Blogi

pakko se on tajuta, ei ihminen voi mitenkään korvata oikeaa emoa..vaikka kuinka yritin kaikkeni ja hoivasin poikasia, yritin niille antaa osan omaa elinvoimaani, nii ei ne siltikkään elä...
aamulla heräsin siihen ku mies herätti ja sanoi et yksi poikasista on taas kuollu...ja se juuri josta olin VARMA että se ainakin säilyy hengissä, se oli isoin ja energisin ja söi kaikkein eniten. jäljelle jäi pieni rääpäle poikanen, säälittävän laiha ja joka ei enää osaa/suostu imemään emonsa nisistä. pipetistä syö vähän mut ei keinomaito riitä...:(
nyt vaan odotan millon sekin kuolee...
aamulla otin viimesen poikasen viereeni sänkyyn, silittelin ja yritin telepaattisesti vaikuttaa sen aivoihin: säily pikkuinen hengissä...
mutta olen silti onnellinen siitä että sain seurata niitten elämää edes tämän ajan. oli niin hienoa nähdä niitten kehittyvän ja kasvavan. ja varsinkin nähdä inhimillisiä piirteitä niissä, haukottelua ja pikkuruisen kielen lipittelyä kun suupieleen oli jäänyt maitoa..

olen surullinen.

olen onnellinen että saan seurata kahden poikasen kehitystä hyvin läheltä ihan eritavalla kuin jos emo ne hoitaisi. eilen huomasin että poikasille on kasvanut viiksikarvat!! ja pienenpientä nukkaa on jo havaittavissa ihossa. ja mikä ihaninta, pipetillä poikasia syöttäessäni huomasin et niillähän on ihan hurhan pienet hampaat jo!! jotenkin en oo tullu ajatelleeks et niillä olis jo hampit...semmoset alle millin kokoiset!!! voi LUOJA miten lutusia ne on, ei voi sanoin kuvailla!!
aikamoista lässytystä nää mun tekstit on kyl ollu, mut ei voi estää sitä, tulee kuitenki suoraan sydämestä...

PS. koirat osaa päästellä uskomattoman pahoja tuhnuja. (pahoinvoivana yritän saada henkeä vedettyä töissä...)

yksi poikanen kuoli...en halua ees kirjottaa siitä sen enempää, on niin paha mieli..

miksei Nöpö voi hoitaa poikasiaan, tänäänkin joutui sen kanssa tappelee et sain sen pidettyä selälleen sylissäni et sais poikaset juoda.. tosi kipee käsi ja tosi pahasti verillä ku se vaan raapi ja potki. pelottaa et se saa raapaistua pikkuista vahingossa. joutuu varmaan siirtymään osittain maidonkorvikkeeseen ja pikkupikku pipetillä niitä syöttää..:)

sikäli huono tää mun työ kun kerkiää ihan liian paljon miettimään kaikkea. ihan turhia asioita tulee pyöritettyä pääkopassa ja sit ne ajatukset jää vaivaamaan. äiti sanoi mulle jo sillon ku olin ala-asteella et 'lopeta se miettiminen' ja yritti pitää mut kokoajan työntouhussa. ja mä vaan olin inhottava ja kiukkusin enkä suostunu tekee mitään..:( inhottava penska olin.

sain työnantaja-pariskunnasta ystäviä, huomattiin et ollaan samalta alueelta kotoisin ja muutenkin löytyi paljon yhteistä meidän elämistä..:) mukavaa! en hirveesti tunnekkaan vielä täältä pk-seudulta porukkaa.

olin huolissani pikkuisista, en pystynyt edes nukkumaan...laitoin yöllä uudet kuumavesipullot niille että on lämmintä nukkua. aamulla piti mennä heti kattoo niitä, ettei vaan olis yksikään menehtynyt yön aikana!! poikasilla on aika huono ennuste jos eivät saa tarpeeksi maitoa emolta mutta ne olikin aamulla ihan virkeitä ja touhukkaita!!
syötettiin ne taas emolla ennen kun lähdin töihin.
mukavaa töissä, koirat nukkuu ja ovat tosi rauhallisia, eivät ole itkenykkään yhtään emännän perään. uusi koira on niin hellyydenkipeä, tunkee syliin...
onpa mukavaa elämää juuri nyt kun saa hoitaa eläimiä sydämensä kyllyydestä!!
kaikki huoletkin tuntuu nyt pienemmiltä vaikkei ne oo mihinkään hävinny, jotenkin vaan noitten eläinten kanssa oleminen rauhottaa ja antaa hyvän mielen. varsinkin kun hoitaa niitä kaninpoikasia, on jotenkin tärkeä olo että on saanut pidettyä ne hengissä vaikkei niitten emo niitä huolikkaan.

minulla on nyt kolme pienenpientä tuhisevaa kanivauvaa hoidettavana...ne syntyivät viime yönä ja niitten emo käyttäytyy niin agressiivisesti niitä kohtaan (esim söi yhden poikasen jalan...) et mun piti ne ottaa erilleen...nyt olenkin sit menettänyt täysin sydämeni näille karvattomille olioille, iski kauhea hoivausvietti...
onneks saatiin ne syömään, laitettiin emo kani selälleen ja pikkuset vuoronperään nisille..
säilyisipä ne hengissä!!! se on nyt täysin minun vastuulla kun tuo emo ei niitä hoivaa ja keinoemokaan ei ole nyt saatavilla..

äsken pidin yhtä poikasta kädessä, se kuopi pikkuisilla etukäpälöillään mun kättä ja yritti imeä mun sormee!! <3 <3 hitzi, mä oon rakastunu!!! ja niistä lähtee pienenpientä vikinää...

meidän pupu ystävystyi tänään pölyhuiskan kanssa..aikasemmin se ei oo siihen juuri reagoinu, me ollaan käytetty sitä ku ollaan hätistelty kaneja sohvan alta. tänään toi meidän jättikani on kanniskellu huiskaa mukanaan joka paikkaan, häkkiinki oli jotenki onnistunu sen saamaan. en tiiä mitä se oikein meinaa, vissiin pitää kaverinaan...:D eikä meinaa millään päästää siitä irti ku yrittää ottaa sen siltä. nyt se makoilee huiskansa kanssa sohvan alla...
muutenki sillä tuntuu olevan jotain ongelmia ku tekee hirvenpapanoita kaninpapanoitten sijaan..hmm.

mä näen tänään mun tulevat hoitokoirat...:) en vois olla enää unelmampi homma mulle!! kotona hoitaa pupuja ja töissä koiria...jihu!!