy alkaa etsiä jojtain sellaista duunia, jossa oikeasti tarvitsis jotain tehdäkin... :D No, mutta sitäpä olen päättänyt nyt olla murehtimatta...Ensi viikolla suunnataan Saksaan katselemaan Reeberbahnin ihmeellisyyksiä ja Wacken Open Airin metallijuhlaa. Siellä pidetään kivaa, eikä ajatella ikäviä! :) Näitä asioita ehtii pohtia sitten loman jälkeenkin...