Tämä on niitä päiviä, jotka mielellään skippaisi allakassaan.
Eilen illalla tajusin, ettei television kuvan pimeneminen vähitellen suinkaan johtunut scartjakajasta tai scart-liittimestä, ei, telkkari oli alkanut pimentyä vähitellen. Katsoin dvd:ltä King Arthurin ja mietin, miten mustasävyinen ja ruma koko leffa oli. No olihan se, kun telkkari mustasi fiiliksiä omalta osaltaan.
Eikun soittokierrosta telkkarihuoltamoihin. Kolmas yrittäjä vastasi, ja vastaanottimen nouto järjestyi tänään klo 17. Kiitos lauantaiaukiolo! Huollon hinnasta ei ollut vielä mitään puhetta, mutta eiköhän se ole sen ajan murhe. Haluan kuitenkin digivirittimellä varustetun 28-tuumaisen taulu-tv:n EDULLISESTI, joten olen valmis maksamaan laadukkaan 28-tuumaisen Philipsin huollosta ehkä vielä tämän kerran.
Suuntasin sen jälkeen paikalliseen Prismaan, ja siellä oli tietysti koko Malmi liikkeellä. Tulee aivan rottafarmi mieleen, kun katsoo nykyihmisiä. He ottavat oikeuden katsoa hyllyjä, kun työntävät ostoskärryä, kääntyä ihan missä vaan, pysähtyä ihan mihin vaan, jättää ostoskärrynsä ihan mihin vaan. Närkästynyt puhina toki seuraa sitä, joka heihin törmää. Kassalla tietysti edessä on perheenäiti, joka on päättänyt hankkia KAIKEN JUURI TÄNÄÄN, ja takana krapulainen pariskunta, jonka mies kärisee aikakauslehtien otsikoille lahjakkain argumentein "pelkkää p*kaa".
Selvä se, että edessäolija maksaa käteisellä tasarahalla, ja sillä välin takanatulija tulee melkein päälle, kun hänen mielestään jono vetää liian hitaasti. Pakkaan ennätysvauhtia ja olen kireä kassaneidille, joka on syytön. Neiti parka, olen pahoillani. Koetan taas seuraavat n viikkoa välttää kauppoja lauantaisin. Arki-illat ma-to klo 20 jälkeen ovat BUENO. M.O.T.
