Suojelusprkl

80/90-luvun vaihteessa kovassa huudossa olleet, talvihatut-ne joissa oli se jumalaton pallero pään korkeimmalla kohdalla. Niitä ei soisi enää koskaan tulevan muotiin.

Aamulla näin tuollaisen pipon. Tilanne oli itseasiassa aika koominen. Olin omissa ajatuksissani pysäkillä, kun näin sivusilmällä varjon ihmisestä ja hänen päästään. Ja siitä pallosta pään päällä. Hetken aikaa hieroin unisia silmiäni miettien samalla, että pitäisi varmaan nukkua hieman paremmin kun alan näkemään ihan hassuja juttuja, mutta tämä varjotus ei muuttunut. Oli edelleen se ihmisen hahmo, ja sen ihmisen pää ja se pään päällä oleva pallo. Minun oli nostettava katsettani katsoakseni tätä friikkiä. Huokaisin helpotuksesta, ihminen oli ihmisen näköinen, eikä hänellä kasvanut palloa päässä. Hänellä oli vain pipo, jossa oli pään kokoinen pallero.

Mikä saa ihmisen pukeutumaan pipoon, jossa on lähes oman pään kokoinen "pallokoriste". Minä ainakaan en pukeutuisi. Paitsi pentuna, tarhassa minulla oli semmoinen. Muistan sen siitä, koska kaaduin luistellessa tällainen pipo päässä ja löin ohimoni jäähän samalla saaden aivotärähdyksen. Aamulla tästä piposta oli muistona resoria mukailevat mustelma. Eihän sillä helvetin pallolla ole mitään virkaa siinä hatussa edes, joten miksi helvetissä sellainen on pitänyt väsätä!

Kiitoksia purkautumisesta, tästä on hyvä jatkaa kohti viikonloppua.

http://www.city.fi/keskustelut/view.php?id=27722&offset=33

Minä en tykkää siitä, että minua pyydetään mustamaalaamaan henkilöitä, jotka tunnen henkilökohtaisesti. Teen sen vain jos siihen on aihetta. Joten ei kiitos pikaviestejä tänne suuntaan, joissa toivotaan minun vittuilevan jollekin.

Viime kertainen tapaus kaivoi verta nenästään ja sen vuoksi siitä täällä julkisesti puin. Tätä eroa ei tulla täällä puimaan. Piste.

Se, että kesällä puin "suhdettani" blogissa, ei tarkoita sitä että puisin viimeisintä suhdettani täällä. Se aiempi tapaus oli itse syyllistynyt minun mustamaalaukseen, ennen kuin sitten siitä paskanjauhamisesta sain kuulla sellaiselta ihmiseltä, jonka luuli olevansa minun kanssa vihoissa.

Sen tähden viime kerralla lauoin kaikki totuudet, kyllä luit oikein TOTUUDET, tästä tapauksesta jota tapailin kesällä. Se, että hän ei itse kestänyt kuulla totuutta, vaan lähti mainostamaan minun kirjoituksiani (joissa en muuten ketään henkilöä nimellä/nimimerkillä edes kuvaillut)ja sitä kautta poliiseille itkemään, kuinka hänestä kirjoitetaan pipipäänä ja kuinka nyt kaikki on tunnistanut hänet minun teksteistään. Vaikka fakta oli se, että hän itse minun kirjoituksiaan mainosti cityläisille.

Hirveä haloo jostain "myymälävarkaudesta". Ihan oikeasti, ihminen voi unohtaa maksaa ostoksensa, minä olen siitä kävelevä esimerkki. Tosin kertaakaan en ole vielä ruokakaupasta kävellyt kotia asti maksamaton tavara kätösissäni, vaikkakin se on ollut lähellä. Joskus, jos ostaa hedelmiä ja laittaa sen hedelmäpussin ranteeseen roikkumaan ja hääräilee jotain muuta, niin sen pussukan on havainnut vasta maksuvaiheessa, kun on nostanut kättä ylemmäksi.

