Jep, olen luuseri. Ja hemmetin väsynyt sellainen. Vietin suurimman osan viime yöstä pelaten lahjaksi saamaani Disney Monopolya. Ja hävisin. Hävisin todellakin rankasti. Ja hävisin vieläpä ihmiselle, joka ei ollut koskaan aiemmin pelannut Monopolya. Se siitä meikäläisen bisnesvaistosta. :D Mutta hauskaa kyllä oli, pakko myöntää. Nyt vaan silmät luppii ja väsyttää, pakko vissiin ottaa jossain vaiheessa päikkärit että saa otettua vuoden 2008 vastaan asianmukaisella vakavuudella.
On taas pakko todeta, että todennäköisyys siihen, että tämä täti jonain päivänä lapsia tekisi, alkavat huveta jälleen silmissä...Olen viimepäivinä saanut taas niin mahtavia kokemuksia lapsista ja niiden vanhemmista, että taitaapi olla pakko todeta, ettei ole juttu ihan mua varten.
Ja se on kyllä tosiaan jännä, miten ne mamman pienet Jaana-Petterit saa tehdä ihan mitä tahansa, koska tahansa, koska ovat lapsia, ja lapsiahan ei pidä kieltää ettei vaan tule traumoja ja joudu menemään Dr. Phil-show:hun. Kyllä, Jaana-Petteri voi lauantaiaamuna klo 7.30 aloittaa rakettien ammuskelun kerrostalon sisäpihalla, kukaan ei häiriinny siitä, koska sehän on kerrassaan hellyttävää katsoa kun Jaana-Petteri juoksee murhanhimo silmissään pitkin pihaa uhkaillen kaveria räjähdysvammalla.
Mutta auta armias jos vasta koulusta/töistä palannut naapuri yrittää auringon laskettua vaikkapa tehdä jotain muuta kuin hipsutella huopatossuilla, niin johan on markkinat, kun Jaana-Petterin iltarauha keskeytyy. Jaana-Petterin iltarauhahan kun alkaa aina klo 19, sen jälkeen ei saa olla elämää kenelläkään, että jaksetaan sitten taas aamulla keskittyä Jaana-Petterin uusimpiin toilailuihin.
Jonkun pitäisi oikeasti tutkia, kuinka suuria mutaatioita vanhemmuus saa ihmisen aivoissa aikaan. Voitaisi saada mielenkiintoisia tuloksia...Tällaisissa tilanteissa sitä vaan on NIIIIIN kiitollinen omista vanhemmistaan.
Juu, kyllä, olen herännyt liian aikaisin ja nukkunut liian vähän, kiitos teidän, Jaana-Petteri & co.
Näköjään omaan elämää myös kodin ulkopuolella. Vastikään palailin kotosalle. Tuli nähtyä myöskin hyvä leffa ja käytyä syömässä hyvässä seurassa. Alan epäillä että olen ehkä sittenkin sosiaalinen eläin. :D
Christopher Lee on jo vuosia ollut ehdoton suosikkinäyttelijäni. Kunnioitan kyseistä miestä suunnattomasti. Mutta tämän videon ansiosta vielä enemmän:
http://www.youtube.com/watch?v=fzJZpEownLY
Siinä on jo asennetta, että vielä yli 8-kymppisenä esiintyy metallivideossa! \,,/
Jos Lord of the Rings-leffa olisi oikeasti tehty näillä musiikeilla, olisin pitänyt siitä entistäkin enemmän. ;)
http://www.youtube.com/watch?v=gIFmYnP_RDQ&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=bIKRYHSwLb8&feature=related
Ja niille sivistymättömille, jotka eivät tienneet, kerrottakoot että tuo jälkimmäinen biisi on omistettu faneille halki skandinavian.
