Äiti on äiti aina vaan vaikka lapset kasvaa..

Heräsin 6 aikaan keittämään kahvia pojalle joka valmistautui kesäduuniin lähtöön. Olisi tuo itse saanut tehtyy kahvinsa mutta mä aattelin että ilahdutan häntä aamusta ja halusin varmistaa että eväät kunnossa ym..
Eilen hän olikin itse laittanut kaiken valmiiksi mikä oli hieno juttu , hyvä sinä. Äiti on äiti ja ehkä aina jollain tavalla joskus hösää tietyissä jutuissa ja kantaa huolta.
No siinä se otti kamansa mukaan ja lähti skootterilla aamusumussa menee ja vielä sit munkin piti kysästä että tarkenetko sä collaritakilla muka vaan. Se vilautti pikku hymyn ja ilme kertoi enemmän kuin tuhat sanaa. Taisi aatella että haloo kyllä mä laitan enemmän jos olisi kylmä nyt ,et dont worry...

Yöunet sillä jäi vähiin kun katteli jalkapalloa ja kello taisi olla lähemmäs 1 yöllä kun vasta petiin meni. Tyttöystävä kainalossa ne tossa köllötti ja sain hiukan pimullekin vihjasta että pikkuhiljaa voisit kotiin mennä:O)

Tosta aamukahvin teosta tuli mieleen että mulla on aina ollut tapana herätä keittää sille siipallekkin aamukahvit vaikka itse olisi voinut vielä nukkua. En mä oo koskaan ottanut sitä "pakkopullana*vaan jotenkin on ollut mukavaa antaa toisen herätä rauhassa ja pikkujutuilla huomioida toista. Omasta halustani olen sen kuitenkin tehnyt aina. Eipä kukaan oo koskaan sitä pahana ottanut , päinvastoin. Minkäs sen tekee ,mä oon tämmönen ja oon muutenkin aamusin se virkku vaikka tuntimääräsesti ei olisi nukkunut paljon.

Tytöt nukkui kuitenkin vielä siihen aikaan niin kompisin takasin sänkyyn ja nukuinkin vielä pari tuntii heidän kanssa.Nyt ne syö aamupalaa ja taivas näytää aukenevan ja kenties se aurinkokin pilkahtaa pian näkyviin.
Vaikka ei se haittaa vaikka pilvistä , ulos mennään silti ja koitetaan nauttii päivästä sellaisena kun tulee.