.. monta vaaraa onpi eessä ..

Kukkei on tähän asti ajellut luu ulkona luukuttaen kesäsoundeja, mutta nyt on pakko käsittää, että talvi on tullut jo ajat sitten ja laittaa kesärengastettu menopeli talliin. Pahus. Tai siis ainakin uskotella, että saa sen pidettyä siellä koko talven.

Kun on tottunut karjumaan kaikille vatipäille liikenteessä ilman, että he kuulevat mitään, on kohtuullisen vaikeaa muistaa sitä jalkautuessaan liikenteeseen. Muutama (lähes jokainen) samaan aikaan liikehtijä koki herättävän kiro- ja haukkumasanaryöpyn osuttuaan Kukkein tielle töpeksimään työmatkalla. Väistivätpähän vikkelään alta pois ja Kukkei pääsi suu vaahdossa porskuttamaan etiäpäin.

Ainoa, kuka ei häiritse Kukkeita päämäärättömällä liikehdinnällään jalkaisin, on Eluko. Ensinnäkin Eluko liikkuu käsittämättömän nopeasti tai ei liiku lainkaan ja kolmanneksi Kukkei liikkuu yleensä sanattomasta sopimuksesta samaan suuntaan Elukon kanssa, jos he liikkuvat samoilla kaduilla. Toinen, jonka liikehdintä ei haittaa Kukkeita on Kukkein rattopoika, joka ei yksinkertaisesti liiku jalan.

Autoilijat ovat siitä helpompia kanssamatkustajia, että niistä tietää suurin piirtein joka kerta mihin suuntaan ne ovat menossa (paitsi liikenneympyrässä, jossa selviää kenellä on osamaksuautostaan maksamatta se viimeinen erä, jolla saa VILKUT autoonsa). Kävelijöistä ei voi ennalta sanoa menevätkö ne suoraan, kääntyvät tai kävelevät syliin. Siksipä esitän vaatimuksen jalankulkijoiden suuntavilkun käyttöpakosta. Itse asiassa en edes esitä vaan pakotan. Pakotan ainakin jokaisen käyttämään jonkinnäköistä merkinantovälinettä, joka
A)ei osaa katsoa eteensä,
B)vaihtaa yllättäen ohituspuolta annettuaan ensin ymmärtää käyttävänsä juurikin sitä toisen käden puolta,
C)vaanii kulman takana hyökätäkseen syliin tai
D)haluaa minun kenkiini ja koettaa suoriutua siitä kävelemällä päälleni.

Kaksi ensimmäistä ryhmää talttuvat oikein valituilla ja kovaan ääneen kerrotuilla laatusanoilla, kaksi jäljempää ryhmää puolestaan vaativat lähempää fyysistä kouluttamista, kunhan ensin selviää pakokauhusta, adrenaliiniryöpyn jälkitilasta ja saa sydämen sykkimään taas luonnonmukaisessa rytmissä. Riippuen siitä, kuinka nopealla toimii sinä aamuna, avautumisen kohteeksi joutuu joko asianosainen tai –osaton. Se taas sitten on muiden ongelma, miten asiaan suhtautuu, sillä Kukkeilla ei ole ongelmaa asiasta. Tärkeintä on osata ilmaista itseään.

Mutta jotta siis ettei koko Helsingin aamuruuhkailijoiden tarvitsisi käydä läpi hyökyaallon lailla Kukkeista poispäin leviävää herätysaaltoa, olisi ehdottomasti parempi, että jalankulkijat kävisivät jalankulkukoulun ennen kuin saisivat luvan liikkua valvomattomasti liikenteessä. Tällä tavoin varmistettaisiin, että kaikki osaisivat kertoa kehonkielellä mihin suuntaan, kuinka lujaa ja miksi ovat liikkumassa.