Olen tässä tänään sopinut huomiselle viisi (5) asunnon näyttöä Turkuun. Hämentävää, miten erilaiset omat tarpaa ja halut ovat niin kovin ristiriidassa asuntokohteita valittaessa. Tärkein vaikuttava tekijä on tietysti kiire, koska työt alkavat jo joulukuun kymmenentenä. Tosin löysin yhden asunnon, jonka kohdalla olen valmis odottamaan vuoden vaihteeseen, mikäli se on luonnossa yhtä hyvä kuin mitä ilmoitus antaa ymmärtää ja saisin sen. Tämähän on melkein deittailua. Huomenna kahvittelemaan viiden kämpän kanssa.
Mihin tämä päivä on kadonnut. Olen koko päivän touhunnut vaihtelevalla tarmolla kaikennäköisten askareiden ja hommien parissa, mutta silti tuntuu etten ole saanut oikein mitään aikaiseksi. Erään kanssa-Cityläisen sanoin, "tarvitsisin kolmekymmentä tuntisia vuorokausia juuri nyt".
Samalla tässä kirjoittaessani minulle juuri puhelimitse varmistettiin kuudes esittely. On se kumma, jollei jonkin sortin koppia noista jo irtoa.
Jotenkin alkaa tuo elämänilo palaamaan meikäläiseen, mitä lähemmäs tämä paikkakunnan vaihto tulee. Tokihan tässä on aivan jumalattomasti monenlaista hommaa edessä, mutta enköhän mä kestä, kun tietää miten hyvää se mun elämälleni tekee.
Vielä kun Kerhon puku-ukot saisivat sen Alatalon potkittua poi ja jonkun stuntin tilalle, niin tästä viikosta voisi tulla miltei täydellinen. Raskas, mutta palkitseva. Outoa toivon yhtä aikaa HPK:lle sekä voittoa, että tappiota illan pelissä. Voittoa, koska se on mun suosikki tiimi. Tappiota, koska siten pääsemme nopeammin eroon VMH Alatalosta.
Tämän sekavan sepustuksen jälkeen siirryn kaupan kautta kahvin keittoon. Pakerrus jatkukoon. Paljon tehtävää ennen nukkumaan menoa tänään.