Omatunto

Ajatuksia herättävä sana omatunto, joka on käsitteenä vaikeasti puettavissa sanalliseen muotoon eriäviä näkökantoja herättämättä.

Laittaessamme omatunto sanan eteen adjektiivin puhdas tai hyvä, miellämmekö silloin puhuvamme samasta käsitteestä? Suurin osa meistä on todennäköisesti harkitusti syyllistynyt ns. valkoiseen valheeseen suojellaksemme esim. lapsiamme asioista, joita he eivät ole vielä ”kypsiä” omaksumaan tai ettemme ehkä tarpeettomasti loukkaisi kanssa ihmisiämme. Muistamme lorun totuudesta:
Valhe kerran vangitaan yöhön auringottomaan – puhu aina totta.
Onko meillä ns. valkoisenvalheen jälkeen puhdas omatunto vai hyvä omatunto tai huono omatunto vai venyvä omatunto?
Olemmeko silloin sellaisen omantunnon edessä, jonka tarkoitus on pelkästään suojeleva eikä itsekäs? Tieteiskirjailija Isaac Asimovin eettinen sääntö: Älä anna moraalitajusi estää sinua tekemästä sitä mikä on oikein!

Onko omatunto yksilön sisään rakennettu valvontamekanismi, joka ohjaa käyttäytymistämme kanssaihmisiä, yhteisöä ja itseämme kohtaan?
Eikö omatunto olekin sitä, että oma toimintamme on sopusoinnussa omien moraalisten vaatimustemme sekä elin ympäristömme kanssa eli kasvatamme ja kehitämme itseämme ja ajattelutapaamme oppiaksemme tuntemaan itsemme ja myös hyväksymään itsemme.

Meillä kaikilla on myös erilaisia ominaisuuksia.
Onko omatunto mahdollisesti myös rinnastettavissa erääksi ominaisuuksistamme, jonka voimme omalla toiminnallamme tai piittaamattomuudellamme painaa taka-alalle tai jopa kadottaa?
Näin käydessä tarvitsemme riittävän motivaation ja itsetutkistelun löytääksemme hiipuvan ominaisuutemme – omatuntomme, vaikka peiliin katsominen voikin olla tuskallista.