Blogi

Tekniikan ja tietokonegrafiikan avulla elokuvasta kuin elokuvasta saa kauniin. Jotkut elokuvat menestyvät siksi että ovat nättejä kuin sika pienenä, kuuluisin esimerkki on Avatar. Tehosteisiin tyrkätty raha ei ole aina tae laadusta. Toisaalta pienellä rahalla (ja isolla työllä) saadaan aikaan hyvää jälkeä. Jotkut elokuvien tekijät käyttävät tietokoneen apuja toisella tavalla.

Robert Rodriguez ja Quentin Tarantino haikailivat niitä parempia aikoja, jolloin elokuvissa veri oli pinkkiä ja siinä saattoi uida. Syntyi elokuvaduo Grindhouse, johon kuului Rodriguezin Planet Terror ja Tarantinon Deathproof. Molempien leffojen kuvanlaatua on tarkoituksella huononnettu. Kuva rätisee ja välillä näkyy kuinka kameran linssissä on likaa. Elokuvat ovat muistomerkki teattereissa pyörineille kaksoisnäytöksille. Näytösten välissä näkyi trailereita muista elokuvista, ei purkkamainoksia. Rodriguez ja Tarantino halusivat kunnioittaa myös tätä. He tekivät feikkitrailereita, jotka näkyivät elokuvien välissä. Trailereihin tekoon osallistui isoja Hollywood-nimiä. Henkilökohtainen lempparini on Nicolas Cagen Fu Manchu, joka nauraa vain hetken mutta ilkeästi.

Trailerit nousivat kovaan suosioon. Erityisesti Danny Trejon tähdittämä Machete, joka oli teattereissa vähän aikaa sitten. Kyseinen leffa on ehdotonta timanttia mutta ei siitä sen enempää. Nimittäin, trailereiden pohjalta on tehty toinenkin elokuva, Hobo with a Shotgun. Tarina kertoo pummista, jonka unelma on uusi käytetty ruohonleikkuri. Älkää kysykö miksi. Kaupunki on kuitenkin rikollisten ja likaisten kyttien hallussa. Kulkuri ajautuu jakamaan oman käden oikeutta haulikon piipusta. Juonesta ei nyt kannata odottaa oikein mitään. Mutta kun siinä on Rutger Hauer. Pelkkä nimen sanominen saa testosteronin kiertämään suonissa. Rutger Hauer. Itse en muista Haueria Blade Runnerista, vaan tv-sarjasta Alias, jossa hän lähinnä istuu toimistopöydän takana ja on viileä.

Hobo with a Shotgun -leffaa varten on keksitty jälleen innovatiivisia ja ihmeellisiä tapoja riistää ihmishenkiä. Pahiksen pojat ovat ottaneet tyylinsä 50-luvulta ja aseensa lätkäkassista sekä rautakaupasta. Oikeasti ihmettelin, miten tuo jätkä kävelee noilla hokkareilla noin hyvin. Ja kyllä se ruohonleikkurikin esiintymisensä tekee.

Itse en pidä yltiöväkivaltaisista inhorealistisista elokuvista. Nyt camp-huumori näkyy jo elokuvan nimessä. Jos Planet Terror, Deathproof, Machete ja Hobo with a Shotgun ovat jääneet näkemättä, niin katso ainakin se Machete. Muista sanon:

Katso: Jos splatter ja splutter ovat kavereitasi ja tykkäät nähdä Fergien pään sisään.

Älä katso: Jos järjettömät leffat ovat mielestäsi järjettömiä.

[video]ASomc2O6eqY[/video]

Kun olin pieni, elokuvakriitikot lyttäsivät kaikki lempielokuvani. Leffa ei ollut hyvä, jos siinä oli typerä vitsi tai fysiikan lakien vastaisia räjähdyksiä. Teinipojille suunnatut elokuvat olivat sitä pahinta roskaa, mitä teattereihin päästettiin. Jos muistatte hesarin vanhan mallisen Nyt-liitteen, muistatte myös ehkä ne viisi kriitikkoa, jotka antoivat tähtiä yhdestä viiteen. Joukossa oli yksi nuorempi jäsen. Elokuvan piti siis pohjautua tositarinaan, sisältää herkkiä sielunmaisemia ja päättyä onnettomasti. Silloin ajattelin, että elokuvakriitikko pitää valita elokuvan mukaan. Ja senkin jälkeen kannattaa luottaa omaan leffamakuun.

Väitän, etten ole ainoa, joka inhoaa nuoruutensa ajan leffakriitikoita. Ne muut ovat kasvaneet isoiksi ja ryhtyneet tekemään itse elokuviaan. Teatterit täyttyvät supersankaripätkistä sekä leluihin ja sarjakuviin perustuvista filmatisoinneista. Leffojen tähdetkin ovat lukeneet samat sarjikset. Ai sori, tarkoitin tietenkin graafisia novelleja. Minua tämä ei haittaa yhtään. Kyseiset rämistelyt sopivat minulle paremmin kuin sata jänistä.

Välillä toimintaelokuvien joukosta loistaa yksi. Elokuviin on tullut Sucker Punch – niiiin minun elokuvani. Elokuva kertoo tarinan herkistä tytöistä, jotka pakenevat karua todellisuutta mielikuvituksen avulla. Jos mielikuvitus on täynnä demonisamuraita, zeppeliinejä ja lohikäärmeitä, niin aina vain parempi. Tietenkin budjetti on uponnut tietokonetehosteisiin ja tyttöjen silmämeikkiin mutta minä en välitä. Minäkin haluan paeta todellisuutta steampunk-taisteluhautoihin.

Elokuvan soundtrack on jotain uskomattoman hienoa. Vähän kuin Tron, tajuttomat musat, nätti kuin mikä, näyttelykyky on toissijaista.

Katso: Jos rakastit elokuvaa 300 ja sitä kokemusta olisi voinut parantaa vain vaihtamalla ne punaviittaiset minishortsimiehet neljään nuoreen ja hehkeään tyttöön.

Älä katso: Jos japanilainen animekulttuuri on sinulle vihan ja inhon toteemipaalu.

[video]KrIiYSdEe4E[/video]