Sadepäivän riehua

Aamu kesälomalla - pihalla +10 ja sataa. Varmasti pettymys monelle lomansa aloittaneelle ja kovin tuttua sellaisena itsellekin menneiltä vuosilta. Parasta lääkettä puutarhan kuivuuteen ja metsäpalon vaaraan kun aiempina vuosina ovat olleet allekirjoittaneen vuosilomat.

Suomalaisten kesäsuunnitelmat sisältävät sisälläoloa yleensä liian lyhyiksi jäävien unien verran. Kun keli ei suosi, on pihalle rakennettu loma pilalla ja tekeminen lähinnä ajan tappamista. Aikuisten sullominen pienen mökin sisätiloihin ilman järjellistä tekemistä johtaa liiankin usein muunlaisen tekemisen esiintymiseen - lapsilla aina.

Kun ulkona sataa vettä niin ettei sekaan sovi, lapsiperheessä ilman täyttävät liian kovat äänet ja lentävät esineet sekä niitä säntäillen säikkyvät eläimet. Täälläkin aamulla tehdyt sämpylät löytyvät muruina nurkista, kahta kuhmua on puhallettu isin salaisella taikapuhalluksella ja kauhun valtaama kissa on armahdettu takapihan katokseen istumaan.

Tällaisina aamuina sitä osaa kaivata aurinkoa - tai edes pilvipoutaa. Kun taivas aukeaa ja suurin sade on ohi, saa tuo riehuryhmä välittömästi komennon ulos. Nimittäin ulkona oleva sade aiheuttaa lapsille sisällä tilan, jossa normaalit puuhat eivät kiinnosta. Nytkin televisiossa menevät lastenohjelmat ilman ainuttakaan katsojaa, legot sekä muut suosikkilelut lojuvat koskemattomina ja tiimi keskittyy riehuntaan - tällä kertaa majaleikin varjolla.

:)Sade näyttää hiukan laantuvan ulkona - jos lapset eivät siirry sinne, taidan itse hipsiä tuon terassituoliin rentoutuneen kissan seuraksi. Kahvimukin höyrytessä kädessä ja sämpylän toisessa voi jättää rennolla mielellä talon rytmiryhmän tuhottavaksi. Majat ja vauriot voi korjailla rauhassa ja rennolla mielellä sateen loputtua, jos hermot vain saa säilymään siihen saakka.