Blogi

Nyt mä tiedän missä mun rakkaani majailee jos joudun sen joskus jättämään vaikkapa työmatkan ajaksi hoitoon. Huvittaviakin piirteitä löytyy, mutta taatusti aktiviteettia. Ihanan hömppä! http://www.koirakylpyla.fi/index.php?sivu=8109

Olen minä sitä kouluttanutkin.
Lenkkeilijöihin se suhtautuu tosi luontevasti.
Iloisesti häntä heiluen se tulee tervehtimään kaikkia kuntourheilun ystäviä.
Minä olen siinä ihan lähellä, narun toisessa päässä, rähmälläni.
Hyvin suhtautuvat lenkkeilijät poistuessaan paikalta tapaamisemme jälkeen.
Kuraiset tassunjäljet rintapielessä ja naama nuoltuna.
Haluavat tavata toistekin.
Moni on huutanut: te kuulette minusta vielä!?
Mukavaa sakkia.

Vaikka kyllä koiran koulutus vaatii pitkäjänteisyyttä.
Kapulan heittämisestä se tykkää valtavasti.
Kerran heitin.
Poliisit toivat koiran illalla kotiin.
Minä sanoin, että ei olisi tarvinnut. Luulivat että lasken leikkiä.

Naapuritkin pitävät meidän koirasta kovasti, ovat antaneet
sille lempinimenkin: ADHD. Outo nimi. Olisiko arabiaa?

Kerran minä vein sen lääkäriin ja sanoin että nyt tälle idiootille on tehtävä jotain.
Lääkäri kysyi, että voiko eläintenhoitaja pitää sillä välin minun koiraani.
Kaikki eläinlääkärit eivät ole tosikkoja.
Uskoihan lääkäri puhetta, ja määräsi koiralle rauhoittavia pillereitä.
Muutaman purkillisen se niitä sitten söikin, nälkäänsä.
Antoi vielä tassua kiitokseksi.
Pitihän minunkin yksi maistaa.
Viikko meni horroksessa.
Lääkitys lopetettiin tehottomana.
Ei siitä ollut huumekoiraksi.

Rottweilerit ovat kovia syömään.
Aamiaiseksi se vetäisee pari desiä nappuloita, maksalaatikkoa ja olkkarin sohvan.

Koiran hankkiminen ei ole kovin kallista.
Parilla tonnilla saa hyvät paperit omaavan rottweilerin.
Remonttiin menee kymppitonnin verran ja ruokaan viitisenkymppiä kuussa.
Meillä lisäkustannuksia aiheutti turvahäkin ostaminen,
mutta se osoittautui liian pieneksi koko perheelle.

Luin koirakirjan. Siinä sanottiin että koiraperheessä johtajuus on tärkeässä asemassa.
Helpotti.
Yksi asia on sentään meilläkin hoidettu oikein:
Rottweilerit ovat loistavia johtajia.

Lenkkikaverihan minun piti siitä itselleni kasvattaa.
Ensimmäisellä lenkillä vedettiin yhtä köyttä tosi hienosti. Eri suuntiin.
Koiran kanssa juokseminen vaatii vahvoja olkapäitä.

En oikein uskaltautunut taannoin mukaan keskusteluun lenkkipoluilla häiriköivistä koirista.
Ymmärsin heti, että joku oli nähnyt meidät.
Päätin kuitenkin tulla ulos kaapista kun tajusin, ettei ongelma ole yksin minun, se on myös niiden joita meidän koira on häiriköinyt.
Eiköhän sovita että jokainen hoitaa omat ongelmansa.
Kennelpiireissä on väläytelty ongelman ratkaisuksi niinkin julmaa asiaa kuin piikin antamista häiriökäyttäytyjille. Minusta se on kohtuuttoman kova rangaistus, sitä paitsi suurin osa lenkkeilijöistä on ihan mukavaa porukkaa.

Mies voi olla viikon poissa etukäteeen ilmoittamatta, toistuvasti, ja se on aivan normaalia. Nainen käy leffassa siskon kanssa ja on reissussa kolme tuntia, se on katastrofi.

Miehellä voi olla treffi-ilmoitus seurustellessaan, naisella on facebook (jossa jumalauta on puoli tuntia kun mies on paikalla eikä humioi miestä), se on katastrofi. Mies voi kuitenkin katsoa joka helvetin päivä Myytinmurtajia telkkarista kolmelta kanavalta useita tunteja vaikka nainen ei voi sietää koko ohjelmaa.

Mies voi pettää, pitää toista naista puoli vuotta (eihän me seurusteltu kun jätän sut joka viikonloppu), jos nainen lähettää tekstiviestejä ystävälleen on se katastrofi.

Nainen on itsekäs koska tekee pitkää päivää töissä. Mies on sankari jos tekee normaalin työpäivän ja käy vielä sen jälkeen kaupassa.