Yhden kerran olin Tikkurilan Anttilassa ostamassa hiusväriä. Kävin ennen kauppaan menoa automaatilla nostamassa käteistä.

Menin ostoksille ja kassajonossa tajusin unohtaneeni rahan automaattiin. Mulle iski paniikki, koska tuolloin oli rahat todella tiukilla, ja säntäsin hiusväripaketti kädessä ulos kaupasta ja automaatille, joka sijaitsee rullaportainen alapäässä samassa rakennuksessa kuin kyseinen kauppa. Tietenkään mun rahat ei ollut koneessa enää, vaan jouduin nostaa lisää rahaa. Tuolloin vitutti tosi paljon, koska olin juuri muuttanut vanhempien nurkista omaan asuntoon poikaystäväni kanssa ja piti tällainen tapahtuma sattua, juuri silloin kun oli rahallisesti tiukkaa.

Vartijat kävelivät perässäni, mutta eivät kuitenkaan tulleet sanomaan mulle mitään, kun näkivät että tulen takaisin kauppaan. Vasta nostoautomaatilla tajusin että mulla on se maksamaton hiusväripaketti kädessä x)

Työkoneeni ollessa kaksi vuorokautta tietokonelääkärien hellässä hoivassa (kiitoksia kiukkuisten työsähköpostin kautta tulleiden viirusten) rupesin miettimään kuinka kusessa olisimmekaan ilman tietotekniikkaa.

Itselleni "välttämättömät" pahat tietokoneen käytössä on ytv:n reittiopas yms karttapalvelut, nettipankki, sähköposti niin henkilökohtainen kuin työn puolesta + minun työ on täysin tietokoneen varassa. Eli ainakin töiden teko vaikeutuisi helvetisti, jos ei olisi tietokoneita.

Kun mietin aikaa taaksepäin, palataan nyt vaikka vuoteen 1997, niin en mä tuolloin ollut juurikaan käyttänyt tietokoneita. Jumakiuta, opin liittämään liitetiedoston sähköpostiin vasta joskus 2002vuonna x) Olin juuri ja juuri oppinut käyttämään KISS FM:n chattia, kaikki muu oli hepreaa. Ei sillä, että tietokoneista/tekniikasta vieläkään mitään ymmärtäisin.

Entä sitten yleisellä tasolla, mitä kävisi, jos nyt kaikki tietoliikenneyhteydet katkeaisivat. Voisi olla aikamoinen kaaos. Olemme tuudittautuneet tietotekniikan hellään hoivaan, mutta mitä sitten, kun tietotekniikka päättää möksähtää. Voisi aika moni repii pelihousunsa ja maailmanlaajuinen kaaos olisi valmis.

Miltähän tuntuisi olla vainoharhainen? Siis sillä tavalla vainoharhainen, että kuvittelisi olevansa jollain tapaa vainottu ja että kaikki on vain yhtä suurta salaliittoa häntä kohtaan. Ettei uskalla puhua edes omassa puhelimessaan, jossa on prepaid-liittymä, koska pelkää että hänen juttujaan kuunnellaan.

Voisi olla aika mielenkiintoinen elämä tuollainen.

En ole ikinä saanut kiksejä toisen ihmisen parisuhteen kariutumisesta. En edes ex-poikaystävieni, saatikka omien joissa olen ollut jättävä osapuoli. Paitsi nyt tietty tuosta yhdestä kesäisestä pipipäästä eroonpääseminen oli iloinen asia, tosin vielä iloisemman siitä tekisi sen, että se pääsisi kaltaistensa joukkoon eikä yrittäisi pilata herkkien ihmisten sielunelämää omalla pakonomaisella omistuksenhaluisuudellaan.

Miten kukaan voi iloita toisen pahasta olosta? Ainakaan siten, että sille pahaa oloo kärsivälle menisi sanomaan, että ihan oikein että sut on jätetty. Miten kukaan voi olla niin tunnevammainen, että menee sanomaan tuollein kellekään jätetylle?

