Blogi

Huomaamattaan Kukkein ja Elukon äiti oli onnistunut saamaan adoption kautta kolmannen lapsen - PamPoin. Senkään isästä ei ole tietoa, vaikka äiti ei ole aivan varma onko tällä asialla merkitystä.

PamPoi on poikalapsi ja kohtalaisen samanikäinen Elukon kanssa. Yhtäkään syntymätodistusta ei ole koskaan saatu syöpymään äidin päähän, joten todellisesta iästä ei voida koskaan olla varmoja. Toisaalta kolmikko on kovasti samoissa ajatuksen juoksun suhteen, joten iällä ei luultavasti ole merkitystä.

"Mitäää?
"Emmä tajuu!"
"Emmäkään!"
"Aitooo!"
"Jeiiiii!"
"\o/!"

Kohtalaisen suppea sanavarasto jokaisella.

Illan pimetessä Eluko ja Kukkei rynnistivät eriä reittejä ja eri aikaan Kallionkoloon aloittelemaan iltaa.

"Menthos the fressmaker!"
"Mitä?"
"Emmä tajuu, mut otatko?"
"JOOOOOO!!"
"Aitoo!"

Eluko ihmetteli sohvan turvallisessa syleilyssä Kukkein päättömältä näyttänyttä pomppimista asunnossa. Säntäilyn aiheutti päähän satunnaisessa järjestyksessä pälkähtäneet muistikuvat asioista, jotka piti jostain syystä juuri sillä hetkellä hoitaa. Logiikalla ei tämän suhteen ollut mitään tekemistä. Eikä mikään tullut kerralla loppuun asti hoidettua.

Naatiskelun ja valmistautumisen (johon kuului höyheniä, valkoisia aluspaitoja ja vihreitä nimikkotoppeja, karkkia, paljon meikkiä ja huomattavan vähän älyllistä keskustelua) jälkeen mentiin pysäkille odottelemaan. Odottelua riittikin ja ihmetystä herätti outoja reittejä ja vain yhteen suuntaan kulkeneet raitiovaunut. Kukkei ja Eluko eivät olleet aivan varmoja siitä oliko kyseessä harhanäyt vai jäynää tekevät kiskomadot.

Vauhtia juhlimaan mennossa olleissa vaippaikäisissä kuitenkin oli, sillä kävelymatkalla keskustaan hoidettiin myös viikottainen lenkki juoksemalla Pitkän sillan yli.

Jonon ohi ja Hallmarkiin. \o/ Jeiiiiii! HumppaHumppaHumppa
Mitä?!?

"Elukooooo!"
"Kukkeiiiii!"
"Haliii!"
"Jeiii!"

"Tanssimaan!"
"Jooo!"
"Katteleen!"
"Jooo!"
"Vessaan!"
"Jooo!"

Kotiinpaluumatkalla Eluko koitti yhdessä Kukkein kanssa hahmottaa oliko kadulla auto ja oliko sen etu- vai takaluukku auki. Kulkupeli olikin poliisiauto ja kaksossisarusten piileskellessä kyyryssä pakettiauton takana se oli hävinnyt kuin jääpala siiderilasiin.

Turvasana: Kirsikka

Ei ollut ei perussunnuntai loisto-lauantain jälkeen. Oikeastaan lauantai alkoi perussunnuntaina ja sunnuntai oli lauantaita. O__o

*kooomailua tyhjä katse silmissä*
"Hihihihi"
"Mitää?"
"Mitä mitää?"
"Emmä tajuu!"
"Hihihihi!" "Hihiihihi!"
*koomailua kuola lähes poskella*

Ennen kuuta kiertävälle radalle sinkoutumista Kukkein ja Elukon piti syödä. Samalla syötettiin myös sisarusten henkivartija. Henkivartija suojelee lapsia toisiltaan. Tai sitten koettaa suojella heidän henkistä kasvuaan, mikä toisaalta on tuhoon tuomittu yritys.. Henkisyyttä ei näihin töhöilijöihin saa vaikka pumppaisi suoraan taikalampusta.

Kaikkein yllätykseksi Kukkei tarttui soppalusikkaan ja täydellisen epävarmalla esityksellä sai kasattua pötyä pöytään. Eluko ei uskaltanut katsoa tapahtumien kulkua ja olikin paossa parvekkeella tuon aikaa henkivartijan surffatessa kyseenalaisilla sivustoilla.

Vihdoin se kaaauaan odotettu löördaag Kukkein ja Elukon elämässä.

Ja eilen oli perjantai. Kukkei floppasi urakalla, kun ei tajunnut, että Elukon kanssa baarissa olisi voinut olla niippalj kiveNpaa. Eluko koitti kyllä kiitettävästi houkutella Kukkeita mukaan
"Missä sä oot? Mitääääää? Tuu tänne!"
"MITÄÄÄ?"

Rassukoille meinasi syntyä eroahdistuksesta johtuva sanaharkka. Onneksi he eivät tajunneet, mitä 'harkka' tarkoittaa ja niin puhelusta tuli sanasekamelska. Kumpikaan ei tajunnut mitään. Tänään kaiken pitäisi olla taivasta myöten auki ja kaikki ovet avoinna. Jalat irti maasta ja pää juhlahumussa. Kuhan pienoiset ensin löytäsivät toisensa maailman turuilta ja toreilta.