Jos on yhteisiä lapsia, nainen hankkii lapsenvahdin vaikkapa kouluun lähtiessään. Siihen toki ei voi luottaa että mies katsoisi lasten perään, mikäs osuus hänellä on ollut niiden hankkimiseen?

Mies voi ostaa 60 000 euron auton kysymättä keneltäkään. Nainen käyttää liikaa rahaa koiraan messuilla.

Jos rikot tai lapsesi rikkoo jotain miehen omaa vahingossa, korvaat sen tottakai. Jos mies sotkee sohvasi tatuointiväriin, ostat itse uuden sohvan.

Mitä mä en tässä kuviossa tajua? Miksi tää on mun mielestä ihan vitun epäoikeudenmukaista, vaikka mä olen se joka saa kuulla olevansa itsekäs.

Haluatko haastetta aamulenkkiin? Ota noin itsesi painoinen uroskoira mukaan ja yritä vetää sitä mieluiten ylämäkeen kun maassa on mielenkiintoisia nartun tuoksuja. Edullista ja tehokasta!

Juteltiin siitä kuka vois muuttaa pois kotoa kun sisarukset kävivät toistensa hermoille. Loppujen lopuksi kun nahistelivt siinä, ehdotin että jos minä muutan. "Äiti, et sä voi" tässä vaiheessa vielä ajattelin että vau, ne kaipais mua... kuka sitten maksais vuokran"

"miks sä boni et muuta meille kun sä kuitenkin aina oot meillä?" "No ei se kestäis meitä kokoajan, se tartte välillä omaakin rauhaa" Johon minä siten että "entäs minä, enkös mäkin tarttis joskus omaa rauhaa?" Tyttö tokas: "et sä tartte, sä oot yksinhuoltaja"

Marissalla oli työhaastattelu Tapiolassa. Kaikki normaalisti käyttämämme parkkipaikat oli suljettu jonkun idiootin tapahtuman vuoksi joten menimme sitten parkkihalliin. Olimme vähän jo myöhässä kierreltyämme etsimässä parkkipaikkaa ja kun oikea talo vihdoin löytyi, ei paikalla ollut ketään. Marissa soitti paikalle, eikä puheluun vastannut henkilö ollut edes kuullut että heille haetaan uutta työntekijää. Eipä siinä mitään.

Lähdimme hakemaan autoa. S-marketin parkkihalliinhan sen jätimme. Ostimme ruokaostokset ja pyysimme polettia kassalta. Kassaneiti sanoi että ei täältä mitään poletteja saa vaan siitä automaatista olisi pitänyt tulla lippu jonka sitten rei'itän. No ei siitä tullut mitään lippua... Menimme parrkihalliin pyörimään ja etsimään autoa, ei löytynyt. Hetki siinä tuumailtiin.

Sera: Eikös se nyt kuitenkin o helpompaa jos me maksetaan tähän automaattiin toi masku että saadaan toi lippu et päästään ulos täältä
Marissa: Niin... Mutta kun ei se auto ole täällä
Sera: Niin joo, tosiaan...

Ulos etsimään autoa, joka sitten löytyi K-kaupan parkkihallista (siitä suoraan kävellessä ulos muuten näkyy toki ensimmäisenä S-market). Siinä sitten myyjälle selittämään tarinaa. olisi pitänyt kympillä ostaa jotain että saa poletin mutta katsoi että nuo ovat niin idiootteja että menkööt, ja antoi poletin ihan ilmaiseksi. Kiitos :=)

Auto siis löytyi. Portilla Marissa sitten työnsi poletin reikään ja unohti painaa kytkimen pohjaan, auto sammui siihen. Sera naama valkoisena puristi penkkiä ja odotti laskeutuuko puomi ennenkuin Marissa saa auton uudelleen käyntiin ja päästään hallista ulos. Auto käynnistyi ja pääsimme rampista ylös. Marissa kysyi: "kumpaan suuntaan, mihin vittuun mun nyt pitää ajaa" ja tässä vaiheessa alkoi hysteerinen nauru vedet silmissä... Anteeksi takanatulijat... tässä varmaan kesti ennenkuin saimme koottua itsemme ja pääsimme liikkeelle.

Tuli joskus kysyttyä pojalta kolkuttaako omatunto. Vastasi että mikä vitun omatunto. Siitä on jäänyt sellainen sisäpiirin vitsi, lentävä lause. Voi kun voisi itsekin sanoa noin. Töissä on ollut kiire. Ja mä olen nauttinut siitä. Mä aloitin myös opinnot (taas, sanoisi joku). Ja joo, on mulla harrastuksiakin. PASKA ÄITI, PASKA ÄITI, PASKA ÄITI, huutaa se vitun omatunto.