Blogi

Aleksis heittää ensimmäisen
ja sydämessä painaa. Kivi.
Ja sitten jotkut joutuvat vielä kiven sisälle.
Sanovat, että on kova paikka.
Kivinen tie.
Taberman puhuu meren hiomasta kivestä.
Hiottu, hiotunutnut kivi voi olla
todella kaunis.
Kuin aamurusko harmaan kuoren alla.
Hioutuessaan, murtuessaan
kivi muuttuu eläväksi.
Elämän kovissa kolhuissa se muotonsa löytää.
Joskus vain pieni vesipisara tulee
ja halkaisee kovan kivipinnan ja
murrettu, murtunut kivi itekee.
Kuin pieni vastasyntynyt isän sylissä.
Kivi kiveä hioo,
Särmät sydämessä mieltä moukaroi.

Heräät pikku krapulassa.
Venyttelet hieman käsiäsi ja haukottelet.
Päässä jyskyttää ja tunnet lihaksesi jäykiksi.
Mitähän illalla tapahtui?
Avaat silmäsi.
Näet omat varpaasi sängyn päässä.
Peitto liikkuu, vaikka et sitä itse liikuta.
Tajuat jonkun toisen makaavan sängyssä kanssasi.
Esiin tulee kauniit sääret peiton alta.
Nostat varovasti peittoa ja näet kuvankauniin naisen vierelläsi.
Hänen kätensä vaeltavat vatsallasi hellästi.
Et muista mitään edellisestä illasta.
Ei siinä vielä kaikki.
Näet yleisön seuraavan teitä ympärillänne.

Siitä alkoi teatterikappale "täydelliset häät".
Esitys oli hulvattoman hauska ja tempaisi mukaansa heti alusta alkaen.
Käsikirjoitus oli rakennettu niin taidokkaasti, että esitystä ja jokaista repliikkiä oli seurattava sana tarkkaan. Näytelmä kertoi kaveruksista, joista toinen oli menossa naimisiin ja hän oli joutunut bestmanninsa tyttöystävän kanssa sänkyyn polttariyönä.

En ole nauranut aikoihin niin paljoa, kuin tässä kappaleessa. Teatterin ei aina pidä olla kantaa ottava ja vakava. Näyttelijät olivat taidokkaita ja heittäytyivät osiinsa loistavasti.
Kannattaa käydä Tampereella, kyllä tamperelaiset osaa.

Kaikilla on elämässään taakkansa,
mutta se ei ole tärkeintä,
vaan se,
miten taakkasi kannat.

Viikonloppu sujui leppoisasti ulkoillen ja sukulaisten parissa.
Sunnuntai-iltana jätin jäähyväisiä läheiselleni ja oloni oli todella haikea, vaikka aika jälleenäkemiselle onkin niin suhteellista.

Elämäni on jatkuvaa oppimista, hauskaa oppimista sanoisin.
Voin kasvaa vain pienen palan - pienen askeleen kerrallaan.
Koskaan en ole valmis, mutta haluan kehittyä päivä päivältä.
Tässä asiassa en kilvoittele muiden, kuin itseni kanssa.

Olen pyrkinyt löytämään itsessäni työstön alueita,
joista olen tehnyt itselleni muistilistaa, josta osa tässä;

Vältä henkistä urautumista.
Opi ja ota vastaan uusia ajatuksia ja näkemyksiä
Aseta uusia tavoitteita.
Opi välttämään kiistoja ja säilyttämään ihmissuhteesi
tasaisina ja miellyttävinä.
Opettele paremmaksi puhujaksi ja keskustelijaksi.
Opi innostamaan kanssaihmisiäsi.
Opettele kykyä saada asiat sujumaan.
Opi kuuntelemaan vieläkin enemmän.

Luin aikoinaan jostain, että kolme neljäsosaa ihmisitä, jotka tapaat elämässäsi, janoavat myötätuntoa. Anna sitä heille, ja he rakastavat sinua.

Jos elät ihmisten hyväksyntää etsien, joudut elämään jännityksessä ja pelossa.

Tervetuloa pikkujouluun Leville kaikki nai-
set ja herrat, Levin Kartano hotelliin tapaa-
maan tuttuja ja tuntemattomia, ja siinä sivussa myös
talossa työskenteleviä henkilöitä: portsareita,
hovimestareita, tarjoilijoita ja siivoojia.
Raimo, Tarja, Arja - siinä muutama nimi.
He tulevat antamaan Teille parastaan ja huo-
lettoman virkistäytymiselämyksen. Kenenkään nar-
raamisesta tuskin on kysymys, sillä tästä ilosta
ja täysipainoisesta ja rehevästä ohjelmasta
on 150 eur nykyisin ehdottomasti aivan naurettava hinta.
Tässä vaiheessa voidaan vielä lisätä:
Meitä on kaiken kaikkiaan 26 henkeä,
ja ennakkovaraukset on tehty. Tulkaa ajoissa,
pidetään hauskaa porukalla. Siispä ka-
dunmittaaminen sikseen taikka kotiaskarte-
lut kuntoon ja sitten kohti Leviä.

Ps.
Yleisö voi luonnollisesti makunsa mukaan panna
päälle vaikka kirkkovaatteet. Asu vapaa. Paras sopia
vaikka keskenään niin ei pety. Aluksi henkilökunta
viilettää pitkin parkettia. Sitten illemmalla lava
on kuitenkin meidän käytössä.

Nyt kun olet lukenut tämän kerran läpi,
lue se uudelleen siten, että luet vain joka toisen rivin (avainkoodi todelliseen viestiin).

Tavataan "pikkujouluna" Levillä *virn*.

”Ohi on, ohi on…”, kuului laulaa armeijan päättyessä.
Se on takana, ohitettu, tehty; koulu, armeija ja moni muu asia.
Näitä asioita voi katsella hyvillä mielin, mutta joskus nuo ohitetut asiat tuottavat suuren tuskan. Jotain on menetetty.

Pahinta on se, jos elämä vain lipuu ohi.
Et olekaan huomannut enää elää elämääsi.
Olet ohittanut niin menestyksen kuin menestyksenkin hetket ikään kuin unessa.
Mutta vielä kaikki ei ole ohi, unesta voi herätä, silmät voi aukaista.
Voit vielä osua kohti, napakymppiin.

Elämäsi ruokalistan ei tarvitse olla vain ohiammuttua jänistä, jälkiruokana jäniksen jälkiä.
Hyvää ruokahalua…