Ihaa kulki metsässä ypöyksin ja hän ei huomannut kun Puh, Nasu ja Tikru seurasivat matkan päästä.
Metsä oli hiljainen linnun lauluakaan ei kuullut vain kylmä pohjois- tuuli kahisutti puiden lehtiä.
Ihaa värisi kylmästä ja yksinäisyydestä, hän tunsi olevansa taikametsässä ainoa elävä olento.
Hyvin hitaat ja raskaat olivat Ihaan askeleet hänen taivaltaessaan hitaasti eteenpäin.
Saavuttuaan vihdoin lammen rannalle , Ihaa katsoi vedestä heijastuvaa peilikuvaa ja sanoi:” Olen metsän yksinäisin ja surullisin olento!” Ihaalta putosi kyynel veteen rikkoen hänen peilikuvansa…
Suruisaan hän kääty pois lammelta, nosti päänsä ylös… Siinä he olivat , Puh , Nasu , Tikru tullen ihaan luokse ottaen hänen kaulasta kiinni ja sanoivat:” Olemme sinun ystäviäsi aina etkä koskaan ole yksin!”