Kova kokonaismotivaatio toi riemua viikonloppuun

Mietin tänään aamulla tosissani, osallistunko ollenkaan Pirkanhiihtoon, sillä taivaalta satoi räntää ja tuuli oli kovaa. Pitikö nyt lähteä rääkkäämään itseään 45 kilometriä tuollaisessa ilmassa.
Muistin kuitenkin, miksi treenaan murtsikkaa ja miksi olen hakemassa pitkää kestävyyttä kuntooni.
Matkamme elokuussa Mt Blancille voi olla ilmoiltaan pahinta mahdollista, eikä silloin mietitä, paistaako aurinko ja viitsitäänkö jatkaa matkaa.

Luistovoiteluni oli täydellisesti onnistunut, mutta pitovoitelu meni pieleen. Sukseni eivät pitäneet laisinkaan. Työntelin sauvoilla ensimmäiset 9 kilometriä ilman potkuja. Ensimmäisellä huoltopaikalla sain kunnon pitovoitelut alle ja Isotonickia masuun.
Sade lakkasi, pito ja luisto olivat hyvät ja ilma selkeni. Kroppani aineenvaihdunta lähti hienosti toimimaan. Tankkasin nestettä todella paljon jokaisella huoltopisteellä, joita oli 10 km:n välein. Löysin sopivan vauhdin ja nautin menosta. Kuuntelin koko matkan hyvää musaa vanhasta nappikuulokeradiostani, enkä katsonut kertaakaan kelloon matkalla. Porukkaan sattui taas mukavia hiihtäjiä hyvällä huumorilla, eikä kilpailussa tuntunut minkäänlaista kireää tunnelmaa.

Olin aivan ihmeissäni, kun taulussa luki 9km maaliin. Olin täysissä voimissa ja lisäsin vielä vauhtiani loppuosuudelle. Maaliintulo oli todella nautinnollinen niin henkisesti kuin fyysisesti.
Olin palautunut edellisen viikonlopun koitoksesta ja jaksoin kevyesti matkan, ilman lihaskipuja tai kramppeja.
Ajelin rauhallisesti kotikaupunkiini ja kelasin päivääni kiitollisena.

Kävin lauantaina Hesan ulkoilumessujen kautta mennessäni Tampereelle. Se oli myös erittäin onnistunut keikka niin monen harrastukseni kannalta.
Sain jutella pitkään Mt Everestin retkikunnan kanssa. He tuntevat hyvin Mt Blancin reitit ja sain heiltä kullanarvoisia neuvoja omalle retkellemme.
Tutustuin maantiekilpapyöriin, sillä siinä on mahdollisesti yksi kesälajeistani, jolla kohotan kuntoani.
Kalastusvehkeetkin sain päivitettyä samassa tapahtumassa.

Kotiin tullessa käväisin vielä matkalla OldBankin perinteisillä iltapäiväkokkareilla, jossa tapasin paljon muksavia tuttuja.

Joskus kannattaa yhdistää useampia asioita viikonloppuun ja pitää kiinni suunnitelmista, vaikka mukavuudenhalu joskus pyrkiikin houkuttelmaan helpompiin ja herkullisempiin ratkaisuihin.

Nyt olen kurkkua myöten täynnä murtsikkajutuista. On aika siirtyä alppihiihto puolelle.

ED