"Elukoooooooooooo! Missä oooot? IKÄVÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!!!!"

Hurja aamu Kukkeilla. Heräsi vieraasta paikasta ja mikään ei toiminut. Paitsi suihku. Heti kun keksi, miten hana aukeaa. Sitten pitikin ymmärtää, mikä kaikkien niiden pullojen tarkoitus, siinä seinällä roikkuvassa hyllyssä, oli.

"Miksei hana aukea, kun tätä vipuu painaa alaspäin? Elukooooo!! Mä en tajuu!"

"Miks ovi ei aukee, kun sitä työntää eteenpäin? Mikä ton vivun merkitys on? Apuaaa!"

"Mitä toi vaaleenruskee neste mun juomakipossa on? JA miksi se on kylmää?"

Kukkein aamu oli kohtalaisen hakoteillä, kun Eluko ei ollut auttamassa. Neljäkymmentäviisi minuuttia on pitkä aika alle viikkoisen elämässä. Isosisko olisi osannut auttaa. Eikä Kukkei voinut edes näppäillä puhelimesta apua, kun jostain syystä se ei edes mennyt päälle.

Kukaan ei ollut koskaan maininnut Kukkeille laturista. Vähitellen, pakon sanelemana, toiselle selviää ettei akku pysy itsestään täynnä. Vaikka se vekotin mukavia puheleekin, kun painaa vihreää luuria.

"Elukoooooo! Emmä tajuu.."
Kukkei pyörii hätäännyksissään perillä, eikä tiedä mitä tekisi. Eluko on kuitenkin älyllisessä kehityksessä pikkuveljeään edellä ja normitilanteissa kertoisi hapuilijalle mitä tehdä.

"Miks mulla on jalan alaosat nii jumissa? Mitä ne on? Mitäää?!?"

Kukkei hörppää koiran juomakupista vettä, johon on sekoitettu vitamiineja mukaan ja harkitsee pukeutumista. "Sit mä kyl soitan Elukolle."

Illalla, ennen puoltayötä, Eluko herkesi ihmettelemään kuinka nopeasti Kukkei kerkiäisi perille, jos lähtisi sillä silmänräpäytyksellä. Kukkei ei millään meinannut ymmärtää ja Eluko ei osannut selittää, joten Kukkei otti kolmipyöräisen alleen ja päätti kokeilla, mitä oli ymmärtänyt.

Matkalla perille oli monta vastusta selvitettävänä. Ohitettava oli muun muassa tien varteen parkkeerattuja autoja, lyhtypylväitä ja taloja. Lisäksi oli selvittävä suojateiden yli ja paettava villinä kirmaamia city-jäniinejä. Kukkei sotki hiki suojalaseissa ja lenkkarit korvilla täyttä kurkkua huutaen kohti määränpäätä.

Lopulta perille pääsy vei 9 minuuttia ja 32 sekuntia. Vaikka suihkulähdettä ei ole vielä kellotettu, on matka-aika tiedossa. Ja se on hyvä se.

Takapihalta asuntoon pääsemiseen menikin sitten 52 minuuttia ja 8 sekuntia. Kukkei ei ole vielä oppinut käyttämään avaimia oven avaamiseen, joten hän kiipesi seinää pitkin yläkerroksiin ja tuli ikkunasta sisään.
"Mikä painovoima? Mikä pystysuora? Emmä tajuu."

KYSELYIKÄÄÄÄ!!

"Mitääää?"

ks. Eluko-oo-ooo-oo

Rokotukset otettu ja Kukkei pääsi ulos Elukon kanssa. Velmuilua kesti kuusi kilometriä ja 38 minuuttia. Eluko olisi tallustanut reippaamminkin, mutta Kukkei - jolla on vain 1,5 polvea - hidasti vauhtia. Pari pääsi kuitenkin perille ja takaisin sohvan lämpimään syleilyyn.
"Mis me oltiin?"
"Emmä tajuu."
"Emmäkään."
"Mitäääää?!"
"Otetaan silti uusiksi!"
"Mitääää? Joo!"
"Jooo!"

Tai siis Kukkein ja Elukon eka perusteellinen sunnuntai.

Tai pitää varmaan aloittaa lauantaista. Eluko poistui sylikummin kanssa takavasemmalle, mökin suuntaan. Kukkei jäi töhöilemään isolle kirkolle.

Puhelimet kävivät kuumina lasten pitäessä yhteyttä toisiinsa ja vaihtoivat kuulumisia tiuhaan tahtiin: "Elukoooo!" "Kukeiiiii!" "Mitääää?" "Emmä tajuuu!" "Moikka!" "Moooo!" Huoltajien puhelinlaskut kasvoivat, mutta onneksi atk-alalla on rahaa... Yeah, right.

Eluko saunoi ja pomppi trampoliinilla, Kukkei riensi omassa juhlahumussaan ravintelista toiseen. Hieman erilaiset lauantait siis 3 päiväisillä kaksosilla. Samana iltana pienoiset päättivät lähteä viikon päästä yhdessä tarkistamaan tarjonnan yli viikon vanhojen tarjokkaiden keskuudessa. Tiedossa on menoa ja melskettä.

Ja sitten siis se sunnuntai, PerusSunnuntai. Kokoontuminen Alpparissa, nautiskelua auringossa ja ... ei muuta. Koomahdus. PerusSunnuntai.