Ihmissuhdepohdintaa olan takaa

Ystävän, tuttavan tai kenties "salarakkaan" innoittamana alkoivat ajatukset taas juosta omille teilleen. Tässä tulos:

Internetissä tapahtuva seuranhaku on tätä päivää. Nykyajan hektisessä elämänrytmissä ja työkiireissä ihmiset eivät yksinkertaisesti ehdi käydä missään ja tavata toisiaan sattumalta jossain. Ei enää naida naapurintyttöä tai -poikaa ja eletä onnellisena elämän loppuun asti, kun muita kumppanivaihtoehtoja ei kerta kaikkiaan ole tyrkyllä. Maailma on pienentynyt, rajat avautuneet, ihmisten on helppo olla yhteyksissä toisiinsa vaikka eri puolilta maailmaa ja tehdä kumppanietsintää laajemmalta alueelta ja laajemmalla yksilöotannalla. Tarjonnan laajentuessa myös odotukset ja vaatimukset sen potentiaalisen kumppanin suhteen ovat nousseet tähtiin. Ihan vähään ei tyydytä, vaan etsitään sitä herra tai rouva täydellistä. Onhan se toisaalta loogista: mitä enemmän on valinnanvaraa, sitä todennäköisemmin joukosta joku on "se täydellinen". Tai ainakin täydellisempi kuin nykyinen.

Nykyisin myös vaihtaminen on sallittua tai vähemmän oudoksuttua. Se on myös entistä helpompaa. Eräässä elämänhallinta ja -asennekoulutuksessa rohkaistiin ottamaan oman onnellisuuden ohjat käsiin ja tekemään ratkaisuja: "Jos kolmena päivänä peräkkäin vituttaa mennä töihin, ÄLÄ MENE!"

Sen enempää takertumatta ihmisten - tai omaan - työllisyystilanteeseen, joka tätä ohjeistusta noudattamalla tuskin olisi kovin kukkea, peilaan tätä ohjetta nykyaikaisiin parisuhteisiin tai niiden päättymisiin:

"Jos kolmena päivänä peräkkäin vituttaa mennä hänen kanssaan samaan vuoteeseen nukkumaan, ÄLÄ MENE!"

"Jos kolmena päivänä peräkkäin vituttaa mennä töistä kotiin hänen luokseen, ÄLÄ MENE!"

Noudattavatko ihmiset tietoisesti tai tiedostamattaan tätä?
Jos ja kun toisen naama ei enää miellytä, kun pikkuasiat alkaa nyppiä ja arjessa ollaan enemmän nenäkkäin kuin sylikkäin, on helpompi laittaa lusikat jakoon ja lähteä eri suuntiin. Jostain muualta kun kuitenkin löytyy hän, joka on täydellisempi kuin nykyinen...

Kulutusyhteiskunnassa myös ihmissuhteista on tullut kulutustavaraa. Yksi ihmissuhde siirretään syrjään ja tilalle hankitaan toinen, ja taas toinen, ja taas toinen. Tavaroista ja ihmissuhteista pidetään kiinni niin kauan kuin ne toimivat ja palvelevat tarkoituksessaan, minkä jälkeen ne heitetään menemään. Uusia saa halvalla. Ihmiset ratsastavat alkuhuuman laannuttua uuteen alkuhuumaan, hekumasta toiseen. Eräänlaista ihmissuhdesurffausta, jossa metsästetään aina niitä parhaita aaltoja ja korkeimpia aallonharjoja. Aallon laantuessa katse siirtyy etsimään uutta ja parempaa aaltoa.

Hedonismi on päivän sana?

Mutta onko tässä mitään väärää?
Vanhoihin perusarvoihin on kuulunut avioliitto, ydinperhe ja kunnes kuolema meidät erottaa, mutta kuka sen sitten määrää, ovatko nämä vanhat arvot niitä ainoita oikeita?
Yhteiskunta muuttuu, kulttuuri muuttuu, moraalikäsitykset muuttuvat. Mikään ei ole ikuisesti pysyvää.
Miksi jumahtamisesta yhteen ihmissuhteeseen pitäisi tehdä itseisarvo senkin uhalla, että ihmiset uhraavat oman onnellisuutensa, usein jopa hukkaavat oman persoonansa, ja elävät epätyydyttävää elämää sosiaalisen paineen tai pakon sanelemana? Saati että samalla tulee uhrattua kenties myös toisen ihmisen onnellisuus!

Toki elämänmittainen rakkaustarina sen yhden ja oikean ihmisen kanssa on varmasti suurimman osan mielestä ihanne, ja siihen pyritään. Mutta elämän realiteetit sekä parisuhteisiin ikuisesti liittyvät "riskit" on hyvä tiedostaa. Suurin osa suhteista päättyy joka tapauksessa eroon - ennen papin aamenta tai sen jälkeen. Miksi ruoskia itseään epäonnistuneen ihmissuhteen ja eron vuoksi vain, koska jostain kaukaa on opittu pitämään loppuelämän kestävää liittoa ainoana oikeana tapana elää?
Eikö elämään voisi kuulua useampia perättäisiä ihmissuhteita, jaksoja, joista jokaisesta voisi olla onnellinen, kiitollinen ja ylpeä sen sijaan, että tarvitsisi kantaa "eronneen taakkaa"?

Kukin eläköön tyylillään.
Onnitteluni kaikille niille, jotka ovat sen elämänsä rakkaustarinan löytäneet.
Onnentoivotukseni kaikille niille, jotka sitä vielä etsivät. Mutta aivan yhtälailla onnittelen niitä, jotka elävät tällä hetkellä yhtä elämänsä jaksoa ja odottavat seuraavaa... Onnea valitsemillenne teille!

...ja lämmin halaus niille, joilla yksi jakso on päättynyt tai päättymässä, eikä tämä kirjoitukseni aiheuttanut muuta kuin mielipahaa. <3