Blogi

Kävin taas katsomassa Ruusunpunasta pilvee™. Pyyhin tomut, koettelin konsistenssia, katselin ilta-auringon loisteessa näkyykö kultainen huntu siinä reunassa. Näkyy, kun oikein osaa silmänsä ja ajatuksensa asetella. Mutta ei sen kaikille tarvitse näkyäkään. SE onkin enemmän mielentila kuin fysikaalinen otus.

Hani kysyi, voiko sinne lentää piiklensiivin ja kantaako se. Mun realistini. Kyllä, sinne pääsee piiklensiivin ja kyllä, se kantaa juuri partahultaisesti. Ja kyllä, se on kuin marenkihötöä ja sen alle pääsee just niinkuin mandaryllin alle. Lämpimään kainaloikkain ja ihokkain.

Vähänks rakastan. Eikä ihme. Ihana nainen ja mun rakas.

Mulla on selkeesti muutos menossa. Nisäjutut vaihtuu pupujuttuihin.

Riisi vai oonko löytämässä sisäisen Piikleni?

Kaikkea on kuulkaa. Telkusta opin viikonloppuna että nyt pitäis ehdottomasti tarvita tai ainakin haluta maailman ensimmäistä Digipupua. WLAN. Osaa vilkutella erivärisiä valoja ja puhua monotonisella syntetisaattoriäänellä. Niin, ja liikutella korviaan.

Ei voi tajuta.

*mielikuvittelee*

Olipa kerran. Ei ole toki juuri nyt, mutta kerran oli. Kaksi nisää oikeassa kainalossa. Tuntui oikeinkin sopivaiselta. Voisi vaikka tottua. Vasempan kainaloon ei siinä järjestelyssä tullut nisiä, mutta väliäkö hällä. Neljä nisää kerrallaan kahteen kainaloon jaettuna voiskin olla liioittelua.

Tauko luomisessa, ja pitäisi saada luotua. Kummallista miten sitä lupaa, ja luvatessaan vielä kuvittelee saavansa sisältöä otsikon alle. Se on vähän niinkuin blogin kirjoittaminen, lupaavia otsikoita olisi tusina muttei sisältöä yhdenkään otsikon alle. Jos kirjoittaiskin pelkkiä otsikoita?

Joskus vaan on inspistä ja joskus taas vaan on dl ja pakko.

Ehkä se joskus tulee. Hiljaa hyvä.

Löytyi. Pesukoneesta. Puhtaana. Nyt se on kaapissa.

Kävin eilen BeaKleSien konsertissa Sikakossa. Mukava fiilis, riittävästi volyymia. Tuli oikeenkin nostalgistinen olo. Vaik joku koettikin selittää, että olin siihen aikaan oikeesti niin nuori, etten mä mitään siitä maniasta muista.

Petitessejä.

So come on come on.
Come on is such a joy.
Come on take it easy.
Everybody´s got something to hide except for me and my monkey.

Mulla on Muki. Wallace & Gromit™-muki. The Curse of the Were-Rabbit, epäilemättä ™ sekin. Ajatuksella hankittu Londiniumista, rakkaudella vaalittu. Ja kuinka käy?

SE oli tänään naapurin pöydällä. Kahvissa.

!!!!

Ei jumankek. Miten niin Mun Mukiini on kajottu? Mun W&G.

Something Bunny is really going on.

Järkytys on kova kun ei voi luottaa että muki löytyy sitä mihin sen jättää. Pitääks mun nyt jemmata se kaappiin tästä lähin? Miten niin voi jollain tulla edes mieleen tarttua Toisen Mukiin? Ei tajua.

Oh well. Lisää kivaa päivää vaan mukeille ja mukillisille.

Mulla on Muki. Perskeikkana sentäs. Se on MUN. Bort med tassarna.