Olin eilen viihteella kaverin synttäreitä juhlimassa. Luulin tänään potevani krapulaa, mutta sen sijaan "podenkin" flunssaa! On se niin hienoa.
Jos nyt totta puhutaan niin olisin mielummin sen rapulan ottanut...
Hasukaa: Aika hauskalta kuulosti eilen, ku pusailin kaverini (nainen) kanssa baarissa ja joku muija sen sitten huomas ja huus "mäkin olen biseksuaali, mutta en mä muijia pane!" revettiin kaverin kanssa siinä sitten nauruun! ;D
Ikävä sinua. Ikävä hymyäsi, silmiäsi ja kosketustasi.
Ikävä niitä upeita öitä, jolloin tulit viereeni nukkumaan, pidit kiinni etkä halunnut irrottaa.
Luulin, että välitit musta samallalailla mitä minä tunsin sinua kohtaan, mutta sitten vain poistuiut elämästäni sanomatta mitään. Jättämättä mitään vastausta. Niin nopeasti ja äkkiä lähdit kuin olit elämääni tullutkin. Miksi teit niin? Miksi halusitkin irrottaa?
Siitä on kutakuinkin melkeen 1v kun erosin exsästä. Nykyyän hän seurustelee uuden naisen kanssa ja asuvat yhdessä. Kerettiin kulkea n. 4v samoja polkuja kunnes tiet erosivat sitten. Suhteemme oli aika myrskyinen loppuajan eikä eroaminenkaan ollut mitenkään yksoikoinen prosessi. 4v kumminkin on sen verran pitkä aika, että siinä oppii tuntemaan toisen aika hyvin.
No nyt olen tavannut exän uuden naisystävän muutamia kuukausia sitten ja heillä näyttää menevän oikein hyvin. Ironista on se, että tulen tämän naisen kanssa toimeen paremminkuin hyvin. Mitä en olisi ikinä uskonu tapahtuvan. Meillä on todella hauskaa yhdessä.
Käyn heidän luonaan kahvilla (melkeen joka päivä :D) eli useamman kerran viikossa ja viikonloppuisin käydään yhdessä viihteellä.
Kaikista oudointa sen lisäksi, että tullaan hyvin toimeen on etten ole milläänlailla katkera ja toivon heille kaikkea hyvää. Ehkä se johtuu siitä, että olen asian käsitellyt mielessäni ja enkä haluaisi palata exäni kanssa yhteen en vaikka siihen tulisikin joskus tilaisuus. Mä oon aina ollu sitä mieltä, että ei vanhaa soppaa kannata enää lähteä uudestaan lämmittämään. Siitä tule kun pahamaku suuhun kaikille.
Olen eräässä ammatissa jossa teen pelkkää yötyötä. Tosin joskus saattaa olla satunnaisia keikkoja, että on joku aamuvuoro, mutta niitä on todella harvassa.
Eräänä päivä sain sitten taas todella "fiksun" idean. Mitä jos en kääntäisikään rytmiä vaan valvoisin koko ajan yöt ja nukkuisin päivät (myös vapaalla), koska vihaan sitä ainaista "yö rytmiin takisin" kääntämistä.
Ensimmäiset pari paivää menivät ihan hyvin ja ajatus tuntikin ihan "fiksulta". Heräsin joskus kolmen aikoihin, kerkesin käydä hoitamassa asioita, kaupassa ja vielä illalla kavereiden luona "kahvilla". Yötkin menivät ihan hyvin, leuskelin, harjottelin seuraavaa työpäivää varten joitakin asioita (jos oli tave).. jne. Kaikkea pikku hommia.
No sitten... n. vkon päästä olin täysin kypsyny koko hommaan. Ajattelin, että ei taas järki päätä ole pakottanu, kun olen ryhtynyt tälläseen "neronleimaukseen".
Aloin nukkua pitempiä aikoija (päivisin), tuli kiire asioiden hoitamisissa, alko ihmiset "katoamaan" ympäriltä (siis kun ei kerennyt ketään näkemään), illat alko olemaan enemmän tai vähemmän pitempiä ja tylsiä ja "normaali" elämä oli kokonaan hävinnyt.
Eli mitä tästä opimme?
Käännä vaan se rytmi vaikka se välillä vi****aa! :)
Onko koolla vääliä? Jotkut sanovat, että ei ole mutta toiset ovat sitä mieltä, että on. Itse en ole vielä keksinyt vastausta...
Kuvitellaan, että tapaat oikein mukavan miehen. Teillä menee todella hyvin. Hän on kaikkea mitä olet miehestä toivonut. Tapailette monta kuukautta, teette kaikkea ihanaa, paitsi ette harrasta seksiä. Olet todella ihastunut tai ehkä peräti jopa rakastunut. Kunnes koittaa se suuri päivä jota olette odottaneet. Harrastatte seksiä.
Kun hän tulee sisääsi et tunnekkaan mitään. Miehen mulkku onkin niin pieni että koko seksi menee ihan pilalle. Teeskentelet, että tunne on ihana, kun et halua pahottaa toisen mieltä. Toivot kumminki, että tilanne loppuisi mahdollisemman pian.
Kaikki kuvitelmat ihanasta ja intohimosesta seksistä romahtaa ja et saa tyydytystä. Mietit jatkatko sudetta enää?
Samaa asiaa voidaan soveltaa miehille ajatellen samallalailla että naisella olisi liian "löysä" tai "suuri".
Eli mitä teette? Onko koolla tosiaan merkitystä vai ei?
