Ystävän yllättäessä

Ajattelin pienen peräkärryllisen takkapuita riittävän jouluksi, mutta toisin kävi.
Mennessäni ystäväni luokse hakemaan puita, minua odotti suurin mahdollinen kannellinen peräkärry, mitä autollani saa vetää.
Metsästyskaverini johdatti minut latoon, jossa oli hirvittävä puukasa, valmiiksi hakattuja ja kuivattuja klapeja. Hän tokaisi minulle, että muistappa laittaa peräkärry sitte ihan täyteen, ettei lopu puut.
Tein pari tuntia duunia ja vein puut onnellisena kotiini. Purin lastin pihalle ja lähdin palauttamaan kärryn. Kun pääsin ystäväni luo, hän nosti traktorin haarukoilla tukkilavan peräkärrylle. Lavassa oli nailonverkon sisässä motti kauniita koivuklapeja. Hän käski minun viedä vielä ne kotiini. Olin niin hämmentynyt, etten osannut muuta kuin kiittää.
Minulla on uskomattomia ystäviä, olen todella kiitollinen heistä.