Kun olin pieni, elokuvakriitikot lyttäsivät kaikki lempielokuvani. Leffa ei ollut hyvä, jos siinä oli typerä vitsi tai fysiikan lakien vastaisia räjähdyksiä. Teinipojille suunnatut elokuvat olivat sitä pahinta roskaa, mitä teattereihin päästettiin. Jos muistatte hesarin vanhan mallisen Nyt-liitteen, muistatte myös ehkä ne viisi kriitikkoa, jotka antoivat tähtiä yhdestä viiteen. Joukossa oli yksi nuorempi jäsen. Elokuvan piti siis pohjautua tositarinaan, sisältää herkkiä sielunmaisemia ja päättyä onnettomasti. Silloin ajattelin, että elokuvakriitikko pitää valita elokuvan mukaan. Ja senkin jälkeen kannattaa luottaa omaan leffamakuun.
Väitän, etten ole ainoa, joka inhoaa nuoruutensa ajan leffakriitikoita. Ne muut ovat kasvaneet isoiksi ja ryhtyneet tekemään itse elokuviaan. Teatterit täyttyvät supersankaripätkistä sekä leluihin ja sarjakuviin perustuvista filmatisoinneista. Leffojen tähdetkin ovat lukeneet samat sarjikset. Ai sori, tarkoitin tietenkin graafisia novelleja. Minua tämä ei haittaa yhtään. Kyseiset rämistelyt sopivat minulle paremmin kuin sata jänistä.
Välillä toimintaelokuvien joukosta loistaa yksi. Elokuviin on tullut Sucker Punch – niiiin minun elokuvani. Elokuva kertoo tarinan herkistä tytöistä, jotka pakenevat karua todellisuutta mielikuvituksen avulla. Jos mielikuvitus on täynnä demonisamuraita, zeppeliinejä ja lohikäärmeitä, niin aina vain parempi. Tietenkin budjetti on uponnut tietokonetehosteisiin ja tyttöjen silmämeikkiin mutta minä en välitä. Minäkin haluan paeta todellisuutta steampunk-taisteluhautoihin.
Elokuvan soundtrack on jotain uskomattoman hienoa. Vähän kuin Tron, tajuttomat musat, nätti kuin mikä, näyttelykyky on toissijaista.
Katso: Jos rakastit elokuvaa 300 ja sitä kokemusta olisi voinut parantaa vain vaihtamalla ne punaviittaiset minishortsimiehet neljään nuoreen ja hehkeään tyttöön.
Älä katso: Jos japanilainen animekulttuuri on sinulle vihan ja inhon toteemipaalu.
[video]KrIiYSdEe4E[/video]
Kirjoitettaessa soi Sucker Punch Soundtrack - Sweet Dreams (Are Made of This)
5 kommenttia
MAgrippa
19.4.2011 17:37
On minulla muitakin taide-elokuvamieltymyksiä, mutta tässä yksi:
http://www.city.fi/kuvagalleria/kuva/1263951/
(Profiilissakin on mainittu jotain. )
Useita ryminäelokuvia voi lähestyä etsimällä taidetta, siis draamaa. Esim. Terminator 2. Ihminen, kone, isyys, lapsuus, vanhemmuus, aika, tekniikan tulevaisuus, ym. Kummasti löytyy.
"Tuntematon sotilaskaan" ei ole pelkkä action-leffa...
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
19.4.2011 19:58
Hyvin otsikoitu!:) Samaa mieltä soundtrackista, ja leffasta. Björkin Army Of Me!
Vastaa kommenttiin
poika_laseissa
20.4.2011 21:03
MAgrippa, Terminator 2:n asemasta korkeakulttuurin merkkiteoksena on huono kirjoittaa tähän, sillä tila on niin pieni. Kohtauksessa, jossa Arska heitetään näyteikkunan läpi, ja suupieli ei liikahda mihinkään, ihmettelin pitkään, että miksi se ei irvistä. Mutta siinä onkin omaksuttu tappajarobotin rooli kunnolla.
leswaters: Eilisen kuuntelin juurikin tuota biisiä toistolla, ja taidan laittaa soimaan nytkin. Otsikko on ohjaajan mainoslause, jolla ideaa myytiin studiopampuille. Kaikki kunnia hänelle.
Vastaa kommenttiin
MAgrippa
7.5.2011 00:22
Kävin katsomassa.
http://www.city.fi/yhteisot/blogit/magrippa/117120/
Perustuuko elokuva tositapahtumiin? :-D
Steampunk- taisteluhaudan vyöryrys oli parasta. Ja lohikäärme vs. Lancaster-pommari, hih!
Oli jännä bongata paitsi leffaviitteitä, myös omaa itseään. Olen ollut puukkotappelussa, käsitellyt super-aitoa lyömämiekkaa, koettanut säilämiekkailua, ollut tulitaistelussa (jossa tosin kumpikin osapuoli koetti ampua ohi pelotellakseen vaan), ampunut janttereihin rynkyllä ja vyöryttänyt airsoft-taisteluhautaa, ottanut neniin taekwondomestarilta, hölkännyt kulkevan junan päällä, ja pian toivon pääseväni hyppäämään kaksitasokoneesta sotilasrensseleissä. En kylläkään taisteluun, hyvä niin. Katsotaan löydänkö jostain vielä lohikäärmeen.
On aina ilo nähdä nainen ja 50-cal.
Tässä aito asia sun iloksesi:
http://www.motifake.com/image/demotivational-poster/0910/get-some-war-c-130-gunship-women-demotivational-poster-1255145059.jpg
Loppu vaan pilasi leffan mulle. Jos EN halua jotain nähdä, niin sidotun neitosen aivojen halkaisemista taltalla ja vasaralla. Ja sit ei enää ollutkaan mitään tolkkua, leffa ampui itseään jalkaan. Mitä kuka häh?
Elokuvalliset keinot olivat kyllä runsaita, ja pahis veti melkein Oscarin arvoisesti: rennon luonnollisesti ja hillitysti, sisällä kovat paineet kätkettynä. Hieno suoritus.
Ja vaikken vaaleaihoisista pimuista välitä, niin olipa tällä melkoisen vaikuttavat kasvot!
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
5.12.2021 10:38
Täältä löydät pian seksiä, suhteita, Deittailua --> http://dating24.me
Vastaa kommenttiin