Teksti-tv:stä näköislehteen

Viime sunnuntaiaamuna minulla oli aikaa, sillä jostain kumman syystä en kärsinyt darrasta.

Tiedämme kaikki, mitä sellaiseen sunnuntaiaamuun kuuluu. Kahvi ja hesari ja blaablaablaa. Mitä sitä romantisoimaan. Lukekaa naistenlehtiä.

Kun kello läheni puoltapäivää ja turha ajankäyttö alkoi lähinnä enää vituttaa, tajusin, mitä olin tehnyt.

Sen lisäksi, että olin tietenkin hartiat jumissa tehnyt kaikki aamutoimeni jonkin Todella Tärkeän ääressä (Facebook, Youtube, Spotify, Seiska), edessäni oli omituinen ja hankalakäyttöinen ilmestys.

Hesarin näköislehti!

Sehän on vanha juttu, mutta huomasin, ettei tilalle ole vieläkään keksitty parempaa.

On toki ihan hienoa, että taitettu lehti on mahdollista tsekata koneelta. Onhan se nyt visuaalisesti paljon harmaata tekstiversiota miellyttävämpi. Ainakaan ei tarvitse epäillä, lukeeko Helsingin vai Vladivostokin Sanomia.

Mutta faktat faktoina. On lamaa siirtää lehti nettiin näköisversiona. Se on vähän kuin teksti-tv:n selaaminen digitalisoinnin jälkeen.

Oli pakko käydä paperiversio vielä läpi, ettei se olisi lojunut niin surkean ja koskemattoman näköisenä lattiallani. Plus hartiakipu. Otin Panacodinkin.

Älkää ymmärtäkö väärin. Tarkoitukseni ei ole kukkahattutäteillä. Mutta teki mieli välillä vähän taittaa sivua, sillä edessäni oli paperilehti, josta puuttui paperi. Jos lautasella on pelkkä kuva pihvistä, kyllä se ottaa aivoon.

Lukeeko joku näköislehden aamuisin koneelta ja jättää printin lojumaan lattialle? Pelastuuko sillä maailma? What's your excuse?

Muuten kyllä siirrän mielelläni kaiken lemmikkieläimiä myöten nettiin (Happy Aquarium, ei lotise asunnossa öisin kuin keväinen oja), mutta lehteni luen vielä paperilta sunnuntaiaamuina, jos näköislehteä parempaa ei ole tarjolla.

Taisin juuri hukata sen salasanankin. Hups.

Kirjoitettaessa soi The Sounds - It's so easy