Nykyöön tuntuu, että koko asia on menettänyt merkityksensä ja siitä on tullut hirvittävä "muotivillitys".
Ajatukseni lähti siitä, kun tänään olin sokoksella tekemässä jouluostoksia. Takanani muutamat nuoret tytöt (varmaan joku 14-15v) juttelivat keskenään. Mieleeni jäi vaan lause "Hei me mentiin eilen jonin kanssa kihloihin, kato enks mä saanu hieon sormuksen! Ja hei, mä oon sen kanssa ihan tosissani tällä kertaa. Ollaanhan me oltu jo puol vuotta yhdessä!"
Mielestäni jos toisen on vasta puolivuotta tuntenut ei se tavallinen arkikaan ole päässyt alkamaan jne. Mutta tämähän on vissiin tätä "nuorisokulttuuria".
Sitten toinen asia on ryhmä jotka sanovat etteivät tarvitse sormusta "vakuudeks suhteen vakavuudesta" (?) Tämäkin käsite on itsestäni hiukan hassu. Miksei kihlajaisia eikä häitä? Toki ymmärrän sen jos se on jonkun mielestä turhaa rahankulua eikä halua "prisessahäitä" niin ok. Ei kenellekkään voi väkisin perjaatteitaan tyrkyttää.
Mä itse olen henk.koht. sitä mieltä, että kihloihin. Kyllä. Häät. Kyllä. Ja olen vahvasti sitä mieltä, että jos vaihdat sormuksia on se lupaus avioliitosta. Olen ehkä hiukan vanhanaikanen, mutta mielestäni sen kuuluu mennä näin. Ja aivan perinteiset häät haluan myös. Mutta vasta sitten kihloihin, kun TODELLA tuntuu siltä, että "tämän ihmisen kanssa haluan jakaa koko elämäni", aika kliseetä, mutta kumminkin.
Nyt tietysti saan sitten komentteja siitä, kuinka mennään ensin naimisiin ollaan niin onnellisia ja sitten erotaankin. Oikeudessa hirveät puinnit kuika omaisuudet jaetaan jos avioehtoa ei ole muistettu onnen huumassa tehdä ja kuinka fiksua on kun ei koskaan ole mennyt menny naimisiin jos ero sattuu tulemaan. No thats fine. Jokaisen omavalinta. Mutta mietin vaan minne ne vanhan ajan perinteet on kadonnut?