Blogi

tapasin eilen todella yllättävän ihmisen. ja se tapaaminen vaan vahvistaa sitä ajatustani ettei etsimällä oikeaa löydä, ne vaan tulee, kävelee vastaan sillon kun sitä vähiten odottaa. on niin eri tutustua ihmiseen kasvotusten, kun saa heti toisesta jonkinlaisen käsityksen millanen ihminen on kyseessä. netissä voi lasketella vaikka sun mitä juttuja ja todellisuus onkin ihan jotain muuta.
elämä voi olla yllättävää ja mahtavaa, kun osaa olla iloinen ihan pienenpienistäkin asioista.
ihmisen käden kosketuksesta, pienestä hymyn väreestä toisen suupielessä, ilon pilkahduksesta silmissä.... <3
hetken olen taas onnellinen

sain aivan ihanan oman kodin, ja vieläpä aikas ison, ihan vaan itselleni ja kissoille!! nii ja ei sovi unohtaa hiiriä... ai että mä ootan jo et pääsen laittaa sitä ja tekemään siitä maailman ihanimman pesän! ja VAAN mulle, ihan itelle!!! *onnellinen*

ensi viikolla lähtee tää letti. palkitsen itseni uudella kevyellä kampauksella, jolla on kiva viilettää kesän lämmössä!

ikävä kissoja... :(

en saanut viritettyy parvekkeen bambuverhoja ylös et vois ottaa aurinkoo.

valkoinen lumikki-hiiri tekee kuolemaa.

kyl se elämä taas tästä oikenee!!!!!! kun vaan tarpeeksi siihen uskoo..

...kasvaa ulos päästä. nimittäin tyhmät teppihiukset. mitenhän kauan näitä vois kasvatella maata kohden...?

mielessä on muhinut jo vähän aikaa kuva jonka haluan selkään. siitä tulis todennäköisesti mun eka ja viimenen iso kuva. jos nyt vaan saan sen kuvan piirrettyy ulos mun mielestä...

siitä tulee kyl hieno ja täysin uniikki.

ekaa kertaa harmittaa noi lihasmuhkurat mun selässä, se kuva olis kyllä hienompi ihan tasaisessa selässä.

.....

siivosin hikihatussa kanin kuset parvekkeelta, juma että voiki haista pahalta!!! sillä kanilla on meinaan valeraskaus (taas) menossa ja se ruikkii joka paikkaan. raukka oli tehny yöllä hienon pesän paskalaatikkoonsa, roudannu sinne tyhjiä karkkipusseja, jokaikisen langanpätkänki mitä oli parvekkeelta löytäny. ja kaks tyynyliinaa. ja tietty kussu sen kaiken komeuden päälle. ja sit oli repiny mahanalustansa ihan nakuksi ja vuorannu pesän karvoillaan.
kanithan voi tulla valeraskaaksi pelkästään siitä jos ne haistaa tai näkee poikakanin. meidän nöpö ku ei oo poikakaneja nähny, nii on varmaa raukka nähny unta et on nussinu ukkokanin kaa ja nyt sit luulee et on poikasia tulossa. hölömö.

neste mankista tuli eilen sähköposti: tuo verokortti maanantaina niin saan palkan. no, menin viemään sen tänään, ensimmäinen kommentti minkä sain kuulla siel nesteen kassalla oli et 'mitä sä täällä teet?'. annoin ukolle sen verolapun ja se sano et vähä myöhästä. palkka-asia on jo käsitelty. siis mitä??!! nii, vaikka oli sovittu et vien sen lapun tänään nii herra oliki päättäny käsitellä asian mulle ilmottamatta mitään ja tietty siitä pienestä palkasta lähtee nyt sit 60% verot!!
Ei vittu voi olla noin mulkkuja ihmisiä olemassa!
onneks oli mun mies mukana, sanoi sille kusipäälle et toi asia käsitellään vielä. mulkku sanoi ettei oo sen ongelma. no kyllä vittu tulee olemaan sen ongelma kun saavat liitosta puhelun ja kerron kaiken työkkäriin!!! onneks kävi ilmi yks toinen tapaus joka oli ollu samassa paikassa töissä, samoilla kokemuksilla.
pikkusen ärsyttää.

mitä mieltä ootte,ku uuden työntekijän kanssa ei 'keritä' tekemään työsopimusta...?
sain työpaikan tosiaan huoltsikalta, ja olin siel kolme päivää töissä. joka päivä kysyin millon tehdään soppari, ei muka ole aikaa...en saanut perehdytystä työhön mikä mulle luvattiin vaan olin heti ensimmäisen työtunnin jälkeen yksin kassalla. mun vastuulla oli asiakaspalvelu, kassa, veikkaus/keno ym pelikone jota en osannut käyttää, ruokatilausten toimittaminen keittiöön, kahvinkeitto, likaisten astioitten vieminen keittiöön, pöytien pyyhkiminen, hodarien ym tekeminen...aikamoinen työ semmosella perehdytyksellä.
eka päivänä sain pitää kaks 5min taukoo..toka päivänä en yhtään kun erehdyin käymään toisen työntekijän kanssa ulkona alle 5min. kolmantena päivänä myös 2*5min taukoo.
kolmantena päivänä töitten jälkeen kävin sanomassa työnantajalle et kyllä mun tarvii saada se työsopimus, en mä ilmasta työtä niille oo tekemässä. ja et en aio jatkaa töitä ellei sitä sopimusta tehdä. (huom. se pomo oli istunut yli 10 min terassilla kahvilla ja ei mukamas ollu aikaa..) työnantaja sanoi et ok, voit lähtee. menin kertoo muille työntekijöille etten tuu enää ja se pomo tuli siihen ja sano et mitä sä vielä täällä teet, lähe vetää!!
että näin. se siitä työpaikasta.
tuskimpa tulen palkan saamaan niiltä kolmelta päivältä.

...juuri kun oli usko siihen jo täysin loppunut. minusta tulee sit huoltsikka työntekijä...:D
aamu viiteen sit iloisena töihin, jihu!
päätin että nyt olen onnellinen joka päivä, tai ainakin yritän. viime syksy oli niin helppoo elämää ja silti tuli vaan kiukuteltua. nyt ku tosiaan tiiän miltä tuntuu olla TÄYSIN persauki ja muitten autettavissa..ei ikinä enää!!! pikkusen kävi ylpeyden päälle.
nyt mulla on vakkarin paikka, helvetin pitkä työmatka, pieni palkka ja inhottavat työajat mutta silti töitä!!

nyt kyllä masentaa nii paljon ettei vois enempää masentaa..