Kipeeksi tulossa

Kurkku on kipeä ja päätä särkee , taidan olla tulossa kipeeksi :O(
Vetämätön olo ja mieli tekisi painaa pää tyynyyn vain ja nukkua.
Pakko tsempata kun lapsukaiset kotona ja ei parane nukahdella kuitenkaan. Eikä olisi heille reilua että sulkisin ne sisälle koko päiväksi jotta voisin torkkua. Olen tottunut siihen että kestetään vaikka olisi pää kainalossa , niin se on pakko ja hyvinhän ollaan pärjätty aina vaikka olisi mikä.
Aikoinaan kun lapset oli ihan pieniä vauvoja kärsin suuresti kovista päänsäryistä ja varmasti eron tuomat paineet antoivat lisää pontta tiettyihin oireluihin kropassa ym..
Lapset valvottivat öisin vuoronperään ja univaje oli itsellä suuri.
Hammasta purren sitä jatkettiin päivästä toiseen ja apuakin pyysin lasten hoitoon mutta vastaus oli tyly..jos sulla ei todellista ongelmaa ole niin apua ei heru.
Vaikka en kärsinykään alkoholi ongelmista tai vastaavista niin kait itse tiesin koska on aika pyytää apua.
Lääkärille menin siinä vaiheessa kun silmänpohjaan veti kummasti ja olisi kuin salama viiltäisi päässäni välillä. Istuin kyykylläni ja puristin käsilläni päätäni kun ei enää kestänyt.
Otettiin kuvia ja testejä ja epäilivät kolmoishermosärkyä. Itse olin kovin peloissani ja kyynelehdin epätietoisena mitä tuleman pitää. Ajatus heti oli siinä että mitä jos on jotain vakavaa. Pienet lapset ja vaikka mitä ,se epätietoisuus oli pahinta.
Lopputulos oli se että mitään ei löytynyt ja sain diagnoosin että se on migreeniä. Helpotti se tieto ainakin vaikka mun oli myös tehtävä henk.koht.elämässä pisteet tietyille jutuille jotka vaikutti mun olotilaan. Ero oli miehelleni vaikeaa ja sen sain minäkin tuntea nahoissani. Tyly vastaus oli että kun olet eroa halunnut niin pärjää tai lapset tulee kokonaan mulle. Juuh ,eihän tässä ollut kyse muusta kun voitko ottaa lapsia nyt kun itselläni säryt niin kovat. Tapaamiset on sovittu tiedän mutta ei kaikki asiat kulje kello kaulassa. En jaksanut kinastella ja annoin asian olla. Niin , oliko tuo reilua sanoa noin ,ei mielestäni. Mutta ehkä se silloin häntä olevinaan helpotti kun tiesi että mulla on myös vaikeaa. Että kärsi sinäkin kun minäkin.
En mä oo sanonut että ero mulle olisi helppoa ollut mutta yhteiselämämme ei voinut jatkua kuitenkaan ,silti en mitään huonoa ex:lle haluisi millään saralla. Onhan hän aina lasteni isä siinä missä minä äiti.
Onneksi näistä jutuista on vuosia ja kaikki asiat meni aikanaan niinkuin on kaikille ollutkin hyväksi. Sitä purkaa kiukkuaan ja tietyllä tavalla pettymystä toiseen joka myös on inhimillistä. Hyvä kuitenkin on muistaa että kaikki vie oman aikansa ja katkeruudesta ei ole hyötyä kenellekkään.
Mun lapsilla on hieno isä ja onneksi välimme toimii ja aina ensisijaisesti aatellaan lastemme parasta mitä ikuna tapahtuukin..
No tämä juttu nyt levisi mun olotilasta vähän laajenpaan juttuun mut mitä siitä ,toisinaan käy näin....

Outoa on muuten että vastaavia oireiluja ei ollut sen jälkeen kun tuosta selvisin , että olikohan se migreeniä vai ylikuormitusta monesta asiasta..

Nyt kaipaa sitä helliää joka voisi minnuu hoivata hippasen :O)