Blogi

Maanantai,kerrankin voin sanoa, että maanantai oli oikeasti paska päivä. ;)
Töissä verkko pimeänä eli ei voinut tehdä mitään.
Kun tulin kotiin, postilaatikossa oli mun yhden pankkitilin tiliotteen kuori auki revittynä, päällä teksti käsin kirjoitettuna: tuli väärään osoitteeseen. Eli: joku naapuri oli katsonut asiakseen avata mun tiliotteen ja katsoa sen läpi. Helvetti, että mulla keitti siinä vaiheessa yli.
Laitoin kyllä erittäin sapekkaan viestin postilaatikkojen yläpuolelle. Ei varmasti uskalla syyllinen ilmoittautua.
Illalla paketoin joululahjoja (ainoa päivän kiva asia). Häädin yhdeksi yöksi siis siipan mökille pois jaloista, ettei pääse kurkkimaan.
Noh, mökillä ollut digiboxi oli pimentynyt; eikun ostamaan uutta. Uusi boxi näytti ensin 5 kanavaa, sitten 3 ja sitten ei enää yhtään.
Pari tunnin säätämisen jälkeen siippa haki kirveen ja se oli goodbye digiboxi ja kauko-ohjain. =D
Ja sitten yöllä, kissa oksensi sänkyyn mun peitolle, heräsin siihen kun peiton alla pyöri kissanruokapaloja. YÖK!
Mutta! Ihanaa, huomenna on jouluaatto! :) Oikein hyvää joulua kaikille.

Suunnitelmat hieman muuttuivat, joten illan jälkimmäinen keikka vaihtui aikaisempaan illan ikärajattomaan keikkaan.
Aivan loistava keikka tänäkin vuonna!
Korvien ja silmien ruokaa lavan täydeltä, unohtamatta sitä karvamäärää mikä siellä heilui. ;)
Ilta sitten venähtikin hyvin pitkäksi, mutta ei edes pääpipiä seurauksena, onneksi.
Illan hyvästä onnistumisesta ja loistofiiliksestä suurin kiitos kuuluu hyvälle seuralle, eli kiitos seuralaisille. <3 Ensi vuonna taas uusiksi!

Olipa outoa istua yleisön joukossa Finlandia-talossa. Olen vuosikymmenien ajan juossut pitkin orkesterilämpiötä, lavaa ja muita tiloja ns. lavan takana.
Kerrankin sai vain istua ja nauttia heinosta tunnelmasta ja musiikista.
Jenkkiläinen solistiyhtye oli saanut taakseen Tallinnan filharmonikot + oman bändin. Loistavaa neljän äänen harmoniaa, jonka sointi ei ole muuttunut vuosien varrella, ainakaan huonompaan suuntaan.
Uskomatonta, että yhtye on aloittanut jo vuonna 1972.
Vaikka keikka oli "Christmas Concert", joululaulujen lisäksi kuultiin sentään myös taatut hitit Boy From New York City ja Birdland.
Tottahan yleisön joukosta löytyi myös yksi urpo, joka ensimmäisen encoresikermän jälkeen alkoi "keskustelemaan" solistien kanssa kailottamalla, tietysti osin suomeksi.
Hävetti ihan helvetisti. Kuten arvata saattaa, pitkän kokemuksen omaavat solistit osasivat ottaa pöljän kailottajan huumorilla.

Muistan lapsuudesta Baader-Meinhof ryhmän ja RAF:sta uutisoinnin. Seurasin sitä erittäin kiinnostuneena.
Ja koska nyt olen hieman erilainen nainen, ystäväkirjoihin kirjoitin ammattihaaveeksi: terroristi. En esim. hammaslääkäri, kampaaja ja prinsessa. Tämä ei kai tullut teille yllätyksenä? ;)
Pari viikkoa sitten huomasin, että Saksassa on tehty asiaan liittyen elokuva, tämän odotettiin aiheuttavan kovan kohun.
Eli se oli pakko päästä katsomaan.
Elokuva oli kiinnostava ja naulasi tuoliin alusta asti.
Uskomattoman hyvin Ensslinin ja Baaderin näyttelijät olivat ulkonäöltään aivan saman näköisiä, kuin mitä he oikeasti olivat. Ja mikä namupala se Baaderin esittäjä (Moritz Bleibtreu). =P'''
Elokuva oli nautinto muutenkin, tuolit olivat nojatuoleja, joihin nojatessa se kääntyi taaksepäin ja jaloille nousi tuki ylös. Ihme, ettei siihen nukahtanut.