On tuossa bändissä vaan sitä jotain, vaikka kuka sanois mitä! :)
Yksinäisyys on aliarvostettua! Tällä siis en toki tarkoita sellaista yksinäisyyttä, joka jatkuu vuodesta toiseen. Mutta täytyy kyllä sanoa, että on oikeasti mukavaa olla joitain päiviä ihan totaalisen yksin pelkkien omien ajatusten kanssa. Kuten tänään. On oikeasti tehnyt hyvää. Toki olen kommunikoinut myös muiden ihmisten kanssa, mutta fyysisesti olen saanut olla aivan yksin. Ja tekköö höppöö! Kaikki toki eivät yksinäisyydestä kykene nauttimaan, kai se altistaa liikaa omille demoneille. Itse pidän sen verran paljon omista demoneistani, että ne ovat mainiota seuraa. ;)
Ja sitten toiseen asiaan...Voisiko joku ystävällisesti kertoa, mikä taika on siinä, että kun talossa on pitkiä hiuksia ja tummia kissankarvoja, niin sekoittuneena muutamaan pölyhiukkaseen ne alkavat kahdessa päivässä näyttää siltä, ettei koko kämppää ole siivottu puoleen vuoteen...Olen oikeasti viime aikoina ollut aika tunnollinen siivouksen suhteen, mikä sinällään on luonteelleni vierasta. Mutta silti noita tollukoita vaan löytyy...Joku taika siinä on...Nuo Mustavuoren peikot käyneet taas sotkemassa...
Nyt on sitten palattu kotiin ja mussutettu itsensä ähkyksi äidin antamilla murkinoilla. :)
Oli kyllä mukava jouluaatto. Taas perinteisesti ensin vierailu vaarin luona, ja sitten mummolaan viettämään iltaa. Oli mummon ihania herkkuja, mukavia sukulaisia (mulle on sattunut se ihme, että sukulaiset on OIKEASTI mukavia) ja kivoja lahjoja. :) Nyt sitten rentoudutaan kotosalla, omassa rauhassa, ja kastellaan lahjaksi saatuja DVD:itä suklaarasian kera. :) Jotain hyvää sentään näissä pyhäpäivissäkin, vaikka niitä kyllä muuten vierastan...Ja enää huominen, kunnes alkaa alennusmyynnit... ;)
Tuli muuten tänään vierailtua myöskin poliisiasemalla, ystäväni autoon oli murtauduttu...Joillain ei vissiin ole juurikaan tekemistä joulupäivänä...No, saivat onneksi saaliikseen ainoastaan rikkinäistä elektroniikkaa, kun eivät tajunneet katsella oikeisiin paikkoihin...Oikein moisille urpoille!
Eilisen henkistymisen jälkeen tänään on taas aika antautua materialismille. :) Olen aivan onnea täynnä, sillä sain Yule-lahjaksi eilen 1500€ matkalahjakortin. :) Täytyypi alkaa reissua suunnittelemaan. Todennäköisesti matka suuntautuu taas Lontooseen, on se vaan niin ihana kaupunki. Camden Town, here I come! :D Niitä aamukahveja Camden Lockin Starbucksissa on jo ikävä. :)
Nyt tosiaan ihan yksikseni kotona oleilen, kissatkin lähtivät tänään jo porukoille joulunviettoon. Oikeastaan ihan mukavaa olla ihan yksikseen (kissat tosin ovat aina ihanaa seuraa) ja nauttia omasta rauhasta...Harvinaista herkkua nykyään. :)
Tänään on se vuoden pimein päivä, aurinko laskemassa. Tästä päivästä lähtien lähestytään kevättä. Kesän siemen alkaa itää tämän päivän jälkeen. Tänään juhlitaan uutta alkua, uutta elämän kiertoa. Kiitetään Luontoäitiä tulevista pidemmistä päivistä. Tätä päivää ovat juhlineet tuhannet ja taas tuhannet ihmiset ennen kristinuskoa. Sääli vaan että kristinusko vei tämänkin juhlan itselleen...Ihmisten pitäisi vaan muistaa, että joulunkin perinteet ovat pakanuudessa. Luonnon kiertokulussa. Valossa ja pimeydessä. Emme useinkaan kestä pimeyttä, koska se pakottaa meidät oikeasti kuuntelemaan itseämme. Pimeydessä on suuri voima, mitä monet eivät tajuakaan. Näissä auringonlaskun hetkissä on aina ollut jotain, mikä saa minut ymmärtämään, mitä olen. Mihin uskon, ja miksi. Luontoäiti näyttää kauneimmat kasvonsa...
Tänään se sitten on. Yule. Juhlavalmistelut valmiina, ihana juhlapäivä tulossa. :)
