Perjantai 13.... eiku torstai 12. Sukua kumminkin!

  • Eija Isaksson

Tänään oli SELLAINEN päivä.

Se alkoi heti aamusta Pasilan asemalla, kun leipäauto vilkkua näyttämättä pyrki oikealle, missä olin juuri astumassa suojatielle. Väistin, mutta ärjyin kuula punaisena auton perään "Käytä vilkkua, kusipää!" Onneksi bussi tuli, joten ei tarvinnut kauaa punastella kanssaihmistensä katseiden ristitulessa.

Seuraavaksi kännykän virtakytkin sanoi kontrahdin irti. Minähän laitan kännykän nukkumaan yöksi. Eikö saisi? Ei ilmeisesti, puhelin ei inahtanutkaan. Eikun huoltoon ja vara(romu)kännykän aktivointi.

Työkaveri kutsui lounaalle, ja keksin säästyä lompakonraijausvaivalta; työnsin pankkikortin takataskuun. Hyvin meni siihen asti, kunnes iltapäivällä menin vessaan, ja kortti jumittui jonnekin siten, että kuului vain *naps*. Poikkiko oli? Oli! Arvasitte oikein!

Tuossa sitä on ennakko-perjantai 13.:ta. Huomenna ei kerta kaikkiaan enää VOI tapahtua mitään pahaa. Tänään tapahtui jo kaikki.

Kruununa kaikelle sain kirjeen, jossa minua pyydetään uuden influenssarokotuksen kokeiluryhmään. Koska kirje tuli tänään, olen taipuvainen ajattelemaan, että varmaan kuolen siihen piikkiin... no, no...

Tämä blogikirjoitus ei ole kommentoitavissa.