Mua huvittaa mun ihmistuntemus. Tässä taannoin oli pieni episodi mun blogiteksteistä, kun eräs tapaus väitti että hänet on tunnistettu mun kirjoituksistani. Hän vei asian ihan poliisille asti. Sinänsä aika hauskaa, että joku kehtaa sanoa ääneen, että epäilee että hänestä on kyse jos jossain kirjoitetaan pipipäästä ja vielä huolestuttavampaa olisi se, jos joku hänen kavereistaan tunnistaa hänet kirjoituksesta jossa ei viitata häneen millään muotoa. Ja ehkä huolestuttavinta asiassa on se, miten hän on mainostanut "itseään" mun blogin kautta x)

Naureskelin tuolloin viime vuoden puolella kavereilleni + taisin asiasta poliisillekin mainita, että tuon tapauksen tuntien hän on itse mainostanut mun blogitekstejä muille immeisille ja nyt yrittää sitä kautta saada itselleen "kannatusjoukkoja" ja mustamaalata mua muille.

Ja mitenkäs kävikään, juuri näin kuten alunperin epäilinkin. Joten mun mielestä on aivan turha itkeä poliiseille, että hänet on tunnistettu mun kirjoituksistani, koska hän on itse mun blogiaan (ja näitä "häntä koskevia" kirjoituksiani) muille mainostellut + on varma, että mulla on hirveästi "kätyreitä" netissä, jotka vaanivat häntä. Voi kiasus mitä touhua, ihan oikeasti miten tuollaisten tapauksien annetaan olla vapaana?

Huoh. Säälin tuota ihmistä todellakin. Hajoa vainoharhaisuuteesi.

Oli todella mielenkiintoisia keskusteluita kolmen eri neidon kanssa perjantai-iltana.

Lauantai aamulla katselin mökissä lapsitähdet-dokumentin. Siinä oli eräs lapsi saanut "ihailijaltaan" 32 sivuisen elämänkertakirjoituksen ja lopussa oli vaan lukenut, että tämä kirjeen kirjoittaja tulee tappaa tämän lapsen.

Miten pahasti ihmisellä pitää alkaa viiraa päässä, että kirjoittaa omasta elämästään 32 sivuisen kirjeen jollekin näyttelijälle? itselleni tuli heti eräs entinen kaverini mieleen, joka kirjoitti mulle 11sivua tekstiä itsestään. Niitä kirjeitä tuossa äsken silmäilin ja naureskelin itselleni, miten olinkaan niin tyhmä että en tajunnut heti, että se kaveri oli hieman outo. Kuulin samaisesta tapauksesta hieman juttua tässä taannoin ja ei voi taas muuta kuin pyöritellä päätä.

Tiedät varmastikin vähintään yhden sellaisen ihmisen, joka onnistuu nolaamaan itsensä tosi usein. Nyt tunnet toisen x)

Kun saavuttiin eilen Kotkaan, havaitsin että meidän mökkiä vastapäätä on toinen mökki jossa oli valot, joten tein fiksuna likkana hienon päätelmän-ne on varmaan jotain cityläisiä. Olin ollut meinaan aiemmin puheissa tämän leirintäalueen asiakaspalvelun kanssa, kun meillä oli hässäkkää meidän mökin varauksen kanssa ja hän kertoi että tuolta on varattu vain kolme mökkiä. Ja ne oli kaikki meidän porukkaa siis. Ja muutenkin, ei kovin moni lähde tammikuussa mökkeilemään. Eihän?!

No kuitenkin, minä siis hiivin tähän toisen mökin verannalle, avasin heidän ulko-oven ja huusin jotain toodella tyhmää. Arvannettekin, ettei kyseisessä mökissä ollut ketään cityläistä, vaan joku perhe joka oli saada paskahalvauksen.

Siinä poistuin nolona ja anteeksipyyntelevänä ulos ja naureskelin omalle tyhmyydelleni.