Jatketaan siitä, mihin edellinen kirjoitus jäi. Kuvista.
Alaston- ja puolialastonkuvat.
Ennen kuin julkaiset, mieti onko ihan pakko. Onko kroppasi aidosti ja oikeasti sitä luokkaa, että sillä kelpaa repostella? Ja entä jos onkin, haluatko antaa itsestäsi niin itseriittoisen ensivaikutelman? Toki tässä kohdassa merkitystä on sillä, missä ja missä tilanteessa kuva on otettu: poseeraatko vain puolialastomuuden ilosta kameralle pahimmillaan itse käsi oikosenaan otetussa kännykkäkamerakuvassa, vai onko kuva viimekesältä uimarannalta.
Huomautuksensa tässä kohtaa ansaitsee myös se, miten moni nainen (kenties myös mies?) toimii. Kuvat tuntemattomasta ihmisestä ulkonäköön katsomatta eivät välttämättä säväytä suuntaan tai toiseen. Katse hakeutuu ns. virheisiin. Mutta kun vaihtaa ajatuksia, oppii tuntemaan, tapaa tosielämässä ja fyysisesti tuntee henkilökemian, kauneus puhkeaa katsojan silmään ja tämä toinen henkilö – jonka kuvat eivät sykähdyttäneet tai eivät olisi sykähdyttäneet, jos niitä olisi nähnyt – alkaakin näyttää maailman komeimmalta ja seksikkäimmältä, vaatteilla tai ilman ja virheistään huolimatta.
Lisäksi, vähemmän paljastettu ruokkii mielikuvitusta enemmän ja herättää uteliaisuuden!
Kylppäri- ja muut peilikammotukset
Kännykkäkameralla on niin näppärä ottaa kuvia itse, eikä siinä ole mitään väärää. Jos ei kerran ole toista henkilöä läsnä kuvia ottamassa, ne on otettava itse. Kylmä fakta.
Mutta hyvät ihmiset katsokaa vähän missä ja miten kuvia otatte!
Peilin kautta on kovin kekseliästä ottaa kännykällä kuva, kun itse näkee mitä kuvassa on – jos kännykässä ei ole kahden puolen kameraa. Mutta peskää edes se peili! Ei ole kivaa koittaa katsella, miltä deitti-ilmoituksen heebo näyttää, kun silmiin räikeimpänä osuu salamavalon esiintuomat hammastanatahrat, sormenjäljet ja muut roiskeet. Vilkaiskaa myös, mitä kuvaustilanteessa on selkänne takana. Kylppärin kaakeliseinä on jo ihan riittävän epäeroottinen tausta, eikä kuvaan tasan tarvita rähmäisiä pesuainepulloja, pyykkitelineellistä boksereita kuivumassa tms.
Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.
Yhteydenotot
Netiketti. Hyvät käytöstavat.
Jokainen nainen (tai mies) varmasti ilahtuu pienestä kohteliaasta viestistä, vaikkei viestin lähettäjä olisikaan se, joka elämän mullistaa ja saa maan tärisemään jalkojen alla. Oli viesti kuinka lyhyt tahansa, aloittakaa se AINA tervehdyksellä. Aina. Eikä haittaa kertoa muutamalla sanalla, mikä sai sinut kirjoittamaan juuri kyseiselle henkilölle. Lopettakaa viesti myös johonkin toivotukseen ja vähintäänkin siihen omaan nimeen!
Ei ole kamalampaa kuin inboksissa komeileva ”moi mitä kuuluu” ilman isoja kirjaimia, välimerkkejä tai lähettäjän nimeä. Sormi hakeutuu napille IGNORE.
Faktat haltuun!
Mieti kahdesti mitä aiot kirjoittaa ja kommentoida.
Lue hänen deitti-ilmoituksensa / profiilinsa huolella ja etsi vaikka sieltä muutama mielenkiintoinen yksityiskohta, joihin takerrut. Kommentoi ja kerro vastineita itsestäsi.
Mutta mitä ikinä kirjoitatkin, tarkista että kirjoitat asiat oikein!
Itse esimerkiksi sain yhteydenoton täällä cityssä: ”moi. sullakin on deitti ilmoitus täällä”
Öööö…EIKÄ MUUTEN OLE!
Erotu joukosta
On hyvä olla persoonallinen ja erottua massasta. Viesti voisi sisältää siis muutakin kuin sen moimitäkuuluun. Kts. edellinen kohta: etsi vastaanottajan deitti-ilmoituksesta tai profiilista jotain yksityiskohtia liittyen hänen elämäänsä, kiinnostuksenkohteisiinsa tai harrastuksiinsa ja aloita keskustelu siitä.
Jos haluat laittaa viestiisi jotain todella erikoista ja absurdia, mieti kirjoittamaasi vastaanottajan kantilta ennen viestin lähettämistä. Tajuaako vastaanottaja viestin tarkoitusperät? Minkälaisia mielikuvia luot?
Miespuolista tuttavaani lähestyttiin persoonallisella viestillä ja heittämällä ilmaan kysymys, mitä tapahtuisi jos hän nielaisisi viestin lähettäjän kokonaisena. Vastaus lienee, että hänen ruoansulatuksensa tekisi tästä naikkosesta selvää muuttaen hänet hapokkaaksi massaksi, joka suoliston läpi kuljettuaan tulisi kakkana pihalle.
Romanttista?
Ei niinkään.
