Seppo Rätyä löyhästi lainatakseni, Suomi on paska maa.
Joku veti tietysti herneet nokkaansa jo nyt, mutta kehotan noukkimaan ne pois vielä toviksi ja lukemaan loputkin.
Joudun heti kärkeen tuotamaan pettymyksen kertoessani, että asia tullaan käsittelemään osissa. Paloiteltu pihvi on kuitenkin helpompi niellä.
Suomi on vallan hieno maa asua ja elää, kun verrataan yleistä elintasoa kaikkien n. 200 valtion kanssa ja tyydytää sijoitukseen viidenkymmenen parhaan joukossa. Suomi on vallan ihastuttava paikka maailman mittakaavassa etenkin niille, jotka ovat vailla työtä tai jopa mielellään harjoittavat sosiaalipummin tointa menestyksellä. Siis verrattuna samassa asemassa olevien oloihin maailmassa noin keskimäärin.
Onko Suomi kannustava ja inspiroiva paikka työtä tekevälle? No ei ole. Olisi nimittäin vallan perinjuurin mielekkäämpää, jos omasta, työllä ansaitusta, palkasta jäisi jotain vähän itsellekin. Korjaan, siis vähänhän siitä nimenomaan jää ja siinä se vika onkin. Joka kerta omaa palkkakuittia lukiessani kiroilen puoliääneen sitä, miten taas on tehty työtä, jotta naapurilähiön juopolla olisi varaa kalja-annokseensa ja päivät kotona makaava nainen voi viedä lapsensa päiväkotiin, ilmaiseksi.
Ongelma on toki monisyisempi, mutta kiteytettävissä yksinkertaisesti. Valtiollinen- ja kunnallinensektori hallinnosta palveluiden tuottamiseen ja valvomiseen asti on liian raskas, byrokraattinen ja epäkustannustehokas. Lisäksi työn vastaanottaminen ei aina ole taloudellisesti kannattavaa pariskuntien "virallisesta" yhdessä asumisesta puhumattakaan. Yksittäisiä epäkohtia aletaan pilkkomaan ja ratkaisumalleja, tai niiden osia, esittämään seuraavasta merkinnästä alkaen.
Pahoittelen pitkäveteistä johdantoa, mutta toivon tämän ja seuraavien herättävän ajatuksia ja jopa keskustelua.
Kiitos ajastasi.