sen verran sanon, että lähijunassa ei kannata tiputtaa happoa, varsinkaan jos ei ole lippua. tänään senkin löysin taskusta. ei kaikkea voi aina ymmärtää kun päästä valuu hiki ja ympäristö warppautuu jatkuvasti. konduktööri katsoi minua kuin jotain eläintä jollaista hän ei ollut ikinä ennen kohdannut. ilmeeni on varmasti ollut perin kummallinen. jäädessäni pois kyydistä riihimäellä joka myöhemmin osoittautui espooksi, ystäväni oli jo siinä katatonisessa tilassa jolloin minkäänlainen normaali viestintä ei läpäise kompleksia hermoratajärjestelmää. tilannetta ei myöskään auttanut järjettömät ajatukseni koskien parannuksia tähän tilanteeseen. kuinka saisin tämän kunnialla loppuun.? muutaman jointin ja syvällisten keskustelujen jälkeen päätimme rohkeasti vetäytyä paikalliseen ravintolaan. joskaan emme saaneet ensimmäistä tuoppia juotua kun huomasimme seisovamme pubin ulkopuiolella. kävi selväksi ettei meidänlaisiamme ihmisiä siedetä paikallisten reviirillä, ainakaan käyttäytymässä kuin kaks vitun sekavaa narkkia, jollaisiksi anniskelua johtanut mies meitä kuvasi. hyi saatana, narkkarit on perseestä-yhdyin lauseeseen. tällaista paheksuntaa, vieroksuntaa ja rasismia harvoin kohtaa. eikö psykonautti ole ihminen siinä missä kaikki muutkin, joskin vähän eri rotua vaan. tähän edes disneyllä ei olisi resursseja.
