Ulkoistettu ajattelu

Ajauduin youtubeen etsimään unilauluja, kun kesäflunssan kipeyttämä kurkku ei pitänyt laulamisesta. Katri Helena sai laulaa sinisellä unella nuput unten ihmeelliseen maailmaan ja isi jäi kuuntelemaan mitä muuta tuolla artistilla olikaan. Kuudenikäinen pysäytti ja pisti ajattelemaan. Samalla tuli kuunneltua muutama muukin tuolloin muodissa olleista sodanvastaisista lauluista.

Pasifismi oli tuolloin muodissa ja sodanvastustaminen yleisesti hyväksytty tapa ajatella. Nyt pasifisti saa helposti osakseen hieman vähättelevän hymähdyksen tai hieman pilkallisen katseen - idealistinen pelle mikä pelle. Nyt ei ole muotia olla sodanvastustaja. Semmoiset on helppo leimata hieman hölmöiksi ja hörhöiksi ja samalla sivuuttaa asiaa sivuavista keskusteluista.

Kovinkaan paljon perusteluja ei kuitenkaan tarvinne esittää sen väitteen taakse, että jokainen järkevä ja itsenäisesti ajatteleva ihminen vastustaa jotain niin kauheaa kuin sota. Avainsana tuossa edellisessä lauseessa taisi olla itsenäisesti. Maa on pullollaan ihmisiä, joita muiden kuin konkreettisten omaan elämään liittyvien asioiden pohdinta ei kiinnosta. Heille riittää, että joku muu hoitaa sen tai ajatuksena on sinällään järkeenkäyvä pohtimisen turhuus - ei pidä rasittaa itseään asioilla, joihin ei voi vaikuttaa. Heistä en osaa olla kovinkaan surullinen - elävät pirulaiset todennäköisesti kohtuu onnellisina.

Hieman surullisena sen sijaan katson sitä joukkoa, joka on ulkoistanut ajattelunsa ja uskoo siten omaavansa totuudet. Tuolla ryhmällä on vahva, kulloinkin muodissa oleva ja virallinen mielipide kaikista "suurista kysymyksistä". Opetellut - ulkoistettuna tuotetut - mielipiteet sisältävä tyypillisesti oivat perustelutkin, joita voi fiksummissa piireissä papukaijamaisesti toistaa. Ymmärrän hyvin tätäkin ryhmää - kun liikutaan tietyssä ryhmässä ja tunnetaan sen totuudet, eikä niiden tuntemista syvällisemmällä maailmanhahmottamiselle ole tarvetta, on ulkoistaminen tarkoituksenmukaista - oleellinen osa kulissia.

Maailma on pullollaan ismejä, joiden avulla ihanan moniuloitteisesta ja mielenkiintoisilla ongelmilla varustetusta sekä yllätyksellisestä maailmasta tehdään helposti ymmärrettävä ja yksinkertainen. Elämisen hankalasta monimuuttujayhtälöryhmästä, jolle tuntuu olevan tolkuton määrä valittavista muuttujista riippuvia ratkaisuja, saadaan yksinkertainen ja aina toimiva vastaus uskomalla johonkin oppiin tai olentoon. Näin tapahtuu osassa uskontoja ja uskonnonkaltaisesti tulkittaessa vaikkapa jotain talousmallia tai elämisenohjetta.

Toisaalta olisi helppoa elää, jos uskoisi oman kulloisenkin näkemyksen - sen näkemyksen, jota oma ryhmä pitää fiksuna - absoluuttiseen totuuteen ja kaikkivoipaisuuteen. Uskoisi sokeasti sosialismiin tai kapitalismiin, varmana taivaaseen tai uudestisyntymään - kyseenalaistamatta kaikkeen mitä oma oppi edellyttää. Elämä olisi helpompaa, jos vastaukset olisi jo laadittu - ajattelu ulkoistettu. Itse en oikein moiseen istu, koska kyselyikäni tuntuu jatkuva nyt ja varmaan siihen saakka, kun yhteen suureen salaisuuteen ratkaisun saan, jos saan tai pystyn sen havaitsemaan.

Tyydyn siis elämään hankalammassa maailmassa, kuin mitä ismit tarjoavat, koska en osaisi pidättäytyä kyseenalaistamasta ja kyselemästä vaikeita. Itsenäinen pohdiskelu menee hukkaan, jos ajatuksiaan ei koskaan koettele toisien ajatteluun taipuvaisten kanssa. Pahimmillaan yksin pohdiskelu johtaa järjettömien ajatuksien hioutumiseen niiden ainoan ajattelijan päässä ismien asemaan. Tilanne voi kieroutuneiden ajatusten synnyn jälkeen pahentua vielä seuraajien ilmaannuttua tai samanhenkisten kannustajien kohtaamisen kautta. Tämä netti tarjoaa siihen surullisen hyvän alustan.

Keskustelut, väittelyt, ajattelu ja pohdiskelu - niitä maailmassa on nyt surullisen vähän, kun verrataan sitä virallisten totuuksien virtaan, joka pyyhkii päältämme hurjalla volyymilla. Ajattelen hetken sitä - hetken nykyistä mediayhteiskuntaamme ja palaan kuuntelemaan kuudenikäisen. Isminä en pasifismiä osta mutta osia siitä taatusti hyödynnän, kun rakennan taas uudelleen osasia mielipiteistäni.

Ajattelua ajattelin jatkaa lopun ikääni - hyvällä perustelulla kun mies saa kerran päivässä vaihtaa vahvimmatkin mielipiteensä. Kommentoida ja kyseenalaistaa saa - sitä toivon...